Tunnelmia KotiKummit-hankkeen haastatteluista – ensi käden tietoa ikäihmisten arjesta

KotiKummit-hankkeessa on tehty noin 300 haastattelua ikäihmisille. Alkuvaiheessa on kartoitettu ikäihmisen toiveita ja odotuksia KotiKummit-toimintaa kohtaan ja myöhemmin on keskusteltu siitä, miten toiminta on sujunut ja miten odotukset ovat täyttyneet. Lisäksi haastatteluissa on keskusteltu ikäihmisen elämäntilanteesta. Haastattelut toteutettiin kasvokkain ja ikäihmisen kotona. Monesti haastattelijan saapuessa paikalle pöytään oli katettu kahvit ja haastattelun kysymykset käytiin kahvittelun lomassa lävitse. Hyvin usein tapaamisen aikana juteltiin muistakin asioista, kuten ikäihmisen elämänvaiheista tai maailmantilanteesta. Rönsyilyä täytyi hieman välillä suitsiakin ja johdattaa keskustelu takaisin haastattelukysymyksiin.

Haastattelijalla oli lähes poikkeuksetta hyvinkin tervetullut olo. Monet ikäihmiset kiittelivät tilanteen kiireettömyyttä. Haastattelijan tehdessä lähtöä jotkut halusivat vielä esitellä taulut tai valokuvat ja saattaa ovelle asti. Monet myös kehottivat käymään toistekin, mikä tuntui toisaalta mukavalta ja toisaalta hieman vaivaannuttavalta. Kehotus kuvasti ehkä ikäihmisen yksinäisyyttä tai sitten ystävällisyyttä, todennäköisesti molempia.

Toki sellaisiakin tapaamisia oli, joissa ikäihminen oli alkuun hieman varautunut ja jännittynytkin, mutta haastattelun lopuksi totesi, että tämähän menikin mukavasti. Ikäihmisten avoimuus hieman myös yllätti meidät haastattelijat. Samoin yllättävänkin moni kehui oma-aloitteisesti, miten samalla aaltopituudella ovat KotiKummi-ystävänsä kanssa. Ystävästä oltiin iloisia ja suorastaan kiitollisia.

Kehittämistarpeita ja arjen haasteita

Haastattelutilanteet ikäihmisen kotona saivat pohtimaan, mitä asunto kertoo asujastaan. Se voi olla pitkäaikainen koti täynnä muistoja, kun taas uuteen kotiin tai palvelutaloon muuttaminen voi näkyä omien tavaroiden vähäisyytenä. Elämäntilanteesta puhuttaessa tuli esille monia konkreettisia arjen haasteita. Sinänsä pienillä asioilla voi olla suuri merkitys. Esimerkiksi ahtaassa eteisessä ovien aukeamissuunnat voivat tehdä tilasta entistä hankalamman liikkua rollaattorin kanssa, puhumattakaan asunnossa olevista kynnyksistä tai raskaista ulko-ovista. Niiden kanssa vaadittiin kekseliäisyyttä ja oli kehitetty erilaisia strategioita. Myös jo tehtyjen muutostöiden laadusta mainittiin: esimerkiksi apukahva oli saatettu asentaa liikkumishaasteiden kannalta ”väärälle” puolelle ovea.

Kotihoidon palveluihin oltiin hyvin tyytyväisiä, joskin esille tuli käyntien lyhyt kesto ja se, että joskus käyntiaika vaihtelee huomattavasti päivien välillä.

Lisäksi keskusteluissa tuli esille palveluihin liittyviä kehittämistarpeita. Palvelutalossa asuvista useampikin mainitsi, että talossa on vain vähän yhteistä, järjestettyä toimintaa, erityisesti verrattuna aikaan ennen koronaa. Eräs ikäihminen kuvaili osuvasti, että ”mikä se sellainen palvelutalo on, missä ei ole yhteistä toimintaa” – kotihoito voisi käydä kotonakin. Osalle harmitusta aiheutti virkistäytymiseen tarkoitettujen edullisten taksimatkojen poistuminen, mikä oli heikentänyt liikkumisen mahdollisuuksia huomattavasti.

Kotihoidon palveluihin oltiin hyvin tyytyväisiä, joskin esille tuli käyntien lyhyt kesto ja se, että joskus käyntiaika vaihtelee huomattavasti päivien välillä. Muistisairautta sairastavilla haastatelluilla oli selvästi hankaluuksia hahmottaa, mitä tahoa haastattelija edustaa. He mainitsivat, että päivän aikana kodissa käy niin moni ihminen, että he eivät voi pysyä kärryillä, ketä kaikki kävijät ovat. Haastattelijoiden kesken pohdimmekin, että mikäli ikäihmisen luona käy kovin monta eri hoitajaa, tämä todennäköisesti hankaloittaa hoitajan tutustumista ikäihmiseen ja hänen elämäänsä.

Monenlaisia elämäntilanteita

Haastateltavien joukossa oli monenlaisessa elämäntilanteessa olevia ja elämään eri tavoin suhtautuvia. Erityisesti mieleen jäi monen ikäihmisen myönteinen elämänasenne, tyytyväisyys ja oman ikääntymisen hyväksyminen. Toki esille tuli myös iän tuomia, ärsyttäviä haasteita. Moni kertoi, ettei liiku yksin ulkona erilaisten epävarmuutta aiheuttavien tekijöiden, kuten tasapaino- tai muistiongelmien, takia.

Myös yksinäisyyden tunnetta kuvailtiin hyvin koskettavasti. Haastattelut toivat esille, miten monenlaista yksinäisyys voi olla, ja miten eri tavoin se voi ilmetä. Yksinäisyyden ohella kuolema tuli esille useissa haastatteluissa joko ikäihmisen läheisten kuoleman, oman kuoleman pohtimisen tai jopa sen toivomisen kautta. Kuolema on asia, joka korkeaan ikään ehtineitä usein puhututtaa. Se ei ole enää jokin kaukana tulevaisuudessa siintävä asia, vaan se on läsnä elämässä eri tavoin. Mielenkiintoinen huomio, mikä osaltaan korostaa ikäihmisten heterogeenisyyttä, on suhtautuminen siihen, missä määrin he kokevat olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa. Osa suorastaan tuhahti, että eihän hän enää ole mitenkään tärkeä osa yhteiskuntaa, mutta osa koki hyvinkin kuuluvansa yhteiskuntaan.

Vaikka hankkeessa puhumme alkukartoituksesta ja haastatteluista, tilanteet olivat useimmiten enemmänkin keskusteluja ja kohtaamisia kuin pelkkää tiedonhankintaa. Haastattelut olivatkin meille haastattelijoille hyvin antoisia tilanteita.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915630