Ekososiaalisuus käytäntöön: tulevaisuusverstas ja kestävyyden puu

Kehittämispäivien tulevaisuusverstaassa visioitiin kestävää tulevaisuutta. Kestävän diakonian työpajassa rakennettiin kestävyyden puu.

Yhteistä visiointia tulevaisuusverstaassa

Tulevaisuusverstas-työpajassa henkilöstö visioi pienryhmissä, miten Diak voisi edistää kestävää hyvinvointia yhteiskunnassa – fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset ulottuvuudet huomioiden. Taustana työskentelylle toimi Maailman terveysjärjestön ehdotus integratiivisesta ja ihmislähtöisestä lähestymistavasta kestävää kehitystä tukevien palveluiden kehittämisessä (WHO, 2016).

Koulutuksen kehittämisessä pidettiin oleellisena kestävän hyvinvoinnin sisällyttämistä osaksi opetusta ja opetussuunnitelmaa. Opiskelijoita tulee rohkaista rakentavasti haastamaan ja uudistamaan työelämää vieden kestävän hyvinvoinnin arvoja sote-alalle ja yhteiskuntaan. Opiskelijat tarvitsevat tukea osaamisen tunnistamiseen ja tulevaisuuden uskon luomiseen, jotta he jaksavat toimia muuttuvassa yhteiskunnassa.

Resilienteillä tulevaisuuden ammattilaisilla on oltava realistinen ymmärrys sote-alan työssä kohdatuista riskeistä ja valmius varautua haasteisiin. Useassa pienryhmäkeskustelussa nousikin esiin kohtaamisen tärkeys sote-alan opetuksessa, yhteistyössä ja osaamisessa. Kohtaamisosaamiseen kuuluu kyky nähdä ihmiset kokonaisuuksina ymmärtäen samalla ihmiselämän moninaisuutta.

Kohtaamisosaamiseen kuuluu kyky nähdä ihmiset kokonaisuuksina ymmärtäen samalla ihmiselämän moninaisuutta.

Kestävässä hyvinvoinnissa osallisuus voidaan nähdä sekä keinona että tavoitteena, jota kohtaamisosaamisella voidaan vahvistaa. Inhimilliset kohtaamiset yhteistyöverkostoissa ja yhteisöllisyyden ylläpito ovat osa työyhteisön ja yhteistyöverkoston resilienssin vahvistamista. Työntekijöiden ja työyhteisön hyvinvoinnista huolehtiminen auttavat myös työntekijöitä jaksamaan työssään hyvän maailman puolustajina. Kuten eräässä kommentissa todettiin, pitää itse voida hyvin, jotta voi auttaa muita.

Työpajassa pohdittiin, miten Diak voisi toimia verkon punojana ja sillanrakentajana, joka tunnistaa ja luo uusia, yllättäviäkin yhteyksiä eri toimijoiden välille. Sillanrakentamisen tavoitteena ihmislähtöisempi, kestävää hyvinvointia tukeva palvelutarjonta puolestaan edellyttää uudenlaista osaamista tulevaisuuden sote-ammattilaisilta sekä uudenlaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Niitä voidaan kehittää hanketyössä ja koulutuksessa.

Kestävyyden puu

Kestävän diakonian työpajan ohjaajat Johanna Törmälä ja Mirka Rotola-Pukkila (2022) olivat rakentaneet lähestymistapansa Diakin YAMK-opinnäytetyössään. Tätä mukaillen he keräsivät työpaja-aineistonsa osallisuuden edistämisestä, ekologisen vastuullisuuden toteuttamisesta, vaikuttavuudesta ja yhteensovittavasta johtamisesta.

Nämä neljä teemaa muodostavat yhdessä eräänlaisen kestävyyden puun (ks. myös Rotola-Pukkila, Törmälä & Päivänsalo, 2023), jonka keskiössä on yhteensovittava johtaminen. Tapoja ajatella ja edistää kestävyyttä ja ekososiaalisuutta on monia – johtajuuden haasteena on koordinoida ideoita ja työnjakoa tarkoituksenmukaisesti ja pitkäjännitteisesti.

Osallisuuden edistämistä

Osallisuuden edistämisessä tärkeän osan muodostavat opinnot. Niihin voi sisällyttää osallisuutta edistäviä oppimistehtäviä, opintokäyntejä ja taitopajoja. Osallisuutta edistävät myös erilaiset kampanjat ja hankkeet. Kolmanneksi osallisuutta lisää myös opiskelijoiden ja henkilökunnan omaehtoinen osallistava toiminta, kuten opiskelijakuntatoiminta ja ylipäänsä yhdessä toimiminen.

Osallisuuden neljättä ulottuvuutta voi sanoa osallisuuden kokemusten tukemiseksi. Keskeisiä toimijoita siinä ovat opinto-ohjaajat, kuraattorit ja terveydenhuolto, mutta kyse on myös tunnetaitojen opettelemisesta opetustilanteissa. Viidenneksi voidaan puhua päätöksentekoon ja poliittisiin prosesseihin liittyvästä osallisuuden edistämisestä. Miten voimme edistää osallisuutta henkilöstöpolitiikassa ja verkostoissa sekä opettaessamme yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja osallistumisen taitoja?

Ekologisen vastuun toteuttamista

On monta tapaa tehdä hyvää. Ekologinen vastuu ulottuu arjen merkityksellisistä valinnoista ekososiaaliseen hanketyöhön. Tämän tematiikan aineistoa on jäsennetty kolmeen kategoriaan.

Ensimmäinen kategoria liittyy arkipäivän ekotekoihin ja niihin nivoutuvaan mikrotason harkintaan. On vältettävä tarpeetonta matkustamista, on tärkeää lajitella jätteitä ja on hyvä syödä ekologisesti tuotettuja ruokia. Tällaisia valintoja voidaan myös helpottaa erinäisillä tiimi- tai koulutusalakohtaisilla järjestelyillä. Tarvittaessa on pohdittava yhdessä, miten esimerkiksi tarvetta kohdata yhteistyökumppaneita kasvotusten painotetaan suhteessa tarpeeseen välttää luontoa kuormittavaa matkustamista.

Aineiston toisen kategorian voisi nimetä ekososiaalisuuden perusteelliseksi ymmärtämiseksi. Siihen liittyy ekoteologia, resilienssin suhde ekososiaalisuuteen, ekologiseen jalanjälkeen kytkeytyvä vastuullisuusarviointi, tulevaisuususkon lähteet ja kestävyyden kannalta merkityksellisiin asioihin keskittyminen. Perusteellisen ymmärryksen myötä ekologinen vastuu ei jää opetukseen ja muuhun toimintaan vain jotenkin “päälle liimatuksi”.

Kolmas kategoria keskittyy organisaatiotason ekologisen vastuun järjestelyihin. Voidaan esimerkiksi siirtyä enenevästi sähköisiin oppimateriaaleihin, solmia reilun kaupan kumppanuuksia sekä vahvistaa arvokasvatusta ja vastuullisuusviestintää.

Vaikuttamista

Kestävä vaikuttaminen nähtiin ensinnäkin monikanavaisena viestintänä. Tähän kuuluu erottuva medianäkyvyys, opettaminen vaikuttamisena ja henkilöstöön liittyvä organisaation sisäinen vaikuttaminen. Toiseksi aihekokonaisuudeksi nousi viestinnän ja tekojen yhteys. On tärkeää vaikuttaa esimerkkien ja konkretian kautta ja että se näkyy myös brändissä.

Kolmannen aihekokonaisuuden muodostavat dialogisuus, avoin vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen. Tähän liittyy myös tutkimustulosten jakaminen, käsitteiden selkeyttäminen ja kansainvälinen verkostoituminen vaikuttamisena.

Neljänneksi esiin nousi henkilökunnan ja opiskelijoiden omaehtoinen vaikuttaminen. Opiskelijat nähtiin myös tulevina työelämän ja yhteiskunnan vaikuttajina. Hankkeisiin liittyvät opinnäytetyöt voivat tukea tällaista kasvua merkittävästi.

Yhteensovittavaa johtajuutta

Vastauksissa toivottiin myös päämäärätietoista strategista työskentelyä Tähän kuuluu johtajien keskinäinen yhteistyö ja toiminnan resurssointi. Toisaalta toivottiin vallan jakamista riittävän tasa-arvoisesti. On pidettävä huolta heikommassa asemassa olevien ja erilaisia kantoja edustavien kuulemisesta sekä dialogisuudesta ylipäänsä.

Kestävä tulevaisuus vaatiikin kestävyyden puun viisasta kasvattamista.

Vastuuta eletään todeksi paljolti työroolien kautta – opettajina, hanketoimijoina, opiskelijoina ja niin edelleen. Yhteensovittavan johtajuuden kannalta haasteena on meistä jokaiselle kuuluvan ekososiaalisen vastuun koordinoiminen. Kestävä tulevaisuus vaatiikin kestävyyden puun viisasta kasvattamista.

Kestävään hyvinvointiin kasvaminen

Ekososiaalisen työn ymmärtäminen edellyttää globaalien haasteiden tiedostamista ja valmiutta toimia eri toimijoiden kanssa. Ympäristökriisien vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti ja vaikuttavat väestönosiin eri tavoin. Kestävyyskriisi on myös kriisi ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Muutokseen voi ja kannattaa varautua etukäteen reaktiivisen sopeutumisen sijaan, jolloin sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset ovat suurempia. Yhteiskunnallisessa kehityksessä lisähaasteen tuovat huoltosuhteen heikkeneminen ja väestörakenteen muutokset. Siksi on tärkeää kysyä, minkälaisia kestävän hyvinvoinnin ja terveyden ammattilaisia Diakissa kasvaa vastaamaan nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiin.

Ekososiaalisen ajattelun vieminen opetukseen valmistaa opiskelijoita toimimaan eettisesti erilaisissa toimintaympäristöissä. Olennainen osa ammattitaitoa on kyky tunnistaa ja arvioida asiakkaiden terveyteen, elinoloihin ja voimavaroihin liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä sekä ratkaisumallien vaikutuksia. Oman alansa näkökulmasta tulevat ammattilaiset ymmärtävät laajemmin, miten heidän päätöksensä ja toimintansa vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Diak voi olla ekososiaalisuuden merkittävä kehittäjä sekä aihepiirin ymmärtämisessä että käytännöllistämisessä. Haasteet on kohdattava realistisesti. Yhteisönä ja kumppaneidensa kanssa Diakilla on kuitenkin kaikki edellytykset olla keskeisesti rakentamassa kestävämpää, inhimillisempää ja valoisampaa tulevaisuutta.

Lähteet

Rotola-Pukkila, M., & Törmälä, J. (2022). ”Heikoimpien puolella turhaa kulutusta vastaan”. Tutkimus kestävästä diakoniasta [Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112023222

Rotola-Pukkila, M., Törmälä, J., & Päivänsalo, V. (7.6.2023). Kestävä diakonia ja interkontekstuaalinen aurinkoteologia. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2023/06/07/kestava-diakonia-ja-interkontekstuaalinen-aurinkoteologia/

WHO. (2016). Framework on integrated, people-centered health services. 69^th World Health Assembly A69/39, 15/4/2016.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402126675