Ryhmät vahvistavat osallisuutta ja toimijuutta

Toimijuus perustuu ihmisen kokemuksiin ja tavoitteisiin ja toteutuu silloin, kun hänellä on mahdollisuus tehdä valintoja. Toimijuus rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. (Mikkonen, 2021).

Osallisuus tarkoittaa tunnetta kuulumisesta johonkin sekä mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämään ja yhteisiin asioihin. Ryhmässä yksilö voi vaikuttaa sekä omaan elämäänsä että ryhmän muodostamaan yhteisöön, mikä tukee hyvinvointia. (Isola & Leemann, 2021; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2023.)

Osallisuus ja toimijuus tukevat vastavuoroisesti toisiaan: kun ihminen kokee kuuluvansa ja tulevansa kuulluksi, hänen itseluottamuksensa, vaikutusmahdollisuutensa ja kykynsä tehdä itsenäisiä päätöksiä vahvistuvat.

Tässä artikkelissa kuvataan Avot – Arjen verkostoista osallisuutta ja toimijuutta -hankkeessa kokeiltuja ryhmätoimintoja. Hankkeen tavoitteena on tukea heikoimmassa asemassa olevien osallisuutta ja hyvinvointia Oulussa. Ryhmien yleisenä tavoitteena oli lisätä osallistujien voimavaroja, kuuluvuuden kokemusta ja toimijuutta.

Avot-hanke on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama, ja sen toiminta-aika on elokuusta 2023 heinäkuuhun 2025.

Ryhmän kehitysvaiheet

Bion (1979) kuvaa ryhmän kehitystä neljällä vaiheella: 1) muodostuminen, 2) kuohunta, 3) vakiintuminen ja 4) päätös. Ryhmän kehitys etenee pääsääntöisesti edellisen vaiheiden mukaisesti.

Ryhmän muodostusvaiheessa sen jäsenet tutustuvat toisiinsa ja luodaan me-henkeä. Ryhmä voi perustua keskusteluun, toimintaan tai molempiin. Osallisuutta ja toimijuutta edistävien ryhmien tavoitteena on erityisesti edistää sosiaalisten suhteiden vahvistamista, osallisuutta ja tarjota vertaistukea.

Jotta ryhmä etenee tavoitteissaan, on siinä oltava hyvä ilmapiiri. Ryhmän ohjaajan tehtävä on luoda mahdollisimman turvallinen ympäristö, jossa jokainen voi ilmasta itseään vapaasti Dialogissa ryhmäläisten kanssa (Vuokila-Oikkonen, 2012) Ohjaaja myös tukee ryhmää sen tavoitteiden saavuttamisessa.

Osallisuutta ja toimijuutta edistävien ryhmien tavoitteena on erityisesti edistää sosiaalisten suhteiden vahvistamista, osallisuutta ja tarjota vertaistukea.

Kuohuntavaiheessa jäsenet voivat kyseenalaistaa ryhmän tehtävää, tavoitetta tai ohjaajaa. Ohjaajan on tärkeää kohdata ristiriitatilanteet ja varmistaa, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.

Vakiintumisvaiheessa jäsenet ovat löytäneet paikkansa ryhmässä ja tuntevat yhteenkuuluvuutta. Tässä vaiheessa säännöt ovat selvillä ja jäsenet uskaltavat ilmaista mielipiteitään avoimesti.

Päätösvaiheessa arvioidaan, miten ryhmä saavutti tavoitteensa.

Avot-hankkeen ryhmät

Avot-hankkeessa tavoitteena oli muodostaa noin 15 hengen ryhmiä.  Edellinen tavoite ei kutenkaan toteutunut, vaan ryhmän koko vaihteli 3-25 välillä (taulukko 1). Ryhmän avoimuus tarkoittaa, että siihen voi liittyä uusia jäseniä toiminnan aikana. Sen sijaan suljetussa ryhmässä kaikki jäsenet sitoutuvat ryhmään koko sen toiminnan ajan.

Alla olevassa taulukossa on kuvattu hankkeen ryhmät sekä niiden osallistujamäärät ja avoimuus.

Taulukko 1. Avot-hankkeen ryhmät, osallistujamäärät ja ryhmän avoimuus.

Ryhmien yleisenä tavoitteena oli tukea toimijuutta vahvistamalla sekä yksilön ja että yhteisön voimavaroja. Kullekin ryhmälle asetettiin lisäksi omat tavoitteet yhdessä osallistujien kanssa.

Ryhmien arviointi

Ryhmien toimintaa arvioitiin kyselyllä, jossa oli kolme väitettä:

• Ryhmässä toimiminen on lisännyt voimavarojani.
• Koin kuuluvani joukkoon.
• Ryhmä oli suunniteltu hyvin.

Lisäksi kyselyssä oli avoin kysymys: ”Mitä muuta haluan sanoa?”

Vastaajat arvioivat väitteitä viisiportaisella Likert-asteikolla, jossa vaihtoehdot vaihtelivat välillä ”täysin samaa mieltä” – ”täysin eri mieltä”.

Tuloksissa yhdistettiin vastausvaihtoehdot ”täysin samaa mieltä” ja ”jokseenkin samaa mieltä” sekä ”jokseenkin eri mieltä” ja ”täysin eri mieltä”. Koska osa vastaajista jätti joitakin väittämiä tai kysymyksiä tyhjäksi, tulokset on esitelty kysymyksittäin.

Ryhmät lisäsivät voimavaroja ja kuuluvuuden tunnetta

Voimavarojen lisääntymistä arvioi 68 osallistujaa. Heistä suurin osa (62 vastaajaa) oli sitä mieltä, että ryhmään osallistuminen lisäsi heidän voimavarojaan. Kaksi vastaajaa ei osannut ottaa kantaa, ja neljä oli sitä mieltä, etteivät voimavarat lisääntyneet.

Väitteeseen ryhmään kuulumisesta vastasi 60 osallistujaa. Suurin osa (58 vastaajaa) koki kuuluvansa ryhmään, kun taas kaksi osallistujaa ei kokenut yhteenkuuluvuutta.

Ryhmien toteutusta arvioi 66 osallistujaa. Heistä enemmistö piti ryhmiä kokonaisuudessaan hyvin toteutettuina. Yksi osallistuja ei ottanut kantaa, ja neljän mielestä ryhmän toteutus ei ollut onnistunut.

Sanallisen palautteen mukaan osallistujat tulivat kuulluksi ryhmissä. Ryhmissä syntyneitä sosiaalisia suhteita pidettiin tärkeinä, ja yhteenkuuluvuuden kokemus ryhmässä oli merkityksellinen.

Vastausten perusteella ryhmän koolla ja avoimuudella oli merkitystä. Pienet ja suljetut ryhmät koettiin erityisen hyviksi, jos osallistujat eivät tunteneet toisiaan entuudestaan.

Osa osallistujista koki ryhmät terapeuttisina ja sai niistä tunteen hyväksytyksi tulemisesta. Ryhmässä syntynyttä vertaisuutta ja vertaistukea pidettiin merkittävänä, kuten eräs osallistuja ilmaisi:

”Ryhmä tukee raittiuttani.”

Ryhmän kulkua ja ohjausta pidettiin tärkeänä. Olennaista oli, että ryhmän alussa kaikilla oli mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, kuten eräs osallistuja totesi:

”Hyvä, kun on kuulumiskierros, niin jokaisella on mahdollisuus sanoa, mitä haluaa.”.

Vastauksissa korostettiin myös aikataulun täsmällisyyttä. Jos ryhmän jäsenet eivät tulleet sovittuna aikana paikalle, se häiritsi ryhmän toimintaa.

Osallistujat antoivat palautetta myös ohjaajan roolista. Hyvä ohjaaja oli heidän mielestään tasapuolinen, empaattinen ja tukeva. Lisäksi osa osallistujista toivoi ryhmän toimintaan yhteisöllisempää lähestymistapaa.

Ryhmä osallisuuden ja toimijuuden vahvistajana

Avot-hankkeen osallistujat kokivat tulleensa kuulluksi ja nähdyksi, mikä vahvisti osallisuutta. Ryhmät tarjosivat vertaistukea ja yhteisöön kuulumisen kokemuksen.

Lisäksi ryhmät lisäsivät osallistujien voimavaroja ja vahvistivat toimijuutta, joka puolestaan rakentaa itseluottamusta. Ryhmissä ohjaajan rooli oli tärkeä empaattisena keskustelun mahdollistajana.

Jatkossa on tarpeen kehittää ryhmien vuorovaikutusta sekä pohtia, miten toiminnalliset ja keskusteluryhmät voisivat parhaiten tukea osallisuutta ja toimijuutta.

Lähteet

Bion, W. R. (1979). Kokemuksia ryhmistä: ryhmädynamiikka psykoanalyysin näkökulmasta. Espoo: Weilin+Göös.

Diakonia-ammattikorkeakoulu. (i.a.) Avot – Arjen verkostoista osallisuutta ja toimijuutta -hanke. Saatavilla 7.2.2025 https://avot.diak.fi/

Isola, A.-M. & Leemann, L. (2021). Osallisuuden kokemus on hyvinvoinnin ja terveyden tekijä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 58(4). https://doi.org/10.23990/sa.112402

Mikkonen, E. (2021) Asiakkaan toimijuuden tukeminen monilaisessa yhteistyössä. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Pro gradu -tutkielma.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (27.11.2024). Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-osa-alueet-ja-osallisuuden-edistamisen-periaatteet.

Vuokila-Oikkonen, P. (2012). Kohti dialogisuutta peruskoulussa. Teoksessa H. Pietiläinen & P. Vuokila-Oikkonen (toim.), Ilo antaa siivet (s. 19–26). (Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 2/2012). Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54504/pietilainen%20vuokila-oikkonen%20B%202%202012.pdf?sequence=1

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092041