Mureneva hyvinvointiyhteiskunta ja huono-osaiset

Sosiaaliset suhteet ja kyky toimia yhdessä ovat aina olleet tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille ja selviytymiselle. Riitoja ja sotia on historiassamme ollut, mutta pienemmissä yhteisöissä ihmisillä on ollut myös nykyistä enemmän yhdessä elämisen taitoa, konvivialiteettiä. Jopa sellaisissa tilanteissa, missä ajatusmaailmat ovat olleet hyvinkin etäällä toisistaan, on osattu tulla toimeen, kuten tulivat aikanaan suosituissa elokuvissa kirkkoherra Isä Camillo ja kommunisti, pormestari Peppone.

Yksi tällaisia luontaisia ihmisten välisiä yhteyksiä katkonut kehitys on liittynyt teollistumiseen ja kaupungistumiseen. Aiemmin oman yhteisön diakonissat hoitivat köyhät ja sairaat, mutta myöhemmin teollistumisen ja kaupungistumisen nostamiin uusiin ongelmiin vastattiin etäämmällä olevissa terveyskeskuksissa kunnan toimesta. Nykyisin yhä etäämmällä olevista palveluista huolehtii usein, niin sanotusti leveämmillä harteilla, hyvinvointialueet ja valtio. Kaikessa ei ole menty huonompaan suuntaan, vaan eri tavoissa tukea apua tarvitsevia on vahvuutensa ja heikkoutensa, ja ne ovat vastauksia kulloiseenkin yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Hyvinvointiyhteiskunta on kannatellut

Leveämmät hartiat ovat mahdollistaneet taloudellisen kehittymisen myötä mahdollisuuden luoda lainsäädäntö, jolla tiettyjen kriteerien täyttyessä on oikeus saada hoitoa ja hoivaa. Ongelmia on kuitenkin tullut vuosikymmenten saatossa lisää ja entisiäkään ei ole onnistuttu kukistamaan.

Vaikka suoranaiseen nälkään ei enää Suomessa kuolla, oli vuonna 2023 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 970 000 henkilöä eli joka kuudes kotitalousväestöstä. Erityisesti lasten köyhyys- ja syrjäytymisriski on kasvanut (17,3 %). Toimeentulovaikeuksia kokevien henkilöiden osuus kasvoi kolmatta vuotta peräkkäin. Yksin asuvilla ja yksinhuoltajilla tämä riski on kaikkein korkein. Hyvinvoinnin kakku ei siis jakaudu tasaisesti. (Tilastokeskus, ia.)

Ihmiset kestävät kuitenkin aika paljon ikäviä haasteita omassa elämässään. Vaikka elämän kolhiessa on tyytyväisyys hyvin matalalla, tuntuu onni palaavan useimmiten ajan kanssa. Pahana päivänä tyytyväisyys on saattanut olla asteikolla nollasta kymmeneen tasolla 2, mutta toipumisen jälkeen tasolla 8. Suomi onkin yksi maailman ”onnellisimmista” maista. (Kainulainen & Wiens, 2023.)

Hyvinvointivaltiota ja sittemmin hyvinvointiyhteiskuntaa on rakennettu huolella helpottamaan ihmisten palautumista erilaisista kolhuista.

Hyvinvointivaltiota ja sittemmin hyvinvointiyhteiskuntaa on rakennettu huolella helpottamaan ihmisten palautumista erilaisista kolhuista. Tämä huolenpito heikoimmista on toiminut näihin päiviin asti varsin hyvin. Tyytyväisyys elämään on pysynyt samalla tasolla läpi vuosikymmenien taloudellisten kurimusten. Ehkä kiitos tästä kuuluu hyvinvointivaltion tarjoamalle tuelle. Iso kysymys on, kestääkö ja tarjoaako hyvinvointiyhteiskunta myös jatkossa tukea huono-osaisille. (Kainulainen, 2025a.)

Raha säätelee

Raha ja talouselämä näyttäisivät ohjailevan nykyään yhä useammin  ihmisten hyvinvointia sen sijaan, että ihmisten hyvinvoinnin tarpeet suuntaisivat resurssien käyttöä.  Valtiontalouden tilanteella voidaan perustella mihin ihmisten on tyytyminen. Hyvinvointialueiden on mitoitettava toimensa resurssien mukaan ja rakennettava palvelunsa talousraaminsa sisällä, vaikka se rikkoisi aiempaa käsitystä siitä, mikä on kullekin ihmiselle tarpeellista. Talouden ja sosiaalioikeuksien lainsäädännöt on asetettu riittelemään keskenään. Oikeuskanslerin mukaan (OKV/3069/10/2024) lakisäätäisiä palveluita ei kuitenkaan voi rajoittaa rahan riittämättömyyden vuoksi, ja rahaa pitäisi jostain saada lisää. Mistä?

Tulevaisuus on monelle suomalaiselle sumun peitossa, joillekin enemmän kuin toisille. Tilastokeskuksen mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana elämäänsä aloittavien nuorten aikuisten elämään tyytyväisyys on selvästi laskenut, keski-ikäisten pysynyt ennallaan ja iäkkäiden kohonnut. (Tilastokeskus, ia.)

Globalisaatio nähtiin mahdollisuutena kohottaa ihmisiä köyhyydestä

Maailmantalous on joiltain osin tuonut kehitystä joillekin kehittyville maille. Kauimpaa takamatkalta lähteneille maille kehitys on tarkoittanut myös kehittyvien maiden antamaa tukea, niin taloudellista kuin osaamiseen liittyvää. Sietämättömän kurjuuden vähentäminen tai poistaminen on ollut jaettu globaali tavoite.

Tavoitteeseen pääsemiseksi on tarvittu yhteistä näkyä tavoitteesta ja tekemisestä. Nyt tämä yhteinen näky ja etenkin yhteinen sääntöpohjainen tekeminen on muutoksessa. Tilalle on tullut oman edun tavoittelu ja osaoptimointi, mikä näkyy tällä hetkellä räikeimmin USA:n presidentti Trumpin toiminnassa.

Kansainvälisen oikeuden päätöksiä ei noudateta. Sääntöpohjaisen toiminnan hapertuminen näkyy myös Suomessa oikeuslaitoksen horjuttamisena ja perinteisen median merkityksen kaventamisena. Akateemisesti tuotettua tieteellistä tietoa solvataan. Köyhän näkökulmasta tällainen kehitys ei näytä hyvältä.

Tulevaisuus: kuinka käy köyhien Suomessa?

”Kakkua ei voi syödä, ennen kuin se on leivottu”, tavataan sanoa. Tämän sanonnan ulottaminen politiikkaan tarkoittaa huono-osaisten kannalta pienempiä siivuja kakusta. Uusimpien laskelmien (YLE 5.9.2024) mukaan köyhien siivujen ohentaminen aiheuttaa myös sen, että jaettava kakku ei myöskään kasva. Vaikeuksia on paljon, joihin hyvinvointiyhteiskunnan tulisi jotenkin vastata.

Perusterveydenhuollossa ja vanhustenhuollossa on nähtävissä monenlaisia ongelmia. Digisyrjäytyminen on kasvanut uutena ilmiönä. Työllisten määrän kasvattaminen ”kepeillä” eli sanktioilla lisää huono-osaisuutta ainakin lyhyellä aikataululla. Osa, esimerkiksi täsmätyökykyiset, uhkaavat jäädä työllisyystoimien ulkopuolelle.

Nuorten, erityisesti tyttöjen, mielenterveyden haasteet näyttävät pahenevan. Huoltosuhteen heikkenemisestä huolimatta maahanmuuttoon ei ole saatu selvää ratkaisua. Asumiskustannusten korkea taso kaupunkiseuduilla ja asuntojen arvon lasku keskuskaupunkien ulkopuolella puolestaan murskaa monien toiveet.

Kaikkiin näihin ongelmiin tulisi löytää ratkaisuja. ”Vain sitä sattuu, jota lyödään”, on dosentti Mikko Malkavaara todennut joskus. Tämä tarkoittaa yhteiskunnan tasolla sitä, että vaikka osa suomalaisista kärsii tänään paljonkin, niin olemme luultavasti vielä jatkossakin ”maailman onnellisin kansa”. Isossa kuvassa hyvinvointi voi kasvaa, mutta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ahdinko kasvaa entisestään.

Lähteet

Kainulainen, S., & Wiens, V. (2023). Survival efforts and successes of people. In S. Kainulainen. (Ed.). In the Backyard of Finnish Happiness – Empirical Observations from the Happiest Country on Earth. (Diak Publications 4). Diaconia University of Applied Sciences. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-426-8, pp. 183 – 198.

Kainulainen, S. (2025a). Elämäntyytyväisyys on hyvällä tasolla. Teoksessa J. Saari (toim.), Hyviä uutisia Suomesta. Vastapaino.

Kainulainen, S. (26.3.2025b). Mureneva hyvinvointiyhteiskunta ja huono-osaiset. Esitelmä. Ihmisen hyvä ja maailman muutos -seminaari.

Oikeuskanslerin päätös 23.4.2025. Hyvinvointialueen talousnormiston ja järjestämisvastuuta määrittävän lainsäädännön välinen ristiriita. (OKV/3069/10/2024).

Tilastokeskus. Elinolotilasto. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__eot/

YLE. (5.9.2024). Taloustieteilijät: Hallitus supistaa budjetillaan elintärkeää talouskasvua – ”Se mikä puuttuu on kunnolliset kasvutoimet”. https://yle.fi/a/74-20109382

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125761