Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Ekososiaalisen jälleenrakennuksen aika

Kun taloudelliseen kasvuun perustuvat yhteiskunnalliset rakenteet ovat osoittautuneet kestämättömiksi, ekologisista haasteista on tullut sosiaalisia ongelmia. Niiden ratkaiseminen edellyttää muutoksia niin koulutuksen, työelämän kuin koko yhteiskunnan tasoilla.

Elävät organismit, ihmiskunta mukaan lukien, ovat maailmanlaajuisesti suurten muutosten äärellä. Tätä aikakautta kuvataan monenlaisten siirtymien aikakaudeksi. Niistä suurin ja vakavin koskee luonnonvarojen niukkuutta ja loppumista. Maailmanlaajuinen keskinäisriippuvuus on realiteetti, joka tarkoittaa, että myös Suomen hyvinvointi ja turvallisuus kytkeytyvät monin tavoin globaaliin turvallisuuteen ja talouteen.

Talouden perustan on sanottu murenneen jo kauan sitten ylitettyämme rajallisen planeettamme kantokyvyn. Samalla sekä paikallisella että globaalilla tasolla ilmenevä polarisaatiokehitys etäännyttää vauraita ja vähäosaisia toisistaan. Kehityksestä koituvat hyödyt ja haitat jakaantuvat yhä epätasaisemmin sekä yhteiskuntien sisällä että maiden ja maanosien välillä. On muodostunut globaali jännitteinen tila, joka vähentää ihmisten välistä luottamusta ja sosiaalista yhtenäisyyttä.

Talouden perustan on sanottu murenneen jo kauan sitten ylitettyämme rajallisen planeettamme kantokyvyn.

Tulevaisuuden muutoksentekijöitä voivat olla paikalliset ja globaalit koulutusjärjestelmät, hyvinvointipalvelujärjestelmät, erilaiset yhteisöt sekä työelämä.

Koulutusinstituutioiden on oltava tietoisia omista ekologisista lähtökohdistaan ja otettava kantaa ympäristökysymyksiin omasta näkökulmastaan koulutuksen järjestäjinä. Myös poliittiset järjestelmät ja niihin liittyvät usein piilossa olevat valta-asetelmat on tiedostettava muutoksen aikaansaamiseksi.

Tehostamistalous ruokkii merkityksettömyyden  tunteita

Talouskasvun ja kuluttajakansalaisuuden jälkeinen aika tarkoittaa siirtymää luonnonvaroja tuhlaavasta kulutuksesta kohti kestävämpiä kulutustottumuksia. Luonnonvarojen tuhlaamisen ohella voidaan puhua myös ihmisissä olevien mahdollisuuksien tuhlaamisesta.

Luonnonvarojen tuhlaamisen ohella voidaan puhua myös ihmisissä olevien mahdollisuuksien tuhlaamisesta.

Tehostamistalouteen liittyvä arvomaailma on leimannut suomalaista työelämää jo kymmeniä vuosia. Kaikki tehostamisvaatimukset eivät kuitenkaan ole ihmisen ja yhteisöjen kannalta hyviä, sillä jatkuva tuloksellisuuden todistaminen vähentää työntekijän moraalista itsemääräämisoikeutta. Yksilön kannalta tämä johtaa merkityksettömyyden, riittämättömyyden ja arvottomuuden kokemuksiin. Jotta ekososiaalinen muutos rakenteissa ja yhteisöissä muodostuisi, tarvitaan kokonaisvaltaista hyvinvointiajattelun muutosta.

Inhimillinen hyvinvointi rakentuu välttämättömistä elämän edellytyksistä, mutta ihmisten hyvinvointi ei kuitenkaan voi rakentua muita ekosysteemejä tuhoavalla tavalla. Ekosysteemien elinvoimaisuuden turvaaminen mahdollistuu osallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja tietoisuuden tunteita vahvistamalla.  Tarvitaan käsitteellisen perustan uudelleenrakentamista ja vaurauden uudelleenmäärittelyä.

Ekososiaalinen lähestymistapa yhdistää ympäristötekijät ja yhteiskunnalliset rakenteet

Ekososiaalisuus ei ole päälle liimattu tai muita teorioita täydentävä ajattelumalli. Ekososiaalisessa lähestymistavassa tarkastellaan ekologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteyksiä ja tavoitellaan kestävän kehityksen mukaista yhteiskuntaa. Tavoitteena on siis viime kädessä luoda toimintamalleja, jotka tukevat yksilön ja yhteisöjen voimaantumista.

Ekososiaalisessa lähestymistavassa tarkastellaan ekologisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteyksiä ja tavoitellaan kestävän kehityksen mukaista yhteiskuntaa.

Sosiaali-, terveys-, tulkkaus- ja kirkon alan koulutuksessa ja työssä ekososiaalinen näkökulma tarkoittaa tiedonmuodostuksen ja opetussuunnitelmien sisältöjen muutosta. Eri tieteenaloilla tämä merkitsee paradigman muutosta.

Siirtymä kohti ekososiaalisuutta ei ole yksilökohtainen valinta tai mielipide, vaan se edellyttää arvomaailman muutosta. On tärkeää pohtia, millaista arvomaailmaa koulutusjärjestelmämme sekä eri tieteenalat uusintavat. Korkeakoulutuksen pitäisi rakentua sellaisten elementtien varaan, joilla on mahdollista lisätä tietoisuutta globaaleista keskinäisriippuvuuksista, ekologisesta yhdenvertaisuudesta sekä kasvun rajoista.

Koulutus ja tutkimus ovat ekososiaalisen sivistyksen suhteen avainasemassa, mutta mahdollisuus muutokseen tapahtuu ainoastaan eri tieteenalojen ja ammattialojen kanssa yhteistyössä.

Sosiaalinen todellisuus ajateltava uudelleen

Siirtymät ovat vaikeita, koska ne edellyttävät viime kädessä vallan määrittelemistä sekä vastuun ottamista. Muutos vaatii, että sosiaalinen todellisuus rakennetaan toisenlaiseksi.

Yhteiskunnallisten muutosten lisäksi tarvitaan muutosta myös kulttuurisessa merkityksenannossa. Ekologinen jälleenrakentaminen edellyttää kieltä, jossa sosiaalista todellisuutta ei määritellä enää yksinomaan talouden ehdoilla vaan osana kestävän kehityksen edistämistä.

Kuvitus: Nelli Ahosola
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091169333