Lapsiperheköyhyys – puheista tekoihin

Pienituloisuus on yksi lapsiperheköyhyyden mittareista. Lapsiperheköyhyys on Suomessa ollut kasvussa ja jyrkintä se on ollut pikkulapsiperheissä. Lapsiperheiden kanssa työskenteleville perheiden vähävaraisuus näyttäytyy monin eri tavoin konkreettisina asioina ja tilanteina.

Kirjoittajat Sanna Peltonen,Annika Passi,Jonna Rasi,Riina Nurmi,Anja Sivula,Arja Koski

Kuvaaja/kuvittaja Sirpa Anundi

Itlan (2025) kartoituksen mukaan Suomessa elää köyhyydessä joka yhdeksäs lapsi. Unicef (2024) arvioi, että hallituksen tekemät leikkaukset asumistukeen ja muuhun sosiaaliturvaan lisäävät tulevaisuudessa pienituloisten määrää huomattavasti, ja heistä 16 700 on lapsia.

Taloudellinen tilanne vaikuttaa monin tavoin

Perheen huono taloudellinen tilanne vaikuttaa lasten osallisuuteen ja vertaissuhteisiin heikentävästi aiheuttamalla yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, syyllisyyttä, kateutta ja psyykkistä kuormitusta, kuten häpeää, noloutta ja huolta muun muassa vanhempien jaksamisesta ja tulevaisuudesta.

Lapsiperheköyhyys voi näkyä lasten arjessa monella eri tavalla. Useat päiväkodeissa, kouluissa ja perhetyössä työskentelevät ovat esimerkiksi kertoneet, että etenkin viikonloppujen ja loma-aikojen jälkeen lasten ravinnon tarve on lisääntynyt ja perheet kysyvät myös ihan konkreettista ruoka-apua.

Vähävaraisuus voi näkyä lapsissa myös puutteellisena ja huonokuntoisena vaatetuksena ja harrastusten puutteena. Lisäksi kaverisuhteet kärsivät rahan puutteen vuoksi muun muassa siten, ettei kaverisynttäreille tai kahvilareissuihin ole mahdollisuutta osallistua. Köyhyys ei välttämättä ilmene lapsen ulkoisesta olemuksesta, sillä joskus huoltaja voi lapsen kiusatuksi tulemisen pelossa käyttää esimerkiksi omat lääkkeisiin varatut rahansa lapsen merkkikenkien ostoon.

Lapsiperheköyhyys voi näkyä lasten arjessa monella eri tavalla.

Suomen köyhyydenvastaisen verkoston (EAPN-Fin) lapsiperheköyhyystyöryhmä vaatii kannanotossaan (Unicef, 2024) lapsiperheiden sosiaaliturvaan kohdistettujen leikkausten perumista. Verkosto arvioi, että leikkausten seurauksena köyhyys lisääntyy merkittävästi ja köyhien lapsiperheiden ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten vaikeudet syvenevät. Riskinä on, että lapsiin ja perheisiin kohdistuvien laajamittaisten leikkausten jälkiä korjataan kalliilla korjaavilla toimilla vielä pitkään tulevaisuudessa. Sosiaaliturvaleikkaukset asettavat lapsiperheet eriarvoiseen asemaan riippuen muun muassa asuinpaikkakunnasta, tukiverkostosta tai perheen kanssa työskentelevien ammattilaisten resursseista, taidoista ja motivaatiosta.

Yhteistyöverkostoja tarvitaan

Perheitä voitaisiin auttaa luomalla yhä tiiviimmät ja selkeämmät yhteistyöverkostot. Avainasemassa ovat eri toimijoiden ja ammattilaisten aito, yhteinen tahtotila sekä avoin vuorovaikutus. Kun asiantuntijat luottavat toisiinsa ja perhe nähdään aidosti kumppanina, syntyy parhaimmillaan kokonaisvaltainen tukiverkosto, joka kantaa arjessa ja vahvistaa perheiden voimavaroja.

Johtohenkilöiltä edellytetään monialaisen ja verkostotyön mahdollistamista esimerkiksi tarvittavalla tietotaidolla ja työnkuvien selkeydellä sekä resurssien kohdistamisella oikein. Lapsiperheköyhyys haastaa myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia pohtimaan, kenen vastuulla lapsiperheiden nostaminen köyhyydestä on. Tulisiko perheiden kanssa työskentelevien luoda uusia, innovatiivisia työmenetelmiä ja käytäntöjä perheiden tukemiseksi? Kuka tai mikä taho on kyllin rohkea ottaakseen johtajuuden niukkuudessa elävien lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi?