Hyvinvoinnin itsearvio kertoo ihmisen elämäntilanteesta

Aika ajoin nousee esiin kysymys siitä, minkä verran ihmisten omiin vastauksiin kyselyissä voi luottaa. Ihminen kuitenkin tuntee yleensä omat vahvuutensa ja heikkoutensa suhteellisen hyvin ja, aiheesta riippuen, paremmin kuin ulkopuolinen. Oman työkyvyn arviointi on yksi tällainen arvioitava asia.

Työkyky ei ole pelkästään yksilön asia, vaan se liittyy myös laajemmin työvoiman määrään. Työkyvyllä ja työssä olemisella on näin keskeinen rooli hyvinvointivaltion kestävyyden näkökulmasta. Muun muassa tämän vuoksi on tärkeää tietää, miten ihmiset väestötasolla arvioivat työkykyään ja miten työkykyä voitaisiin arvioida kliinisessä työssä.

Kartoitus itsearvioidusta työkyvystä

Joukko tutkijoita Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Eläketurvakeskuksesta, Helsingin yliopistosta ja Diakonia-ammattikorkeakoulusta kartoitti itsearvioidun työkyvyn yhteyksiä työssäoloon, kuolleisuuteen ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Samalla arvioitiin mahdollisimman tarkasti työkykyyn liittyvän mittarin toimivuutta verrattuna muihin käytettyihin mittareihin.

Mittareita olivat työkykypistemäärä, koettu terveys ja kolmiportainen työkykyarvio. Jälkimmäistä tarkasteltiin erityisesti, koska kaksi edellistä mittaria kohdistuivat hieman epätarkasti juuri työkyvyn arviointiin. Kolmiportaisessa työkyvyn arviossa vastaajalle esitettiin kysymys: “Riippumatta siitä oletko työssä tai et, niin arvioi omaa työkykyäsi. Oletko täysin työkykyinen, osittain työkyvytön vai täysin työkyvytön?”

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä tarkasteltiin rekisteriaineistoilla, jotka oli yhdistetty Terveys 2000- ja Finterveys 2017 -kyselyaineistoihin. Tarkastelu kohdistettiin 35–58-vuotiaisiin vastaajiin, joita oli yhteensä 6034.

Tulokset osoittavat sen, että ihmisten omilla arvioilla on selvä yhteys reaalimaailmaan.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä tarkasteltiin 36 kuukauden jaksolla ja verrattiin eläköitymistä vastaajan antamaan arvioon omasta työkyvystään. Kolmiportaisen itsearvion perusteella 9,2 prosenttia vastaajista arvioi työkykynsä rajoittuneeksi ja 1,1 prosenttia huonoksi. Huonoksi työkykynsä arvioineista 37 prosenttia oli työkyvyttömyyseläkkeellä seurantajakson loppuun mennessä ja ainoastaan 1,5 prosenttia hyvän työkyvyn omaavista jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Rajoittuneeksi työkykynsä arvioineista 15 prosenttia jäi eläkkeelle. Verrattuna hyväksi koettuun työkykyyn oli rajoittuneen työkyvyn omaavilla 4,4- ja huonon työkyvyn omaavilla 8,5-kertainen riski siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavan kolmen vuoden aikana.

Kyselyistä tukea palvelutarpeiden arviointiin

Tulokset osoittavat sen, että ihmisten omilla arvioilla on selvä yhteys reaalimaailmaan. Hyvin toteutetuilla kyselyillä voidaan arvioida ja ennustaakin palvelutarpeita ja niiden muutoksia. Ihmisen itsearvioon liittyy toki monia puutteita, ja arvion pohjalla olevat tiedot vaihtelevat. Tässä vaiheessa emme esimerkiksi vielä tiedä mihin vastaajien itsearvio on perustunut: perustuuko se puhtaisiin tuntemuksiin, jo saatuun diagnoosiin vai johonkin muuhun. Jatkossa onkin tarpeen analysoida tarkemmin esimerkiksi sitä, millainen on vastaajien työympäristö ja aiempi työura sekä myös sitä, minkä verran heillä on ollut kohtaamisia terveydenhuollon kanssa.

Ihmisiltä itseltään kysyen on kuitenkin mahdollista saada tärkeää tietoa heidän tilanteestaan. Kyselyin on myös mahdollista saada sellaista tietoa, jota ei voi muilla keinoin, esimerkiksi rekistereistä, saada näkyviin. Tämän vuoksi säännöllisin väliajoin toteutetuilla kansallisilla kyselyillä on vahva peruste. Samasta syystä on myös hyvät perusteet muunlaisiin ihmisten kokemuksiin perustuviin tiedonkeruisiin esimerkiksi osana hyvinvointialueiden palveluita.

Lähde

Kainulainen, S., Elovainio, M., Laaksonen, M., Jääskeläinen, T., Rissanen, H.,  & Koskinen, S. (2023). Self-rated work ability as a risk factor for disability retirement. European Journal of Public Health, 33(5), 828–833. https://doi.org/10.1093/eurpub/ckad121

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173077