Primum non nocere – kohti planetaarisia sote-palveluita

Planetaarisia sote-palveluita voidaan tarkastella useista eri näkökulmista.  Tässä kirjoituksessa käsitellään sosiaalisesti kestävää kehitystä, sen toteutumisen edellytyksiä sekä ajatuksia yhteisen hyvinvoinnin toteutumisesta, valtasuhteista, ajattelutavan muutoksesta ja eläinkäänteestä.

Sosiaalisesti kestävä kehitys

Sosiaalisesti kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että hyvinvoinnin edellytykset siirtyvät sukupolvelta toiselle. Sen tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta hyvinvoinnissa, terveydessä ja osallisuudessa. (THL, 2021.) Kuntaliiton (2022) mukaan sosiaalinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista ekologisen ja taloudellisen kestävyyden rinnalla. Sen ytimenä on yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja osallisuus, joita kunnat toteuttavat omassa toiminnassaan. Sosiaalisesti kestävä kehitys huomioi kaikki väestöryhmät ja toteutuu luonnon kantokyvyn rajoissa.

THL:n (2021) mukaan yksi sosiaalisen kestävyyden edellytyksistä on resurssien ja toimintamahdollisuuksien oikeudenmukainen jakautuminen ja yksilön mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Planetaarisesti ajatellen tämän oikeudenmukaisuuden periaatteen tulisi koskea kaikkia olentoja ja niiden välisiä vuorovaikutussuhteita, koska se on olemassaolomme ehto. Sosiaalipolitiikan tutkijat ovat esittäneet myös tarpeen siirtyä hyvinvointivaltiosta ekohyvinvointivaltioon. Soten organisointivastuun siirtyminen vuoden 2023 alusta hyvinvointialueille tarjoaisi mahdollisuuden ekologisesti kestävien toimintatapojen ohjaukseen, uudistamiseen, skaalaamiseen ja yhtenäistämiseen. (Pulkki ym., 2023.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristö- ja ilmastohaittoja tulee hillitä myös niistä seuraavien sairauksien ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ehkäisemiseksi. Lääketieteellisen etiikan ikivanha tiivistelmä hoidon haittojen vähentämisen tavoitteesta, ”primum non nocere”, on saanut ajassamme uuden tulkinnan. Se korostaa, että yksilön lisäksi muuhun väestöön ja koko maapalloon kohdistuvia haittoja tulisi välttää sairautta hoitaessa (Pulkki ym., 2023).

Ekologinen kestävyys sotessa voisi puolestaan tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä sekä toimintojen sopeuttamista maapallon luonnonvarojen riittävyyteen ja luonnon sietokykyyn ihmisten ja väestön terveyden edistämisessä, sairauksien hoidossa, sosiaalisen tuen tarjonnassa sekä hoivassa (Pulkki ym., 2023). Nurmi (2023) muistuttaa, että ihmisen aikaansaamat muutokset eivät ole vain muutoksia jossain minuuden tuolla puolen, vaan vaikuttavat monin tavoin omiin mahdollisuuksiimme tietää ja toimia, luoda tarinoita ja kulttuurisia käytänteitä, kuvitella ja rakentaa yhteiskuntaa.

Yhteinen hyvinvointi

Filosofisia näkökulmia kaikkien elävien olentojen hyvinvointiin ovat muun muassa utilitarismi, deontologia, eco-etiikka, antroposentrismi tai feministinen etiikka. Näitä yhdistelemällä voidaan päätyä yhteisen hyvinvoinnin näkymään, jossa oikea teko tuottaa suurimman mahdollisimman hyödyn suurimmalle mahdolliselle määrälle eläviä olentoja. Silloin myös eläinten oikeudet ovat olennainen osa moraalista kehitystä ja voidaan siirtyä antroposentrisyydestä kohti biosentrisyyttä. Tällöin myös eläimillä on itsenäinen arvo ja oikeus hyvinvointiin.

Eläinten hyvinvointi ja ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut ovat enemmän yhteydessä toisiinsa kuin saattaisimme aluksi ajatella.

Eläinten hyvinvointi ja ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut ovat enemmän yhteydessä toisiinsa kuin saattaisimme aluksi ajatella. Molemmissa tapauksissa pyrkimys hyvinvointiin edellyttää empatiaa, ennaltaehkäisevää työtä, koulutusta, eettistä harkintaa ja vastuullista johtamista.

Eettisesti voidaan tarkastella elollisten olentojen hyvinvointia suhteessa valtasuhteisiin ja havaita jotain yhteyksiä esimerkiksi eläinten sortamisen ja heikommassa asemessa olevien ihmisten kohtelun välillä. Kuten eläinten hyvinvoinnin suhteen nousee esiin eettisiä kysymyksiä, vaativat uudenlaista tarkastelua myös sosiaali- ja terveysalan eettiset periaatteet.

Valtasuhteet planetaarisissa sote-palveluissa

Jotta muutos on mahdollinen, tulee Välimäen (2023) mukaan kestävä kehitys integroida kiinteäksi osaksi arkea. Tarvitsemme sosiaalipolitiikkaa, joka ei pelkästään torju eriarvoisuutta ja huono-osaisuutta vaan myös edistää päästövähennyksiä ja hillitsee luontokatoa (Häikiö & Hirvilammi, 2021).

Kiilakosken (2023) mukaan käsillä oleva ekologinen kriisi edellyttää uudenlaisen ajatustavan luomista. Tämän ajattelutavan tulisi ulottua myös palveluihin. On pohdittava aidosti sitä, ketkä sanoittavat sitä, miten ja millaisia palveluita tarjotaan ja keiden ääni ei tule esiin. Voidaan puhua narratiivisesta vieraannuttamisesta, jota Nurmi (2023) kuvailee tapahtuvan eläinten kohtelussa ja joka auttaa perustelemaan moraalisesti muunlajisten eläinten ruoaksi tappamisen tai huonon kohtelun. Tuomivaaran (2023) mukaan eläimiä, lajienvälisiä suhteita ja ihmisen omaa eläimyyttä koskevan tutkimuksen laajentuessa mukaan on kuitenkin yhä voimakkaammin tullut myös kriittinen katse eläinkäsityksiimme, eläintä koskevaan tietoomme ja ihmisten ja muiden eläinlajien edustajien välisiin valtasuhteisiin.

Muutoksen hidasteena tai jopa esteenä on ajattelutapamme dikotomisuus ja binäärisyys (Nurmi, 2023). Ihmisen toisten lajien yläpuolelle asettuminen on ylimielistä muita olentoja kohtaan ja ohjaa toimintaan, joka on loppujen lopuksi vahingollista myös ihmisen hyvinvoinnille. Meidän tulisi päästä pois ei-inhimillistä luontoa trivialisoivasta diskurssista (Nurmi, 2023). Se on kuitenkin hankalaa, koska päätöksenteossamme käytetyimmät eettiset teoriat kiinnittyvät syntyaikansa ihmiskuvaan, tehden niistä hampaattomia selättämään systeemisiä ekologisia kriisejä (Nurmi, 2023).

Ajattelutavan muutos

Suosiotaan kasvattava regeneratiivinen paradigma ehdottaa, että ihmiskunnan tulisi omaksua yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ja yleisemmin sosioekologisten järjestelmien elinkyvyn kasvattaminen (Wahl, 2016).  Paradigmamuutoksen taustalla vaikuttaa ajatus tarpeesta siirtyä vallitsevasta mekanistisesta maailmakuvasta regeretiivisuuden perustana olevaan ekologiseen eli elävien systeemien maailmankuvaan (Benne & Mang, 2015).

Globaali kestävyysmuutoksen toteutuminen edellyttää laajaa eettistä yksimielisyyttä yli maailmankuvien, uskontojen ja katsomusten rajojen.

Nurmen (2023) mukaan moraalista kykyä ei voi irrottaa tosiasiallisista fyysisitä, sosiaalisista ja monilajisista suhteista. Hän esittää relationaalisen autonomiaa korostavan yksilövastuun rinnalle suhteisiin laajenevaa kanssavastuuta ja ajallisesti laajenevaa periytyvää vastuuta. Meidän tulee korvata dikotominen kokemusten tulkinta inklusiivisemmilla ja systeemistä ymmärrystä edistävillä tulkinnoilla. Globaali kestävyysmuutoksen toteutuminen edellyttää laajaa eettistä yksimielisyyttä yli maailmankuvien, uskontojen ja katsomusten rajojen. Nurmen mukaan keskeinen käsite on osallistava merkityksenanto (participatory sense-making). Relationaalinen lähestymistapa pakottaa luopumaan ruumin ja mielen, tiedon ja toiminnan, järjen ja tahdon, luonnon ja kulttuurin sekä ihmisen ja ei-ihmisen erottavista moderneista dikotomioista. Niin ihmisyyttä kuin eläimyyttä tulee tarkastella osana suhdeverkostoa sen sijaan, että huomio kiinnittyisi yksilöolioiden erillisiin tekoihin.

Eläinkäänteestä oppia sote-palveluihin

Suvilehdon, Raution ja Värrin (2023) mukaan ei ole mahdollista vetää ontologista terävää rajaa ihmisen ja ei-inhimillisten eläinten välille eikä järjestää niiden suhteita hierarkkisesti. Vallitseva maailmankuvamme on antroposentrinen, mutta ekologinen kriisi pakottaa määrittelemään uudelleen suhdettamme maailmaan. Ihmiskeskeisenä ilmenevä maailmamme on ymmärrettävä toisin, koko olevaisen asuinsijana, jossa ihmisellä ei ole etuoikeutettua erityisasemaa eikä siten oikeutta luonnon omistamiseen (Suvilehto ym., 2023).

Lahdessa tehty CO2-pudottajat -pilottikampanja osoitti, voivat vaikutukset palvelulla kaikkia osapuolia. Kampanjassa viidelle eri ikäiselle lahtelaiselle räätälöitiin terveysohjelma, jonka ohjeet liittyivät luontoyhteyteen, elinympäristöön sekä kestävään liikuntaan ja ravintoon. Kaikkien osallistujien hyvinvointi parani kahden kuukauden aikana, mikä havainnollisti kestävien elintapojen voivan olla hyväksi niin ihmisille kuin ympäristöllekin (Siltanen, 2023).

Luonnon monimuotoisuuden hyvinvoinnille (ja siten myös ihmisten hyvinvoinnille) saattaa pitkällä aikavälillä olla keskeistä se, alkaako lajimme kuroa kiinni nykyihmisen kokemuksellista ja toiminnallista eriytymistä maapallon ekosysteemeistä ja toimia vastavuoroisessa yhteistyössä muun luonnon kanssa osana planeetan järjestelmää (Veijalainen ym., 2023).

Kuten Hirvilammi ym. (2021) toteavat, elämme samanaikaisten nopeiden ja hitaiden kriisien ajassa. Tämä tarkoittaa sopeutumista ja vaatii merkittäviä yhtäaikaisia kestävyysmurrokseen tähtääviä muutoksia erilaisissa sosioteknisissä järjestelmissämme. Ennen kaikkea tarvitsemme ymmärrystä siitä, että vastuu muutoksista on yhtä aikaa monella eri toimijatasolla. Jotta primum non nocere -periaate tulisi todeksi, ekologisten haasteiden ratkominen vaatiikin meiltä ainutlaatuista kykyä oppia historiasta, visioida tulevaisuuden mahdollisuuksia ja toteuttaa niitä suunnitelmallisesti (Veijalainen ym., 2023).

Lähteet

Benne, B., & Mang, P. (2015). Working regeneratively across scales – insights from nature applied to the built environment. Journal of Cleaner Production 109, 42–52. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2015.02.037.

Hirvilammi, T., Peltomaa J., & Mervaala, E. (2021). Kohti ekohyvinvointivaltiota. Alue- ja ympäristö 50(2), 1–7. DOI: https://doi.org/10.30663/ay.112817 https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/112817

Häikiö, L., & Hirvilammi, T. (2021). ORSI Politiikkasuositukset. Uudistuvan sosiaaliturvan tavoitteeksi turvallinen arki ja hiilineutraali hyvinvointivaltion. https://www.ecowelfare.fi/wp-content/uploads/2022/11/Orsi-policybrief-Uudistuvan-sosiaaliturvan-tavoitteeksi-turvallinen-arki-ja-hiilineutraali-hyvinvointivaltio.pdf

Kiilakoski, T. (2023). Puheenvuoro II. Yksilajisuus ja nuorisotutkimuksen peritty tausta. Teoksessa P. Suvilehto, P. Rautio & VM. Värri (toim.), Nuorten luonto eläimineen – kohti monilajista nuorisotutkimusta. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 246. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat/2924-nuorten_luonto_elaimineen

Kuntaliitto. (2022). Sosiaalinen kestävyys. https://www.kuntaliitto.fi/hyvinvointi-ja-sivistys/sosiaalinen-kestavyys

Nurmi, S. (2023). Suhteissa syntyvä toimijuus – kestävyysmurroksen siemeniä lasten luontosuhteessa. Teoksessa P. Suvilehto, P. Rautio & VM. Värri (toim.), Nuorten luonto eläimineen – kohti monilajista nuorisotutkimusta. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 246. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat/2924-nuorten_luonto_elaimineen

Pulkki, P., Wulff, P., Iivonen, S., ym. (2023). Ekologisesti kestävä sosiaali ja terveydenhuolto. Selvitys kansallisesta tavoitteesta ja ohjausmekanismeista. Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2023. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:49. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165113/VNTEAS_2023_49.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Siltanen, U. (2023). Hyvinvointia luonnosta. https://www.lahdenyliopistokampus.fi/hyvinvointia-luonnosta/

Suvilehto, P., Rautio, P., & Värri, VM. (2023). Johdanto. Nuorten luonto eläimineen – kohti monilajista nuorisotutkimusta. Teoksessa P. Suvilehto, P. Rautio & VM. Värri (toim.), Nuorten luonto eläimineen – kohti monilajista nuorisotutkimusta. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 246. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat/2924-nuorten_luonto_elaimineen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2021). Sosiaalisesti kestävä kehitys. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/tavoitteet/sosiaalisesti-kestava-kehitys

Tuomivaara, S. (2023). Puheenvuoro I. Kriittinen eläintutkimus. Teoksessa P. Suvilehto, P. Rautio & VM. Värri (toim.), Nuorten luonto eläimineen – kohti monilajista nuorisotutkimusta. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 246.Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat/2924-nuorten_luonto_elaimineen

Välimäki, M. (2023). Kestävä kehitys kuuluu myös hyvinvointialueille. https://www.hankintakeino.fi/fi/ajankohtaista/uutiset-artikkelit/kestava-kehitys-kuuluu-myos-hyvinvointialueille

Veijalainen, A., Salo, M., & Sääksjärvi, I. (2023). Ihmisen ekorooli haussa. Biodiful verkkojulkaisu. https://biodiful.fi/blogi/ihmisen-ekorooli-haussa/

Wahl, D. (2016). Designing regenerative cultures. Triarchy Press.  https://www.academia.edu/25460177/Designing_Regenerative_Cultures

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173076