Elämänkokemusten vaikutus opiskelukykyyn

Elämänkokemukset voivat vaikuttaa opiskelukykyyn ja opiskelijan hyvinvointiin myönteisesti tai kielteisesti. Käsittelyn myötä rankatkin elämänkokemukset voivat muuttua kokemusosaamiseksi ja vahvistaa opiskelukykyä. Kokemusosaamisella tarkoitetaan merkityksellisestä kokemuksesta syntynyttä tietotaitoa ja ymmärrystä, joka on jalostunut osaamiseksi.

Elämänkokemukset vaikuttavat sosiaali- ja terveysalalle hakeutumiseen

Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ja ammattilaisten kokemuksia koskeneen kartoituksen mukaan lähes 40 prosenttia sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista ja ammattilaista kertoi omien kokemusten vaikuttaneen sosiaali- ja terveysalalle hakeutumiseen. Keskeisimmät motiivit sosiaali- ja terveysalan valinnassa liittyvät hyviin ja huonoihin palvelukokemuksiin sekä ylipäänsä haluun auttaa toisia, jotka ovat avun tarpeessa (Harju, 2023b, s. 21–22). Huonoja palvelukokemuksia omaavilla opiskelijoilla motivaatio voi pohjautua haluun tarjota sosiaali- ja terveysammattilaisena parempaa palvelua, kuin itse on aiemmin asiakkaana saanut.

Elämänkokemusten kirjo on hyvin laaja ja muodostuu luonteeltaan ja vaikutuksiltaan hyvin erityyppisistä kokemuksista. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista ja ammattilaisista 74 prosenttia tunnisti oman alan ilmiöihin ja teemaan liittyvien elämänkokemuksiensa olevan sekä myönteisiä ja kielteisiä, 18 prosenttia pelkästään myönteisiä ja vain kahdeksan prosenttia vastaajista arvioi kokemustaustansa olevan luonteeltaan pelkästään kielteinen tai traumaattinen (Harju, 2023b). Tyypillisiä opiskelijoiden esiin nostamia elämänkokemuksia olivat omakohtainen lastensuojelun asiakkuus, päihde- ja mielenterveyshaasteet sekä oma ja läheisen vakava sairastuminen ja loukkaantuminen (Harju, 2023a).

Elämänkokemusten käsittely osana ammatillista kasvua

Sosiaali- ja terveysalalle hakeutuva opiskelija on voinut käsitellä kokemuksiaan jo ennen opintoja, jolloin ne eivät välttämättä vaikuta kielteisesti opiskelukykyyn ja voimavaroihin. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista 14 prosenttia ei koe tarvetta käsitellä omia elämänkokemuksiaan ja vain 6 prosenttia on hyödyntänyt oppilaitoksen tukea kokemustensa käsittelyyn. (Harju, 2023a.)

Sen sijaan saman kartoituksen perusteella 36 prosenttia opiskelijoista oli hyödyntänyt ammattilaisten tukea kokemusten käsittelyyn oppilaitoksen ulkopuolella ja 68 prosenttia käsitellyt kokemuksia itsekseen tai läheisten kanssa. (Harju, 2023a) Oppilaitoksen tuen vähäinen hyödyntäminen voi kertoa siitä, että yksityiselämään liittyviä seikkoja ei haluta avata opiskeluympäristössä.

Elämänkokemusten työstäminen ja jalostuminen kokemusosaamiseksi voidaan nähdä olevan osa ammatillista kasvua. Opiskelun aikana opiskelija luo tulevaa ammatti-identiteettiään. Parhaimmillaan sitoutuminen ammatti-identiteettiin toimii opiskelijan tärkeänä voimavarana ja lisää intoa opintoihin. Jos kuormittavat elämäkokemukset eivät pääse jäsentymään työssä hyödynnettäväksi kokemusosaamiseksi, voi identiteettipohdintoihin jumiin jääminen lisätä opiskelijan uupumusta ja hidastaa opintojen etenemistä. (Salmela-Aro, 2021, s. 50.) On tärkeää, että opiskelija saa kokea, että kaikenlaiset elämänkokemukset voivat rakentaa eheää ammatillista identiteettiä, joka koostuu ammatillisesta- ja kokemusosaamisesta.

Näin eräs opetushenkilöstön edustaja kuvaa kokemusten ammatillista merkitystä: ”Lähtökohtana voisi olla yleisemminkin, että ihmissuhdetyössä kaikki olemme joiltain osin myös kokemusosaajia ja inhimillinen kohtaaminen edellyttää lähes aina jossain määrin oman persoonan ja kokemustaustan hyödyntämistä.” (Harju, 2023b, s. 32)

Elämänkokemusten työstäminen ja jalostuminen kokemusosaamiseksi voidaan nähdä olevan osa ammatillista kasvua.

Opiskelijoiden avoimuus elämänkokemuksista vaihtelee

Elämänkokemusten piilottaminen on itsessään yksi opiskelijan voimavaroja kuluttava seikka. Omien kokemusten esiin tuomiseen opinnoissa saattaa kuitenkin liittyä monenlaisia pelkoja ja häpeää. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetaustaiset opiskelijat kokevat joutuvansa pohtimaan oman taustansa esiintuomista tarkkaan. Toisaalta kyky tai halu avoimuuteen omien kokemusten suhteen ei tarkoita sitä, että opiskelija olisi käsitellyt elämänkokemuksiaan. Joskus avoimuus on opiskelijalle myös keino käsitellä kokemuksia, vaikka henkilökohtainen toipumisprosessi olisi vielä siinä vaiheessa, että vie opiskelijan voimavaroja. (Harju, 2023b, s. 23–24.)

Keskustelua opiskelijan voimavaroista käydään usein oppilaitoksessa opinto-ohjaajan kanssa, jolloin opiskelija voi tuoda esiin elämänkokemukseen tai akuuttiin elämäntilanteeseen liittyviä haasteita. Sosiaali- ja terveysalalle hakeutuvat henkilöt saattavat kuitenkin pelätä, etteivät sovellu alalle, ja pitävät kokemustaustansa piilossa hakuvaiheessa ja opintojen aikana.

Ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajan ohjauskeskusteluissa esiin nousevia seikkoja voivat olla mielenterveyshaasteet tai suoraan oppimiseen ja kognitiivisiin taitoihin liittyvät seikat kuten lukivaikeus, ADHD, tarkkaavaisuushäiriö tai muu neurokirjoon liittyvä oire. Toisinaan opiskelija voi oppimisen ja opintojen etenemisen haasteita ennakoidakseen ottaa yhteyttä opinto-ohjaajaan jo ennen opintojen alkua keskustellakseen mahdollisista tuen muodoista. Tällöin taustalla voi erilaisen oppijuuden lisäksi olla myös mielenterveyteen liittyvät haasteet.

Elämänkokemusten ilmeneminen opinnoissa

Aiemman kartoituksen perusteella 85 prosenttia vastanneista opetus- ja opinto-ohjaushenkilöstön edustajista näki, että kokemukset ilmenevät opetuksessa pahoinvointina tai tarpeena käsitellä omia kokemuksia. Lisäksi valtaosa opetus- ja opinto-ohjaushenkilöstön edustajista näki, että kokemustausta voi uuvuttaa opiskelijan. (Harju, 2023b, s. 24–26.)

Näin opetushenkilöstön edustaja kuvasi opiskelijan kokemustaustan vaikutuksia opiskelukykyyn: ”Jos tulee opiskelijaksi liian aikaisin esim. päihdetoipujana. Oman prosessin työstäminen ja opiskelu voivat käydä ylitsepääsemättömäksi. Tai jos ei uskalla kertoa esim. nepsy-haasteista tai vaikka vaikeudesta kirjoittaa, nämä voivat viedä melkoiseen selviytymistaisteluun.” (Harju, 2023b, s. 25)

Toisaalta opiskelijoiden kokemuksista syntyvä osaaminen tulee opinnoissa esiin myös syvällisenä ymmärryksenä tai asiantuntemuksena. Kokemustaustaisilla opiskelijoilla voi siis olla osaamista, johon liittyviä tärkeitä näkökulmia he voivat tuoda esiin yhteisissä keskusteluissa koko opintoryhmälle. (Harju, 2023b, s.25–28.)

Sekä opiskelu että ammatissa toimiminen edellyttävät riittävää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Tämän vuoksi liian varhainen hakeutuminen opintoihin oman toipumis- tai kuntoutumisprosessin ollessa kesken ei ole tarkoituksenmukaista. Myös opiskelun aikana kohdatuista vaikeista kokemuksista kuten uupumuksesta tai mielenterveyshaasteista voi syntyä kokemusosaamista, jota pystyy myöhemmin ammattilaisena hyödyntämään.

Opiskeluympäristö ja opiskeluhyvinvointityö kokemusosaamisen jäsentymisessä

Opiskeluympäristön psykososiaalinen turvallisuus ja pedagogiset olosuhteet ovat erityisen tärkeitä opiskelijoille, joilla on takanaan haastavia elämänkokemuksia. Opiskeluympäristön tarjoamat puitteet ammatillisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseen sekä avoin ja positiivinen suhtautuminen opiskelijoiden erilaisiin taustoihin ovat merkityksellisiä kokemusosaamisen jäsentymiseksi.

Näin kokemustaustainen opiskelija kuvasi opiskeluympäristön merkitystä opinnoissa: ”Kun ulkoa kuulee puhuttavan ihmisryhmästä, johon kuulut, se nostattaa aina jotain. Siinä huomaa toisten asenteet. Joskus tekee mieli jakaa omaa osaamista, ja joskus kokemuksista kiusaannutaan. Opinnot voivat myös olla itsessään rankkoja, jos on toimintakykyvajetta, niin reaktiot ja tuen tarpeet voivat nousta keskeisiksi.” (Harju, 2023b, s.23.)

Oppilaitosten rooli on merkittävä opiskelua tukevan ympäristön luomisessa. Oppimisympäristöön liittyviä seikkoja ovat muun muassa henkilökunnan ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus ja ilmapiiri, jonka taustalla vaikuttavat oppilaitoksen arvot ja toimintakulttuuri. Opiskeluympäristö voi monin eri tavoin tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja jaksamista, esimerkiksi mahdollistamalla kohtaavia ja vuorovaikutteisia vertaisoppimisen paikkoja. Vaikka oppiminen on yksilöllinen prosessi, yhdessä opiskelu usein auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Näin myös kokemusosaamisen reflektointi opettajan ja vertaisten kanssa. (Kunttu, 2021, s. 39.; Postareff ym., 2021, s. 41.)

Opiskeluhyvinvointityön lähtökohtana ja tavoitteena on opiskelukykyinen ja hyvinvoiva opiskelija. Ammattikorkeakoulussa ja ammatillisissa oppilaitoksissa hyvinvointityö kytkeytyy vahvasti ammatilliseen kasvuun ja pedagogiikkaan. Pedagogisen hyvinvoinnin keskiössä on opiskelijoiden ja opettajien vuorovaikutus opetus- ja oppimistilanteissa. (Inkinen ym., 2021, s. 97; Vanhanen-Nuutinen, 2023, s. 23.)

Kokemusosaamisen potentiaali

Kokemusosaamisen hyödyntämisessä sosiaali- ja terveysalalla ja sen merkityksen ymmärtämisessä piilee iso potentiaali. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa tätä aihetta normalisoiva puhe olisi tärkeää, jotta häpeä ei estä elämänkokemuksen jalostumista kokemusosaamiseksi.

Tiedon tarjoaminen systemaattisesti opiskelijoille siitä, miten elämänkokemuksista voi jalostua hyödynnettävä resurssi ja voimavara työelämää varten on tärkeää. Jos elämänkokemusten tunnistamista ja käsittelyä tuetaan, ne voivat muuttua opiskelukykyä vahvistavaksi tekijäksi. Joskus tämä voi tarkoittaa tuen hakemista myös oppilaitoksen ulkopuolelta. 

Kokemusosaamista normalisoivalla puheella voidaan madaltaa kynnystä teeman puheeksiottoon ja myötävaikuttaa siihen, että opiskelijat saavat tarvitsemaansa tietoa ja tukea. Opiskelijan hyvinvointi, opiskelukyvyn ylläpitäminen ja tarvittaessa tuen hakeminen nähdään opiskelijan taitona, jota voi myös kehittää. Opintojen jälkeen nämä taidot ovat keskeisiä työelämätaitoja. (Inkinen ym., 2021, s. 97; Vanhanen-Nuutinen, 2023, s. 23.)

Kirjoittajien samaa aihetta käsittelevä laajempi artikkeli julkaistaan huhtikuussa 2025 Diakin Työelämä-julkaisusarjassa osana Kokonaisena työssä -hankkeen artikkelikokoelmaa.

Lähteet

Harju, H. (2023a). [Sosiaali- ja terveysalan työntekijöille, opiskelijoille, opettajille ja opinto-ohjaajille kohdistettu kokemusosaamisen merkitystä koskeva kyselyaineisto]. [Julkaisematon raakadata]. Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Harju, H. (2023b). Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kokemusosaaminen. Tunnistaminen, hyödyntäminen ja merkitys opinnoissa ja työssä. (Diak Puheenvuoro 46). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-424-4

Inkinen, M., Ahola,H., Penttinen, L., Kortelainen, M. ja Anttonen, T. (2021). Korkeakoulujen opiskeluhyvinvointityöhön tarvitaan koko korkeakouluyhteisö. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, S. Kosola, N. Seilo, & T. Väyrynen (toim.), Opiskeluterveys. Duodecim.

Kunttu, K. (2021). Opiskelukyky. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, S. Kosola, N. Seilo, & T. Väyrynen (toim.), Opiskeluterveys. Duodecim.

Postareff, L., Hailikari, T., Virtanen, V. ja Lindblom-Ylänne S. (2021). Opiskelutaidot pohjana hyvinvoinnille ja jatkuvalle oppimiselle. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, S. Kosola, N. Seilo, & T. Väyrynen (toim.), Opiskeluterveys. Duodecim

Vanhanen-Nuutinen, L. (2023). Pedagogisen hyvinvoinnin avaintekijät. Teoksessa L. Vanhanen-Nuutinen, & P. Aura (toim.), Opas pedagogiseen hyvinvointiin. Haaga-Helia julkaisut 3/2023.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179960