Raakku, raketti ja planetaarinen näkökulma

Välillä täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle.

Tällä tavalla ajatteli myös yhdysvaltalainen astronautti Ron Garan katsoessaan maapalloa kansainväliseltä avaruusasemalta ja ymmärtäessään planeettamme olevan herkkä ja haavoittuva kokonaisuus.

Garan palasi maahan monin verroin viisastuneena. Talouden ja teknologian ylivoimaa kyseenalaistanut havainto päätyi pian moniin kansainvälisiin viestimiin ja motivaatiopuheisiin.

Kansan syvien rivien keskuudessa pohdittiin todennäköisesti myös sitä, millainen määrä fossiilisia polttoaineita ja rakettitiedettä edistäneitä ihmiskunnan ponnisteluja vaadittiin, jotta Garan pääsi tarkastelemaan maapalloa etäältä ja toteamaan itsestäänselvyyden sen haavoittuvuudesta.

Suurin piirtein samoihin aikoihin Suomussalmella: kansankielellä raakkuna tunnettu jokihelmisimpukka (lat. margaritifera margaritifera) oli asunut samassa kainuulaisessa joenuomassa vuosisatojen ajan. Se oli nähnyt virtaavan veden läpi useampia ilmiöitä ja taivaankappaleita kuin moni oman lajimme sukupolvista.

On mahdollista, että raakun ja astronautin katseet kohtasivat hetkeksi – ennen kuin Stora Enson alihankkija ajoi metsäkoneellaan joenuoman yli ja aiheutti otsikoihin päätyneen raakkujen joukkosurman ja Hukkajoen ekosysteemin järkkymisen.

Mutta miksi juuri raakkujen kärsimykset ylittivät uutiskynnyksen vuoden 2024 elokuussa?

Alihankkijan välinpitämättömyydestä ja Stora Enson vastuunpakoilusta seurannut välitön tyrmistys sai seurakseen hiljalleen heränneen ymmärryksen tapahtuneen lopullisuudesta. Osa erittäin uhanalaiseksi lajiksi luokitellun jokihelmisimpukan populaatiosta koki loppunsa ihmisen lyhytnäköisten toimien seurauksena.

Huolimatta siitä, että jokihelmisimpukan kärsimykset saattavat vaikuttaa astronautin kiertoradalla heränneeseen huoleen nähden merkitykseltään vähäpätöisemmiltä, liittyvät molemmat näkökulmat ekososiaaliseen pohdintaan, jossa tarkastellaan kriittisellä tavalla ihmiskunnan kollektiivisia vastuita ja velvollisuuksia.

Osa ongelmaa, ripaus ratkaisua

Useimmista meistä ei tule astronauttia tai raakkuasiantuntijaa, mutta sen sijaan yllättävän moni työskentelee aloilla, joilla tavoitetaan omien elinympäristöjensä asenteisiin ja valintoihin vaikuttavia ihmisiä. Meistä jokainen on osa ongelmaa, mutta samanaikaisesti maapallon kantokyvyn pelastamiseksi vaadittavaa ratkaisua.

Ihmisen ja ympäristön erottamattomaan suhteeseen perustuu myös Diakonia-ammattikorkeakoulun syksyllä 2023 ensimmäistä kertaa käynnistynyt ekososiaalinen työ ja globaaliosaaminen (YAMK) -tutkinto. Sen keskeisiin sisältöihin lukeutuvat paikallisten ja globaalien ilmiöiden keskinäisriippuvuuksien tarkasteleminen, yksilöiden ja yhteisöjen voimavarojen kartoittaminen sekä muutostilanteiden johtaminen. Kestävyys ja vastuullisuus ovatkin keskeisiä käsitteitä niin tässä tutkinnossa kuin monella tasolla kriisiytyneessä maailmantilanteessa.

Talouden ja teollisuuden nykyideaaleiksi ymmärrettäviä kestävyyttä ja vastuullisuutta on mahdollista lisätä myös sosiaali-, terveys- ja hoiva-alojen toimintaympäristöissä.

Talouden ja teollisuuden nykyideaaleiksi ymmärrettäviä kestävyyttä ja vastuullisuutta on mahdollista lisätä myös sosiaali-, terveys- ja hoiva-alojen toimintaympäristöissä. Vaikka alojen ensisijainen tarkoitus on lisätä ihmisyksilöiden ja -yhteisöjen hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta, on hyvinvointiparadigma laajentumassa siten, että se kattaa kokonaisia ekosysteemejä ja myös muita eläviä. Ekososiaaliseen sivistykseen kuuluukin käsitys siitä, että luonnon ja muiden lajien hyvinvointi palautuu lopulta takaisin ihmisen hyvinvointiin.

Jotta muutos olisi kestävää, vaaditaan transformatiivista eli uudistavaa oppimista, yhteisöjen refleksiivisyyttä ja vastuullista viestintää. Transformatiivisuudella tarkoitetaan sellaista oppimisen tapaa, jonka sivutuotteena tapahtuu ihmisenä olemiseen ja ympäröivään todellisuuteen liittyvien käsityksien perinpohjaista päivittymistä. Yhteisöjen refleksiivisyydellä puolestaan mahdollistetaan menneistä virheistä oppiminen ja uusien kestävämpien toimintamallien kehittäminen.

Sekä raakun että astronautin näkökulmat ja intressit on mahdollista saattaa saman linssin alle yhteensovittavan asiantuntijuuden ja johtamisen avulla.

Kiiruhda hitaasti

Ekososiaalista muutosta haastavat asenteellisesti polarisoitunut yhteiskuntamme ja helposti heräävät vastakkainasettelut eri ihmis- ja intressiryhmien välillä. Ihmis- ja vähemmistöoikeuksien toteutuminen ja maapallon kantokyvyn turvaaminen eivät ole koskaan olleet itsestäänselvyyksiä, mutta trollitehtaiden, verkkovälitteisen disinformaation ja murenevien demokratioiden värittämässä nykyajassa ne ovat suorastaan aktiivisen uhan alla.

Miten siis tuoda meneillään olevan globaalin muutoksen systeemisyyttä esille rakentavasti, ymmärrettävästi ja luottamusta herättävästi, tutkittuun tietoon pohjautuen ja kaikilla kestävyyden osa-alueiden vaikuttavuuteen tähdäten? Muutos lähtee yksilöistä ja yhteisöistä, joiden hyvinvointia kohentamalla vaikutetaan asuinalueita ja lähiöitä laajempiin ilmiöihin.

Vaikka sosiaali-, terveys- ja kasvatusalat perustuvatkin monelta osin niin sanottujen kovien tieteiden sijaan humaanisuuteen ja pehmeisiin arvoihin, löytyy niiden historiasta vallitsevia rakenteita ja arvoja haastanutta kansalaisaktivismia ja suoraa toimintaa – ihmisten salakuljettamista sodan aikana ja kettinkiä Koijärvellä.

Ajan kuluessa anarkisteista ikoneiksi nimettyjen auttajien motivaattorina on ollut halu olla historian oikealla puolella. He ovat nähneet itsensä muutoksentekijöinä, ja samassa valossa olisi suotavaa tarkastella myös omaa työtämme ja rooliamme – paikallisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävänä ja omaa aikaamme pidemmälle vaikuttavana muutosvoimana.

Huolimatta siitä, että usko ilmastoystävälliseen päivänpolitiikkaan saattaa olla heikoilla, on hidas, vastuulliseen päätöksentekoon tähtäävä muutos silti pikemminkin mahdollisuus kuin uhka.

Näin saattoi todeta suomussalmelainen jokihelmisimpukkakin maailmanmenoa ihmetellessään.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179959