Lähetystyö voi rakentaa kestävää tulevaisuutta

Lähetysmäärärahojen jakamisesta käydään vuosittain paljon keskustelua. Toiset haluavat keskittää varat tietyille järjestöille, joidenkin mielestä lähetystyötä ei tulisi tehdä ollenkaan ja loput jakaisivat lähetysmäärärahoja kaikkien lähetysjärjestöjen kesken.  Keskustelua käydään myös siitä, tulisiko kansainvälinen avustaminen lakkauttaa kokonaan ja suunnata nämä varat kotimaan sisäiseen toimintaan, esimerkiksi diakoniseen avustustoimintaan tai lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen.

YK:n jäsenmaiden kestävän kehityksen Agenda 2030 –toimintaohjelma sisältää 17 erilaista tavoitetta, joiden pyrkimyksenä on turvata hyvinvointi kestävällä tavalla ja poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta. Päävastuu näiden tavoitteiden saavuttamisesta on valtioilla, mutta tavoitteiden toteutumiseen tarvitaan myös muun muassa yksityissektoria ja kansalaisten vahvaa osallistumista. Nämä tavoitteet koskevat siis ihan jokaista.

Orpolapsityötä Keniassa

Ylemmän amk-tutkinnon opintoihin liittyvässä opinnäytetyössä Marja Ochieng tutki Kenian evankelisluterilaisen kirkon Orpolapsityön projektin tuen merkitystä lasten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Tämän työmuodon rahoitus tulee Suomesta yksittäisiltä ihmisiltä sekä seurakuntien talousarvioavustuksista Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen kautta. Ainoastaan vuosien 2005–2007 aikana työmuodolle saatiin myös Suomen valtion kehitysyhteistyön määrärahoja.

Tilastot kertovat, että vuoden 2005 jälkeen Orpolapsityön projektin kautta tukea on saanut 818 orpolasta. Nämä lapset asuvat sukulaisten luona. Näille perheille on maksettu kuukausittaista ruokarahaa ja näin tuesta on hyötynyt koko perhe. Tuesta on siis hyötynyt paljon suurempi joukko kenialaisia kuin vain tilastojen 818 lasta. Työmuodon kautta on maksettu koulumaksuja ja terveydenhuoltokuluja. Lisäksi lapsille on ostettu koulupukuja ja muita koulutarvikkeita. Diakoniatyöntekijät ovat seuranneet lasten elämää koti- ja koulukäynnein.

Yksi opinnäytetyön kiinnostava tulos oli se, että suurin osa haastatelluista otti puheeksi hyvinvointiin liittyvissä asioissa hengellisen hyvinvoinnin ennen materiaalista hyvinvointia. Heille oli ollut merkityksellistä saada hengellistä tukea Orpolapsityön työntekijän kautta. He kertoivat, että oli ollut tärkeää voida keskustella diakoniatyöntekijän kanssa. Kotihartaudet ja yhteisten tapaamisten raamattutunnit olivat hoitaneet ja vahvistaneet lasten hengellistä identiteettiä.

Orpolapsityön projekti on mahdollistanut sen, että suuri osa siihen osallistuneista on saanut koulutuksen ja päässyt kiinni työelämään.

Luonnollisesti myös taloudellinen tuki oli otettu ilolla vastaan. Tuki oli mahdollistanut muun muassa lasten koulunkäynnin, riittävän ravinnon ja pääsyn terveydenhuoltopalvelujen pariin.

Pienikin tuki voi mahdollistaa unelmien toteutumista

Eräs kahdeksasluokkalainen Orpolapsityön tukema nuori kirjoitti huhtikuussa 2024 suomalaiselle tukijalleen kirjeen, jossa hän kertoi unelmastaan. Hän kirjoitti, että ”Minun unelmani on se, että voin joskus tukea kaltaisiani lapsia, sillä Jumalan siunaukset tavoittavat meidät ihmiseltä ihmisille”. Orpolapsityön projekti on mahdollistanut sen, että suuri osa siihen osallistuneista on saanut koulutuksen ja päässyt kiinni työelämään.

Lähetystyön toimintamalleja ja -periaatteita on hyvä tarkastella aika ajoin kriittisesti. Samalla on tunnistettava myös sen positiiviset mahdollisuudet: lähetystyön kautta on mahdollista tarjota apua mielekkäällä tavalla, kun tunnistetaan paikallisia tilanteita ja tarpeita, käydään dialogia ja rakennetaan yhteistyötä. Pienelläkin tuella voi olla iso merkitys oikein kohdennettuna. Se voi tarjota haastavista oloista tulevalle lapselle mahdollisuuden unelmoida siitä, että hän voi aikuisena olla tukemassa samassa tilanteessa olevia lapsia.

Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan Theseus.fi-palvelusta.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092012