Tulkkien näkemyksiä tulkkilain ja tulkkirekisterin tarpeesta
Tällä hetkellä Suomessa myös muut kuin ammattitulkit voivat toimia tulkkeina julkishallinnossa. Tulkkausta osaamattomien henkilöiden, sukulaisten tai ystävien käyttö tulkkauksessa voi johtaa potilasturvallisuuden ja oikeusturvan vaarantumiseen. Lisäksi se aiheuttaa yhteiskunnalle ylimääräisiä kustannuksia huteralla pohjalla tehtyjen tai viivästyneiden päätösten kautta.
Tulkkien edunvalvonnassa on viime vuosina korostettu tarvetta saada ammattipätevyyden määrittelyä tulkin ammatillisen aseman vahvistamiseksi. Toimenpiteinä on ehdotettu, että lainsäädännössä määritellään, millainen ammattipätevyys vaaditaan henkilöltä, joka toimii tulkkina julkishallinnon viranomaisasioissa, terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissa. Lisäksi on korostettu viranomaisten velvollisuutta käyttää päteviä tulkkeja. Ammattitulkit kattava rekisteri toimisi apuvälineenä julkishallinnolle tulkkauksen tilaamisessa.
Vuoden 2024 alussa edunvalvontajärjestöt Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Kieliasiantuntijat ja Suomen kielipalveluyritykset SKY toimittivat selvityksen, jossa kartoitettiin tulkkien näkemyksiä siitä, tulisiko lainsäädännössä määritellä nykyistä tarkemmin, millainen pätevyys julkishallinnossa toimivalta tulkilta vaaditaan. Verkkokyselynä tehty selvitys suunnattiin Suomessa toimiville puhuttujen kielten tulkeille, viittomakielen tulkeille, puhevammaisten tulkeille ja kirjoitustulkeille. Tulosanalyysin teki Infontain Oy.
Kyselyn tuloksia
Kyselyyn vastasi 375 tulkkia, joista 78 prosenttia toimii puhuttujen kielten tulkkina, 15 prosenttia viittomakielen tulkkina, 1 prosentti puhevammaisten tulkkina ja 1 prosentti kirjoitustulkkina. Viittomakielen tulkeista kaikilla oli tulkkausalan koulutus, kun taas puhuttujen kielten tulkeista 22 prosentilla ei ollut tulkkausalan koulutusta. Tulkki (AMK) -tutkinnon oli suorittanut 31 prosenttia vastaajista.
Kyselyssä oli toistakymmentä kysymystä. Tässä kirjotuksessa käsitellään vain joitakin vastauksissa esiin tulleita asioita.
Kyselyyn vastanneista 80 prosenttia oli sitä mieltä, että lainsäädännössä pitäisi määritellä nykyistä tarkemmin tulkkien ammattipätevyys. Myönteisimmin asiaan suhtautuivat tulkkikoulutuksen suorittaneet tulkit, joista 87 prosenttia kannatti tätä. Kuitenkin myös puolet niistä tulkeista, joilla ei ole alan koulutusta, toivoivat tarkempaa ammattipätevyyden sääntelyä.
Vastaajien mielestä ammattipätevyyden määrittelyn pitäisi pääasiassa perustua koulutukseen. Huolta kuitenkin aiheuttaa se, ettei kaikissa kielissä ole mahdollista hankkia ammattipätevyyttä koulutuksella. Olisi pohdittava, miten pienten ja harvinaisten kielten tulkkien tilanne ratkaistaan. Korostettiin, että ilman tulkkikoulutusta ei pitäisi saada toimia tulkkina, koska ammatin perusteet ja eettiset standardit saadaan muodollisen koulutuksen kautta.
Kyselyyn vastanneista 80 prosenttia oli sitä mieltä, että lainsäädännössä pitäisi määritellä nykyistä tarkemmin tulkkien ammattipätevyys.
Noin puolet vastaajista oli sitä mieltä, että tulkkirekisterin tulisi kattaa sekä puhuttujen kielten tulkit että vammaisten tulkkauspalveluissa toimivat tulkit. Tätä mieltä oli 47 prosenttia puhuttujen kielten tulkeista ja 59 prosenttia viittomakielen tulkeista. Eri rekistereitä pitivät hyvänä ratkaisuna 29 prosenttia puhuttujen kielten tulkeista ja 30 prosenttia viittomakielen tulkeista.
Tukea sai tulkkirekisteri, josta tulkkia tarvitseva voisi tarkistaa tulkin pätevyyden ja koulutustaustan, ja vastauksissa korostuivat tarve säännellä tulkin ammattipätevyyttä määrittämällä rekisteröidyille tulkeille pakolliset koulutusvaatimukset. Myös pätevyystestit mainittiin yhtenä tapana tulkille osoittaa pätevyytensä. Esitettiin, että lainsäädäntö määrittelisi selkeämmin pätevyyden ehdot ja viranomaisille velvoitteet käyttää päteviä tulkkeja sekä sanktiot tämän noudattamatta jättämisestä. Vastaajat toivoivat tulkin nimikkeen suojaamista, jotta vain pätevät tulkit voisivat käyttää nimikettä. Lisäksi tuotiin esiin tarve tukea tulkkien jatkuvaa ammatillista kehittymistä ja kouluttautumista.
Kokemuksia oikeustulkkirekisteristä ja auktorisoidun kääntäjän rekisteristä
Suomessa on kokemusta oikeustulkkirekisteristä ja auktorisoidun kääntäjän tutkintojärjestelmästä, jonka perusteella kääntäjä voi päästä auktorisoidun kääntäjän rekisteriin. Molempia rekisterejä ylläpitää Opetushallitus. Oikeustulkkirekisteriin voi hakea laissa määritellyn koulutuksen suorittanut tulkki, kun taas auktorisoidun tulkin rekisteriin voi suorittamalla auktorisoidun kääntäjän tutkinnon hyväksytysti tai laissa määriteltyjen yliopistojen maisteriopintojen perusteella. Näiden rekistereiden tuomat kokemukset ovat hyödyllisiä uutta lakia ja rekisteriä suunniteltaessa.
Oikeustulkkirekisteriin voidaan hyväksyä täysi-ikäinen henkilö, joka on suorittanut joko oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinnon tai tulkin tehtävään soveltuvan korkeakoulututkinnon ja vähintään 35 opintopisteen tai sitä vastaavan laajuiset oikeustulkkauksen opinnot. Diakin asioimistulkkauksen tulkki (AMK) -tutkinto sisältää vaaditut opinnot, ja tämän tutkinnon perusteella voi hakea oikeustulkkirekisteriin. Merkitsemisestä rekisteriin päättää sen yhteydessä toimiva Oikeustulkkirekisterilautakunta.
Auktorisoidun kääntäjän tutkinto on Opetushallituksen järjestämä tutkinto, jonka hyväksytysti suorittanut voi saada oikeuden toimia auktorisoituna kääntäjänä. Auktorisoinnin myöntää Opetushallituksen yhteydessä toimiva Auktorisoitujen kääntäjien tutkintolautakunta. Tutkinnossa osoitetaan tutkintokielten kieli- ja kääntämistaito sekä auktorisoidun kääntäjän ammatinharjoittamisessa tarvittava muu taito. Auktorisoitujen kääntäjien tutkinto järjestetään kaikissa kielissä, joissa on hakijoita. Toisena käännöskielenä on aina jokin kotimaisista kielistä, suomi, ruotsi tai saamen kielet. Myös Diakista valmistuneita tulkki (AMK) -tutkinnon suorittaneita on hyväksytty auktorisoitujen kääntäjien rekisteriin Opetushallituksen järjestämän tutkinnoin kautta.
Oikeustulkkia tai auktorisoitua kääntäjää tarvitseva viranomainen tai yksityishenkilö voi hakea tulkkaus- ja käännöstarpeisiinsa ammattilaista näistä Opetushallituksen ylläpitämistä rekistereistä. Erityisesti oikeustulkkaukseen tarvittaisiin kuitenkin nykyistä velvoittavampaa käytäntöä, joten tulevaisuuden tulkkilakiin olisi syytä sisällyttää myös määräyksiä rekisteröidyn oikeustulkin käytöstä.
Norja voi toimia esimerkkinä
Suomessa esikuvana tulevalle tulkkilaille ja tulkkirekiserille voisi toimia Norja, jossa vuonna 2022 voimaan tulleessa tulkkilaissa säädetään, että viranomaisten on käytettävä tulkkirekisteriin merkittyjä rekisterin pätevyysvaatimukset täyttäviä tulkkeja. Norjan rekisterissä on tulkeille viisi eri pätevyystasoa, jotka perustuvat tulkkikoulutuksen tasoon ja laajuuteen sekä mahdollisesti suoritettuun auktorisoidun tulkin tutkintoon. Rekisterissä on puhuttujen kielten tulkkeja, viittomakielen tulkkeja, kuurosokeiden tulkkeja ja kirjoitustulkkeja. Rekisteröityjä tulkkeja on yli 2000.
Vuoden 2023 alun tilastot Norjassa osoittavat, että 99,5 prosenttia tulkkaustoimeksiannoista ovat kielillä, joissa on olemassa päteviä rekisteröityjä tulkkeja, loput 0,5 prosenttia on lähes 40 eri kielissä, joissa ei ole saatavilla päteviä tulkkeja. Noin 90 prosenttia toimeksiannoista on kahdessakymmenessä suurimmissa tulkkauskielissä. Näiden numeroiden valossa, voidaan todeta, että rekisteri suhteellisen hyvin vastaa tulkkaustarvetta.
Norjan tulkkirekisterin vastuuviranomainen IMDi (Integerings- og mangfoldsdirektoratet) selvittää viranomaisten tulkkaustoimintaan liittyvää organisaatiota ja pyrkii antamaan tukea ja ohjeistusta tulkkauspalveluiden järjestämiseen. Norjassa viranomaisia ohjataan valitsemaan tulkkeja rekisterin ylimmiltä tasoilta, siis bachelor-tason tulkkikoulutuksen suorittaneita tulkkeja.
Diakin rooli tulkkausalan kehittämisessä
Diakilla puhuttujen kielten asioimistulkkien ja viittomakielen ja puhevammaisten tulkkien AMK-tutkintojen järjestäjänä on tärkeä asema, kun – toivon mukaan – säädetään tulkkilaki ja perustetaan tulkkirekisteri. Diakissa koulutamme Suomessa laajimman tutkinnon suorittaneet puhuttujen kielten asioimistulkit ja yhdessä Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) kanssa viittomakielen tulkit ja puhevammaisten tulkit.
Jos Suomeen saadaan Norjan kaltainen tulkkirekisteri, kouluttamamme tulkit ovat ne, jotka sijoittuisivat ylimmille tasoille rekisterissä. Tästä syystä on tärkeää käydä aktiivista keskustelua näistä ajankohtaisista asioista sidosryhmien ja opiskelijoiden kanssa. Myös Diakin ja Humakin yhteinen tulkkausalan ylempi AMK-tutkinto ”Tulkkaustoiminnan kehittäminen” on oiva lähtökohta vaikuttamistyöhön. Lisäksi Diak ammattikorkeakouluna olisi ketterä vastaamaan myös tulkkirekisterin tuomiin lisä- ja jatkokoulutustarpeisiin.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915614