Siirtolaisuus muuttaa muotoaan – kykenemmekö vastaamaan haasteisiin?

Siirtolaisuus on väkevä yhteiskunnallinen ja väestöllinen muutostekijä. Tätä kirjoittaessani Ukrainan sota on kestänyt 270 päivää. Maasta on paennut ulkomaille yli viisi miljoonaa henkeä. Miljoonia on tällä hetkellä myös maan sisäisinä pakolaisina.

Ukrainan kärsimyshistoria on pitkä: ensimmäisestä maailmansodasta lähtien maa on kokenut sotaa, nälkää ja vainoa siinä määrin, että lähihistoriansa aikana se on menettänyt kuolleina 17 miljoonaa henkeä (Coleman, 2022).

Maailmassa on myös maita, jotka ovat vain kartalla olevia taistelutantereita ilman järjestäytyneille kansakunnille keskeisiä yhteiskunnallisia instituutioita. Esimerkiksi Somalian valtion tilanne on ollut sekasortoinen 1990-luvulta saakka.

Siirtolaisuus voi myös olla yhteiskuntia rakentava voima. Olkoon tästä esimerkkeinä vaikkapa USA, Kanada, Sveitsi ja Australia. Voisiko Suomi olla tulevaisuudessa näiden maiden joukossa? Tässä artikkelissa tarkastelen lähinnä suomalaista muuttoliikettä ja kotoutumista unohtamatta sen historiallisia, alueellisia ja kansainvälisiä yhtymäkohtia.

Ulkosuomalaisuuden pitkä historia

Suomi on ollut itsenäinen valtio vuodesta 1917. Maamme siirtolaisuutta voi tarkastella myös pidemmällä aikavälillä, jolloin katse ulottuu myös aikaan ennen itsenäistymistä. Venäjän vallan vuosina 1809–1917 Suomi oli autonominen ruhtinaskunta, jolla oli omaa lainsäädäntöä, valuutta ja passi.

Sitä ennen Ruotsin vallan aikana nykyinen Suomi oli Ruotsin kuningaskunnan itäinen osa, östmark. Emme tee suurta vääryyttä historialle, jos sijoitamme suomalaisen siirtolaisuuden alkamisen 1400-luvulle. Tukholma oli varsin vilkas muuttokohde suomalaisille jo tuolloin. Länsi-Suomesta käytiin kauppaa meren yli, ja sen vuoksi moni asettui sitten pysyvästi Ruotsiin. Olipa jopa Tukholman varakkaimpien joukossa 1400-luvulla useita suomalaisia, joista muun muassa Matts Hermansson Ulvilasta toimi Tukholmassa raatimiehenä.

Savosta muutti 1500-luvulla Ruotsiin ja pääasiassa Vermlantiin noin 10 000 suomalaista (Tarkiainen, 2000). Vermlannin suomalaisten kieli ja kulttuuri olivat vielä voimissaan 1900-luvun alussa. Metsäsuomalaiset tunnettiin kaskenpolttajina. Tämä oli kuningaskunnalle vaikea kysymys, sillä samoilla alueilla sijaitsivat jo silloin tunnetut Ruotsin suuret malmivarat. Nouseva kuningaskunta tarvitsi raaka-ainetta aseisiinsa.

Kun kolonialistinen Ruotsi hankki Uusi-Ruotsi-siirtokunnan (Nya Sverige) Pohjois-Amerikan Delawaresta vuonna 1638, matkasi sinne useammassa erässä yhteensä noin 500–600 henkeä. Heistä noin puolet oli alkuperältään suomalaisia, pääasiassa Vermlannin alueelta saapuvia (Kero, 1996).

Ruotsin viranomaiset suostuttelivat ja jopa pakottivat kiusalliset kaskeajat Atlantin taakse saadakseen maansa malmialueet parempaan käyttöön. Tämä suomalainen varhaissiirtolaisuus Amerikkaan oli sikäli merkityksellistä, että Ruotsiin muuttaneen oletettavasti rautalammilaisen Martti Marttisen jälkeläinen John Morton oli aivan keskeisessä asemassa, kun Yhdysvaltojen itsenäisyydestä päätettiin 1770-luvulla (Haldin, 2015).

Uuden ajan suomalainen siirtolaisuus

Ruotsalainen tutkija Tomas Hammar (1990) on jaotellut uudemman ajan (1850–) siirtolaisuuden neljään vaiheeseen: vapaan siirtolaisuuden aikaan (n. 1850–1914), rajoitusten ja kontrollin aikaan (1914–1939), suhteellisen vapaan muuton ja värväyksen aikaan (1945–1973) ja tiukan kontrollin aikaan (1974–1990).

Luokittelua voidaan täydentää viidennellä vaiheella. Suomen liityttyä Euroopan unioniin pääsimme jäseneksi yhteisöön, joka korosti vapaan liikkumisen tärkeyttä alueensa sisällä. Toisaalta EU painotti ulkorajojensa merkitystä suhteessa unionin ulkopuolisiin maihin. Viides vaihe voitaneen nimetä EU-ajaksi.

Suomalaisen Amerikan siirtolaisuuden suuret vuodet olivat 1880–1915 eli ne sijoittuvat Hammarin luokituksen ensimmäiseen vaiheeseen. Tuolloin noin 400 000 suomalaista muutti Pohjois-Amerikkaan, lähinnä Yhdysvaltojen puolelle (Kero, 1996). Noin neljännes palasi myöhemmin takaisin.

Nykyisin puhutaan paljon maahanmuuttoon liittyvistä värvääjistä, ihmissalakuljettajista ja väärennetyistä papereista. Monet noista metkuista hallittiin jo Amerikkaan suuntautuneen siirtolaisuuden yhteydessä. Suuret muutot liittyivät Pohjanmaan nopeaan väestönkasvuun ja erityisesti sikäläisen maatalouden rakennemuutokseen.

Suomeen ”amerikankuume” iski muita Pohjoismaita myöhemmin.  Kun suomalaiset saapuivat Yhdysvaltoihin, vapaa maatalousmaa oli vähissä. Niinpä suomalaiset sijoittuivat pääasiassa raskaisiin metsä- tai kaivostöihin pohjoisiin osavaltioihin.

Tällä hetkellä USA:ssa on väestölaskennan mukaan noin 700 000 suomalaistaustaista. Suomalaisuus on paljolti hiipunut, sillä amerikkalainen sulatusuuni on tehnyt tehtävänsä. Sitä kuvaa sekin, että amerikansuomalaisten toiseksi tärkein kieli englannin jälkeen ei ole suomi vaan espanja (Söderling, 2017). Nykyisin Suomesta Yhdysvaltoihin muuttaa vuosittain 500–700 henkeä, lähinnä korkeasti koulutettuja.

Suomesta on toki muutettu moneen muuhunkin maahan Hammarin vapaan siirtolaisuuden aikana. Tuolloin muun muassa Ruotsiin muutto yli Pohjanlahden oli vilkasta.  Suuria suomalaisyhteisöjä on nykyisin myös Kanadassa (50 000 suomalaistaustaista) ja Australiassa (30 000). Näihin maihin suurin muuttopaine kohdistui toisen maailmansodan jälkeen.

EU:n sisäinen muuttovapaus on johtanut ainakin yhden suomalaisen keskittymän syntymään: Espanjassa asuu nykyisin 20 000 suomalaista. Muuttajat ovat enenevässä määrin nuoria perheellisiä (Könnilä, 2014; Söderling, 2017).

Sodan jälkeen Ruotsiin muutto oli osa eurooppalaista teollistumisprosessia

Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppaa jälleenrakennettiin voimalla. Ruotsin teollisuuden pyörät kävivät kuumina, ja maassa tarvittiin työvoimaa. Suomesta muutettiin Ruotsiin vilkkaasti heti toisen maailmansodan jälkeen.

Suurimmat muuttovuodet olivat 1969–70, jolloin kumpanakin vuonna yli 40 000 maanmiestämme – tämän kirjoittaja heidän mukanaan – vaelsi Ruotsiin kuningaskuntaa rakentamaan. Koska Ruotsiin muutto on ollut vilkasta jo 1800-luvulta lähtien, maassa on nykyisin suuri suomalaisvähemmistö. Suomalaistaustaisia lasketaan olevan Ruotsissa nykyisin 700 000. Lukuun lasketaan henkilöt, joiden isovanhemmista ainakin yksi on syntynyt Suomessa (Korkiasaari, 2000; Björklund, 2012; Söderling, 2017).

Ruotsissa suomalaisten vähemmistöasema vahvistui huomattavasti, kun suomen kieli sai vähemmistökielen aseman vuonna 1999. Ruotsin erikoisuus on, että myös meänkielellä eli Pohjois-Ruotsissa puhuttavalla suomen kielellä on vastaava virallinen asema.

Siirtolaisuus Ruotsiin poikkeaa Pohjois-Amerikkaan suuntautuneesta muuttoliikkeestä kahdella tapaa. Koska maamme ovat rajanaapureita, muutto Ruotsiin on edelleen vilkasta. Se on edelleen suosituin muuttokohde Suomesta lähteville. Vuonna 2021 Suomesta läntiseen naapurimaahamme muutti hieman yli 2 000 henkeä. Toinen erityispiirre nykyisin on se, että tällä vuosituhannella lähtijöistä peräti 38 % on ollut ruotsinkielisiä (Herberts, 2019). Tämä on merkittävä selittävä tekijä suomenruotsalaisen väestön vähenemiselle.

Vähemmistökansat saapuvat Suomeen

Aikaisemmin todettiin, että ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset lähtivät Savosta Ruotsiin 1500-luvun loppupuolella. Muuttoliike oli kaksisuuntaista, sillä noihin aikoihin nykyisen Suomen alueelle tulivat ensimmäiset pakolaiset lännestä.

Ruotsin kuninkaat Kustaa Vaasa ja seuraajansa Juhana III halusivat karkottaa romanit Ruotsista reilut 500 vuotta sitten. Ruotsalaiset tehostivat pakkokeinojaan säätämällä yleisen karkotuslain 1637. Sen mukaan maahan jääneet miehet voitiin surmata ilman oikeudenkäyntiä. Laki oli voimassa vuoteen 1748, mutta ilmeisesti yhtään teloitusta ei toimeenpantu. Kielteisestä asenteesta se kuitenkin kertoo (Suomen romanifoorumi, 2022).

Suomi oli tuolloin osa Ruotsia, ja alue oli vainotuille sopivan syrjäinen paikka vetäytyä turvaan. Romanien tuloon Suomen alueelle vaikutti sekin, että kreivi ja Suomen kenraalikuvernööri Per Brahe suosi läänityksillään romaneja (”tattareita”) työvoimana (Rekola 2012).

Romanien ei tarvinnut kamppailla maamme itsenäistyttyä Suomen kansalaisuudesta, vaan heistä tuli automaattisesti uuden valtion kansalaisia (Tervonen, 2012). Maamme juutalaiset ja tataarit saivat mahdollisuuden hakea kansalaisuutta suunnilleen samoihin aikoihin erikseen heitä koskevilla lainsäädännöillä (Söderling, 2018; 2022).

Perustuslakimme mukaan saamelaiset muodostavat maamme alkuperäisväestön (PL 731/1999, 17. §). Sen sijaan juutalaiset ja tataarit kuuluvat Suomen perinteisiin vähemmistöihin. Kumpikin ihmisryhmä saapui Suomeen  autonomian aikana.

Juutalaisia nuoria poikia pakkosiirrettiin Venäjällä pois kotikylistään 1800-luvun alussa. Tarkoitus oli venäläistää heidät väkisin, ja tsaarin mielestä tämä tapahtui parhaiten sotilaskoulutuksen kautta. Lapsia siirrettiin satamäärin Suomeenkin sotilaskoulutukseen maan eri puolilla sijaitseviin kasarmeihin. Pitkän palvelusajan jälkeen vapautuvilla sotilailla oli mahdollisuus jäädä palveluspaikkakunnalle. Varuskuntakaupungeissa Viipurissa, Helsingissä, Turussa ja Hämeenlinnassa oli 1800-luvun loppupuolella elinvoimaiset juutalaiset yhdyskunnat. Tänä päivänä juutalaiset ovat keskittyneet paljolti Helsinkiin (Söderling, 2018).

Tataarit saapuivat Suomeen, kun rautatieyhteys 1800-luvun loppupuolella saatiin Pietarin ja Helsingin välille. Tulijat olivat kauppiaita, jotka etsivät Suomesta lisää markkinoita tuotteilleen. Uskonnoltaan tataarit ovat muslimeja.

Turussa on edelleen juutalainen seurakunta ja synagoga. Koska maamme juutalaiset ovat niin sanottuja ortodoksijuutalaisia, on miesten rooli keskeinen jumalanpalvelustoiminnassa. Esimerkiksi Turun seurakunnassa on nykyisin vaikeuksia saada kymmentä konfirmoitua miestä samaan aikaan paikalle, jotta jumalanpalvelus voitaisiin suorittaa.

Juutalaisia on tällä hetkellä maassamme noin 2 000 ja tataareja puolestaan noin 1 000.  Kummankin vähemmistön kohdalla oma kieli ja osittain myös kulttuuri on jäänyt taka-alalle. Samoin seka-avioliitot ovat yleistyneet voimakkaasti vähemmistöjen keskuudessa (Söderling, 2018). Lienee ajan kysymys, milloin esimerkiksi Turun juutalainen seurakunta lopettaa toimintansa.

Itsenäisyyden aikana Suomeen on paettu sotaa ja vainoa

Suurempi pakolaisryntäys Suomeen suuntautui Venäjän vallankumouksen aikoihin vuosina 1917–1922. Alussa tulijat olivat lähinnä inkeriläisiä ja häviölle jääneitä tsaarin kannattajia. Oman ryhmänsä muodostivat Vienasta saapuneet suomensukuiset nälkä- ja sotapakolaiset. Suurimmillaan turvaa hakeneiden määrä oli vuonna 1922, jolloin vasta itsenäistyneessä Suomessa oli noin 35 000 pakolaista.

Uuden ajan  ensimmäiset pakolaiset saapuivat Suomeen vuonna 1973 Chilestä. Suomi tarjosi lämpimän vastaanoton noin 200 pakolaiselle.  Tulijoista noin 60–70 % on palannut takaisin kotimaahansa olojen rauhoituttua. Chileläisten vastaanotossa oli paljon samaa auttamishenkeä, jolla ukrainalaiset on vastaanotettu Suomeen (Hiilamo, 2021; Himberg, 2019).

Seuraavalla vuosikymmenellä Suomeen alkoi saapua vietnamilaisia pakolaisia YK:n pakolaisleireiltä. Ensimmäiset somalialaiset saapuivat maahan 1990-luvun alussa Neuvostoliitosta, jonka hajoaminen aiheutti muutenkin muuttoliikettä Suomeen inkeriläisten saapumisen myötä (Mubarak ym., 2015; Saukkonen, 2022). Jugoslavian hajotessa vuonna 1993 Suomi vastaanotti ensimmäiset Balkanin alueen kiintiöpakolaiset.

Tänä päivänä Suomessa on syntyperältään vietnamilaisia noin 13 000, entisen Jugoslavian alueelta tulleita 14 000, somalialaisia noin 23 000 ja inkeriläisiä noin 30 000 henkeä (Söderling, 2022).

Pakolaiset saapuivat Eurooppaan vuonna 2015

Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana EU-alueelle saapui noin 1,5 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Heistä Suomeen saapui yli 32 000 henkeä.  Suurin vastaanottajamaa oli Saksa yli miljoonalla tulijalla ja väkilukuun suhteutettuna eniten pakolaisia päätyi Ruotsiin.

Viimeistään vuonna 2015 havahduttiin siihen, että Tampereella vuonna 1999 EU:n huippukokouksessa lausutut ylevät periaatteet turvapaikan hakijoiden oikeuksien täydellisestä tunnustamisesta saatiin unohtaa. Dublin-periaatteen mukaisesti ensimmäinen tulomaa on vastuussa turvapaikkaa hakevasta.

Jäsenmaista muun muassa Kreikka, Unkari, Itävalta ja Italia tuuppasivat pakolaiskriisin aikana rajoilleen tulleita tylysti eteenpäin. Toisaalta huomattava osa turvapaikkaa hakevista pyrki nimenomaan pohjoisen suuntaan.  Vaikka Schengen-alue on vapaan liikkumisen aluetta, jäsenmaiden välille ilmestyi erilaisia fyysisiä rajaesteitä patoamaan turvapaikanhakua (Kotilainen, 2021).

Vuonna 2015 Suomeen saapuneesta 32 000:sta suurimmat ryhmät muodostivat irakilaiset (21 000), afganistanilaiset (5 000), somalialaiset (2 000) ja syyrialaiset (900). Irakilaisten haluun tulla Suomeen vaikutti ainakin kaksi tekijää. Ensinnäkin heillä oli jo runsaasti maanmiehiään Suomessa, ja toisaalta Suomella ei ollut palautusopimusta Irakin kanssa päinvastoin kuin Ruotsilla (Kotilainen, 2021).

Vuoden 2015 muuttoliikkeestä käytetään usein yleisnimitystä Syyrian pakolaiskriisi. Nimitys johtuu siitä, että Syyriassa vuonna 2011 alkaneen sisällissodan seurauksena naapurimaihin (erityisesti Turkkiin ja Libanoniin) alkoi kertyä miljoonia syyrialaisia pakolaisia. Koska sota vain tuntui jatkuvan (ja jatkuu edelleen tätä kirjoitettaessa), syyrialaisten pakolaisten säästöt alkoivat huveta ja oli aika tehdä päätöksiä.

Syyrialaisten lähtiessä joukolla liikkeelle mukaan liittyi runsaasti erityisesti irakilaisia ja afgaaneja, joiden kotimaissa oli myös jo pitkään käyty verisiä sisällissotia. Oma osuutensa monien kansallisuuksien kirjoon oli sillä, että kansainvälisten lentoyhtiöiden kova kilpailu oli pudottanut matkustuskustannukset alhaisiksi, joten Euroopan reuna-alueille oli helppo kokoontua (Söderling, 2022).

Vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkiselvittely vauhditti paitsi EU:n jäsenvaltioiden myös koko unionin maahanmuuttopolitiikan uudelleenarvioimista. EU:n komissio on ollut erityisen huolissaan rajaturvallisuudesta sekä vapaan muuton Schengen-alueen ja erityisesti ns. Dublin-sopimuksen toimivuudesta. Lukuisia muutoksia on pantu alulle, mutta suurimmat käytännön uudistukset odottavat vielä tulemistaan (European Commission, 2021; European Commission, 2021b).

Yleisesti ottaen jäsenmaat ovat varsin haluttomia luovuttamaan päätöksentekoa kolmansien maiden muuttajista unionille (Söderling, 2016).

Suomen väestökirjo kasvaa vauhdilla

Suomessa asuu nykyisin 469 000 ulkomaista syntyperää olevaa henkilöä. Ulkomaalaistaustaisia ovat henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaista syntyperää olevista noin viidennes on syntynyt Suomessa (Tilastokeskus, i.a.-b).

Ulkomaiden kansalaisia on Suomessa noin 300 000 henkeä. Tämä johtuu siitä, että huomattava osa maahan muuttaneista on jo saanut Suomen kansalaisuuden. Ulkomailla syntyneitä on koko väestöstämme noin 8.5 % (Tilastokeskus, i.a.-a).  Luku on kasvanut todella nopeasti, sillä vielä vuosituhannen vaihteessa ulkomaalaisväestön osuus Suomessa oli vain neljännes nykyiseen verrattuna.

Eurooppalaisittain tarkasteltuna ulkomaalaistaustaisten osuus Suomessa on kuitenkin vähäinen. Esimerkiksi Ruotsin ja Itävallan väestöstä viidennes on ulkomaista syntyperää (Saukkonen, 2022). Olemme siis muihin verrokkimaihin verrattuna noin 20 vuotta takamatkalla.

Vaikka maahanmuuttajien osuus väestöstämme on pieni, maahanmuuttajien keskittyminen on huomattavaa joidenkin kuntien kohdalla. Vuoden 2021 lopussa ulkomaalaistaustaisten osuus esimerkiksi Vantaalla oli jo 23 %. Tästä ryhmästä viidennes on syntynyt Suomessa (Saukkonen, 2022).

Vaikka olemme vastaanottaneet pakolaisia ja turvapaikanhakijoita verrattain vähän, heidän osuutensa kaikista Suomeen muuttaneista on kuitenkin kohtalaisen suuri. Tämä johtuu Saukkosen mukaan siitä, että työ- ja opiskeluperusteista muuttoa on ollut vähän (Saukkonen, 2022). Siksipä ei olekaan ihme, että keskustelu maamme muuttoliikkeen voimistamisesta työvoimapainotteiseksi tulomuutoksi on lisääntynyt viime aikoina nopeasti (Valtioneuvosto, 2019; Murto, 2022).

Vuoden 2021 lopulla Suomessa asuvien ja ulkomaista syntyperää olevien kärkikymmenikkö on mielenkiintoinen: NL / Venäjä (84 000 henkeä), Viro (52 000), Irak (27 000), Somalia (23 000), entinen Jugoslavia (15 000), Kiina (14 000), Vietnam (13 000), Afganistan (12 000), Turkki (11 000) ja Intia (11 000) (Tilastokeskus, i.a.-b). Kaksi suurinta lähtömaata (Venäjä, Viro),  Intia ja Kiina liittyvät työvoimamuuttoon, opiskeluun tai perheellistymiseen. Sen sijaan kuusi muuta listan maata ovat yhteydessä tavalla tai toisella pakolaisuuteen.

EU tarjoaa ukrainalaisille sotapakolaisille tilapäistä suojelua

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 oli yllättävä ja traaginen tapahtuma. Venäjän invaasio itsenäiseen ja suvereeniin maahan toi sodan myös suomalaisten porteille. Tähän mennessä (marraskuu 2022) Ukrainan konflikti on aiheuttanut noin 10 miljoonan ihmisen pakolaisuuden. Heistä noin puolet on maan sisäisiä pakolaisia.

Läntinen Eurooppa ja erityisesti Euroopan unioni reagoivat nopeasti Ukrainan sotaan, sillä jo viikon kuluttua sodan alkamisesta EU:n neuvosto teki toimeenpanopäätöksen tilapäistä suojelua koskevan direktiivin soveltamisesta (EY 55/2001). Nimensä mukaisesti direktiivi on tarkoitettu antamaan tilapäistä suojelua joukottaisen maahantulon tilanteissa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU-alueelle saapuvan ukrainalaisen ei tarvitse osoittaa motiivia tulolleen, vaan Ukrainan passi riittää. Sujuvaa rajankäyntiä on helpottanut se, että Ukrainalla ja EU:lla on ollut assosiaatiosopimus vuodesta 2017 alkaen. Sen mukaan Ukrainan biometrisellä passilla saa oleskella 90 vuorokautta 180 päivän aikana Schengen-alueella ilman viisumia (Maahanmuuttovirasto, i.a.-a).

Suomessa tilapäistä suojelua saavat myös Ukrainasta tulevat kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat oleskelleet Ukrainassa laillisesti ja joiden paluu lähtömaahan ei ole turvallisesti ja pysyvästi mahdollista.

Tilapäisen suojelun hakemuksia on tullut 1.5.2023 mennessä vireille yhteensä 53 213 kappaletta, joista noin 1 000 hakemusta koskee Ukrainassa asuneiden muiden maiden kansalaisia (Maahanmuuttovirasto, i.a.-b).

Ukrainasta tulijoiden on rekisteröitävä tilapäisen suojelun hakemuksensa poliisilla tai rajaviranomaisella. Rekisteröitymisen jälkeen hakija voi tehdä töitä tai opiskella. Eri viranomaisten kotisivuilta löytyvät myös täsmälliset ohjeet sosiaaliturvaan liittyvistä palveluista, jotka ovat suunnilleen samat kuin tavallisilla turvapaikanhakijoilla (so. pakolaisasemaa hakevilla). Sivuilta löytyy jopa tietoa lemmikkieläinten maahantuontiin liittyvistä seikoista (Maahanmuuttovirasto, i.a.-a).

Tilapäisen suojelun perusteella oleskelulupa myönnetään vuodeksi kerrallaan. Lupa tulee parissa viikossa. Lakimuutos tilapäisen suojelun jatkamisesta tuli voimaan vuoden 2022 lopussa. Lakimuutoksen perusteella tilapäisen suojelun oleskelulupa jatkuu 4.3.2024 asti.

Tilapäisesti suojeltujen eli Ukrainasta saapuneiden tilanne tulomaissa poikkeaa selvästi turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanotosta. Pakolaiskriisin vuoksi vuonna 2015 Suomeen saapui 32 400 turvapaikanhakijaa. Ukrainasta saapuneita on enemmän, sillä maasta tulleet ovat tehneet siis 1.5.2023 mennessä hieman yli 53 000 tilapäisen suojelun hakemusta.

Suhtautuminen tulijoihin poikkeaa toisistaan. Seitsemän vuotta sitten spontaanisti kokoon kasatut katupartiot kiertelivät kaupunkien kaduilla turvaamassa kantaväestöä turvapaikanhakijoilta (Säävälä, 2016; Saukkonen, 2020). Nyt kansalaiset ovat yhteisrintamassa ottamassa tulijoita vastaan, eikä heitä kohtaan lietsota pelkoa.

Pakolaiskriisin aikana tulleet olivat pääsääntöisesti nuorehkoja miehiä useasta eri maasta.  Ukrainalaiset ovat etupäässä naisia ja lapsia, sillä asevelvolliset 18–60-vuotiaat miehet eivät saa poistua maasta. Lapsia ukrainalaisista tulijoista on kolmannes.

Suomessa ukrainalaisilla ei ole kotikuntaa, sillä heidän maassa oleskelunsa katsotaan direktiivin mukaisesti väliaikaiseksi. Kotikuntaa vailla olevilla ukrainalaisilla lapsilla ei ole oppivelvollisuutta. Jos heidän huoltajansa haluavat lapsensa peruskouluun, heille on tarjottava opetusta. Tämä koskee nykyisin myös keskiasteen koulutusta (Sisäministeriö, 2022). Tilapäisen suojelun piirissä olevilla ukrainalaisilla ei ole täysiä oikeuksia saada varhaiskasvatusta tai Kelan palveluita, esimerkiksi asumis- ja toimeentulotukea.

Tähän on tulossa muutos, sillä hallitus on antanut esityksen 3.10.2022 eduskunnalle kotoutumiskäytännön muuttamisesta (Valtioneuvosto, 2022). Hallituksen esityksen mukaan ovat maassa oleskelevat ukrainalaiset voineet hakea kotikuntaa 1.3.2023 alkaen. Edellytyksenä kotikunnan myöntämiselle olisi yhtäjaksoinen asuminen maassamme vähintään vuoden ajan sekä oleskeluluvan voimassaolon jatkuminen. Muutoksen  vuoksi kunnan, hyvinvointialueen ja muiden viranomaisten rooli Ukrainasta paenneiden auttamisessa kasvaa.

Ukrainalaisten saama tilapäisen suojelun status on virittänyt maailmalla ja jossain määrin Suomessakin keskustelua siitä, että ovatko he etuoikeutetussa asemassa turvapaikan saaneisiin pakolaisiin verrattuna (Reilly & Flynn, 2022; Hako, 2022).

Tilapäistä suojelua hakevilla on oikeus tehdä työtä pian maahan saavuttuaan. Turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeus sen sijaan alkaa kolme kuukautta kestävän karenssin jälkeen ja pirstaloituu helposti pätkiksi. Jos tulijalla ole passia tai muuta matkustusasiakirjaa, karenssi on kuusi kuukautta. Jopa yli kolmannes täysi-ikäisistä turvapaikanhakijoista on samanaikaisesti ollut ilman oikeutta tehdä työtä joko karenssiajan tai kielteisen turvapaikkapäätöksen vuoksi. Tämä tarkoittaa tuhansia ihmisiä (Salmela, 2022).

Perheenyhdistäminen on selkeästi vaikeampaa turvapaikan saaneille pakolaisille kuin tilapäisesti suojeluille. Mikäli pakolaisstatuksen saanut haluaa perheensä Suomeen, perheen tulee hakea oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Kyseessä oli jo valmiiksi monimutkainen ja kallis prosessi, jota kiristettiin vuonna 2016 entisestään (Bodström, 2022). Perustellusti on esitetty vaatimuksia kaikkien pakenemaan joutuneiden tasapuolisen kohtelun puolesta (Bodström, 2022; Lyytinen ym., 2022).

Tässä yhteydessä on kuitenkin ehdottomasti painotettava, että ukrainalaiset ovat syyttömiä epätasaiseen kohteluun. Juridisesti ajateltuna Ukrainasta tulleet ovat tilapäisesti suojeltuja perustuen EU:n vastaavan direktiivin tuomaan turvaan. Suojaa kyseisen ”sateenvarjon” alla riittää kolmeksi vuodeksi. Jos sota loppuu aikaisemmin, EU voi tehdä suojelun lopettamisesta uuden päätöksen.

Toki täällä olevilla ukrainalaisilla on jo nyt mahdollisuus hakea oleskelulupaa kansainvälisen suojelun, eli pakolaisuuden, tai työn perusteella. Todennäköisesti perheelliset palaavat Ukrainaan jälleenrakentamaan maataan. Oletettavasti myös Suomeen jää tilapäisesti suojeltuja ukrainalaisia – kuka rakkauden, työn tai opiskelun vuoksi (Söderling, 2022).

Ukraina on ensimmäisen maailmansodan jälkeen menettänyt väestöstään kaatuneina, nälkään kuolleina tai Stalinin vainoissa 17  miljoonaa henkeä (Coleman, 2022). Ukrainan sodassa on YK:n arvion mukaan joulukuun 2022 alkuun mennessä kuollut 7 000 siviiliä, joista yli 400 on lapsia. Ukrainan hallinnon esittämät luvut ovat kolminkertaisia (Wikipedia, 2022).

Jokainen uhri tässä järjettömässä konfliktissa on turha. Me olemme moraalisesti ja inhimillisesti velkaa ukrainalaisille sen, että maalle tulee mahdollisuus sodan loputtua liittyä turvallisesti läntisen Euroopan sivistyspiiriin.

Suomen väestö ei kasva, mutta maahanmuutosta toivotaan veturia

Suomen väestö on nykyisin noin 5,5 miljoonaa. Lukuisat väestöennusteet kertovat, että nykyisillä alhaisilla syntyvyysluvuilla ja vähäisellä maahanmuutolla maan väestö ei kasva seuraavien vuosikymmenien aikana. Ennusteiden mukaan nykyisen muuttovoiton kaksinkertaistuminen 15 000 hengestä 30 000 henkeen vuodessa seuraavien 30 vuoden aikana saisi maamme väestönkehityksen selkeälle kasvu-uralle.  Siten Suomessa olisi ennustekauden lopussa hieman yli kuusi miljoonaa asukasta (MDI, 2022; Söderling, 2022).

Tässä yhteydessä on tietysti kysyttävä, miksi väestönkasvu on tärkeää? Siihen on useita syitä. Ensinnäkin Suomessa väestön ikärakenne vanhenee nopeasti, ja esimerkiksi hoivatyö on hyvin työvoimavaltaista. Toisaalta taloustieteellisistä tutkimuksista ja selvityksistä yksiselitteisesti ilmenee, että taloudellinen kehitys kulkee käsi kädessä väestönkasvun kanssa (vrt. Murto, 2022).

Usein tässä yhteydessä viitataan väestölliseen huoltosuhteeseen ja enenevässä määrin ikääntyvään Suomeen. Kuitenkin Maroisin ym.  (2022) Suomea koskeva tutkimus antaa lohdullisemman näkemyksen. Mikäli tulevaisuudessa pojat saavuttavat tyttöjen koulutustason, sillä on kahtalainen vaikutus. Ensinnäkin tuottavuudella painotettu taloudellinen huoltosuhde paranee huomattavasti. Toiseksi syntyvyyden oletetaan nousevan, sillä lapsettomien miesten osuus vähenee miesten koulutustason noustessa. Vuonna 2022 Suomessa toteutettiin keskiasteen koulutusuudistus, jonka yhtenä tavoitteena on paitsi parantaa koulutustasoa yleensä myös tasata sukupuolten välisiä koulutuseroja (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2022).

Kuten edellä on todettu, Suomeen suuntautuvassa muutossa on varsin vähän työvoiman maahanmuuttoa. Työperäisesti maahanmuuttaneiden työllisyysaste on 80 %, pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla vastaava luku on noin 40 % (Elinkeinoelämän keskusliitto 2021; Murto 2022). Lukuihin vaikuttaa kuitenkin se, että pakolaistaustaisiin – myös korkeasti koulutettuihin – kohdistuu huomattavassa määrin työsyrjintää, joka pitää työttömyysasteen korkeana ja työllisyysasteen alhaisena (Korhonen & Tuovinen, 2022).

Erityisesti maahanmuuttajanaisten työllisyys on alhainen. Kyse sukupolvisuuden tuomasta haasteesta on otettava vakavasti, sillä tutkimusten mukaan työllisyysasteen alhaisuus heikentää toisen polven koulumenestystä (Kurronen, 2021).

Asiaan on toki reagoitu voimakkaasti julkisella puolella. Valtiovalta on teettänyt lukuisia selvityksiä kotoutumisen ja sitä kautta työllisyyden parantamiseksi (esim. Valtioneuvosto, 2021). Pääministeri Sanna Marinin hallitus antoi kotoutumislain kokonaisuudistusta koskevan lakiesityksen eduskunnalle lokakuussa 2022 (HE 208/2022).

Lain keskeinen tarkoitus on nopeuttaa kotouttamistoimien aloittamista. Lisäksi kotouttaminen on tulevaisuudessa tarkoitus siirtää enenevässä määrin kuntien tehtäväksi. Lailla lyhennettäisiin kotoutumissuunnitelman voimassaoloaikaa ja samalla tehostettaisiin jatko-ohjausta työelämään. Uuden lain myötä toivotaan työllistymisen ohella kielitaidon parantuvan, sillä suomen tai ruotsin oppiminen on keskeinen tekijä kotoutumisessa (HE 208/2022). Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2025 alussa.

Suomen hallitus on jo toki tehnyt ulkomaisen työvoiman lisäämistä edistäviä uudistuksia. Keväällä 2022 hyväksyttiin laki, joka helpottaa EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden elämää ja mahdollisuutta jäädä Suomeen. Nyt opiskelun voi hoitaa yhdellä oleskeluluvalla, kun aikaisemmin oleskelulupa piti uusia vuosittain. Samoin kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuus työskennellä opintojen aikana helpottui selvästi (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2022).

Kesäkuussa 2022 astui voimaan ulkomaisille erityisasiantuntijoille ja kasvuyrittäjille sekä heidän perheenjäsenilleen D-viisumi, joka nopeuttaa osaajien maahantuloa Suomeen. Kotoutumisen kannalta on olennaista, että uuden lupamenettelyn piirissä ovat myös hakijoiden perheenjäsenet. Lähiomaisen mukanaolo on keskeinen pitovoima Suomeen pidempään jäämiselle tai jopa juurtumiselle. (TEM & UM, 2022).

Vaikka maamme on tehnyt edellä mainittuja uudistuksia lähinnä lupamenettelyihin, Suomesta puuttuu edelleen kokonaisvaltainen näkemys siitä, miten maahanmuuttoa voitaisiin todella lisätä. Ruotsissa on käytössä malli, jossa työmarkkinoilla työnantajat ja ammattijärjestöt voivat yhdessä sopia työpaikkakohtaisesti mahdollisesta työvoiman lisäämisestä.

Samoin useissa maissa oleskelulupaa odottavat pääsevät pikaisesti kotoutumiskoulutukseen ja työmarkkinoiden piiriin.  Suomessa on vieläkin (lokakuu 2022) noin 1 600 vuosina 2015–2016 tullutta turvapaikanhakijaa, joiden hakemus on edelleen prosessissa. Voi vain kuvitella, millaisen inhimillisen resurssin Suomi on jättänyt hyödyntämättä. Valitettavan vähän on myös keskusteltu julkisuudessa näiden niin sanotusti välitilaan jääneiden kokemasta inhimillisestä kärsimyksestä. (Söderling, 2022).

Suomen pitää olla houkutteleva maa maahanmuuttajille

Siirtolaisuudella Suomessa on vuosisatainen historia takanaan, oli sitten kyse maahanmuutosta tai lähtemisestä siirtolaiseksi. Suomalaisia on muuttanut jokaiselle mantereelle.

Suomi on ollut EU:n jäsen kohta 30 vuotta. Unionin keskeinen periaate on edistää vapaata liikkuvuutta. Ylevästä periaatteesta huolimatta unionin jäsenmaiden kansalaiset muuttavat sangen vähän jäsenmaasta toiseen. Siksipä useimmat maat ovat taloudellisen kasvunsa ja hyvinvointinsa turvaamisen vuoksi kääntäneet katseena EU:n ulkopuolelle, niin sanottuihin kolmansiin maihin. Suomi on tässä murrosvaiheessa parhaillaan, tosin jälkijunassa.

Maahanmuuton lisäämisessä ei ole kysymys vain poliittisesta päätöksestä, eli ”otammeko vai emme” lisää maahanmuuttajia. Kysymys on myös kansalaisten asenteista – miten suhtaudumme tulijoihin, miten tulijat kotoutuvat tänne ja miten me totumme heihin?

Vastavalmistunut E2-ajatushautomon raportti Ulkomaalaiset osaajat Suomessa: työelämä, arki ja osallisuus antaa rohkaisevan kuvan maahanmuutosta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tulosten mukaan ulkomaiset tulijat arvostavat maamme luontoa, elintasoa, turvallisuutta ja mahdollisuutta yhdistää joustavasti työ ja vapaa-aika. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että ulkomaisista vastaajista vain harva pitää Suomen vahvuutena työ- ja uramahdollisuuksia tai palkkatasoa. Selvityksen mukaan Suomen vetovoima on vähäinen, mutta tänne tulleiden näkökulmasta maan pitovoima on hyvä. Hyvinvointipalveluja siis arvostetaan. (Pitkänen ym., 2022).

Raportti toteaa, että ”Myös työelämän syrjintä on yleistä ja liittyy jo työhaastatteluvaiheeseen. Vieraskielinen nimi tai puutteet suomen kielessä katkaisevat tien työpaikkahaastatteluun”. Kaikkien pitäminen mukana on paitsi inhimillistä myös koko yhteiskunnan etu. Ulkomaalaisten osaajien monipuolinen osaaminen pitäisi kyetä tunnistamaan ja ottamaan käyttöön nykyistä tehokkaammin. (Pitkänen ym., 2022).

Suomeen suuntautuva siirtolaisuus muuttaa muuttoaan tulevaisuudessa, sillä maastamme tullee enenevässä määrin työvoimaa vastaanottava maa. Kykymme vastata monikulttuuristuvan Suomen kohtaamiin haasteisiin riippuu paljolti kansallisesta yhtenäisyydestämme. Eriarvoistuvassa Suomessa voidaan lisääntyvä maahanmuutto kokea uhkana, ellemme hyvissä ajoin kansakuntana ja yksilöinä päätä suhtautua tulijoihin riesan sijaan rikkautena.

Loppujen lopuksi me kaikki olemme kotouttajia. Minna Säävälä (2022) on todennut viisaasti: ”Lainsäädännöllä sekä valtion ja kuntien palveluilla on työvoiman maahanmuutossa oma tehtävänsä, mutta ratkaisevia ovat myös kohtaamiset yrityksissä, työpaikoilla ja asuinalueilla. Kieltä ei opi, jos ei ole tilaisuuksia käyttää sitä.”

Toinen opetus tulee sveitsiläiseltä filosofilta Max Frischiltä, joka kommentoi Sveitsin 1960-luvun keskustelua ”vierastyövoiman” vastaanottamisesta: ”Me halusimme työvoimaa, mutta saimme ihmisiä” (Karaman, 2019). Tottahan toki, me haluamme ihmisiä – tulevia suomalaisia.

 

Kirjallisuus

Björklund, K. (2012). Suomalainen, ruotsalainen vai ruotsinsuomalainen? Ruotsissa asuvat suomalaiset 2000-luvulla. (Tutkimuksia A 41). Siirtolaisuusinstituutti.

Bodström, E. (10.6.2022). Kaksi ”pakolaiskriisiä” ja suojelun rajat. https://liikkeessaylirajojen.fi/kaksi-pakolaiskriisia-ja-suojelun-rajat/

Coleman, D. (2022). The Depopulation of Ukraine – a recurrent disaster revisited. Finnish Yearbook of Population Research 2021–2022, 115–136. https://journal.fi/fypr/article/view/116071

Elinkeinoelämän keskusliitto. (2021). Tilastoja maahanmuuttajien työllisyydestä. https://ek.fi/wp-content/uploads/2021/10/20211017-tilastoja-maahanmuuttajien-tyollisyydesta.pdf

European Commission. (2.6.2021). Towards a stronger and more resilient Schengen area. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_21_2708  

European Commission. (2021b). Proposal for Council Regulation on the establishment and operation of an evaluation and monitoring mechanism to verify the application of the Schengen acquis. https://www.europarl.europa.eu/RegData/docs_autres_institutions/commission_europeenne/com/2021/0278/COM_COM(2021)0278_EN.pdf

Hako, K. (26.7.2022). Maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta tärkeimmät askeleet otetaan tavallisessa arjessa – työpaikalla, kaupassa ja koulussa. Yhteishyvä. https://yhteishyva.fi/elama/maahanmuuttajien-kotoutumisen-kannalta-tarkeimmat-/6cPoIFK2VmuWVh73wiE7e0

Haldin, K. (11.12.2015). John Morton oli rautalammilaisen kaskenkaatajan jälkeläinen, yhdeksän lapsen isä ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaja. YLE. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/04/amerikansuomalainen-john-morton-oli-yhdysvaltain-perustajaisa

Hammar, T. (1990). Democracy and the Nation State: Aliens, Denizens and Citizens in a World of International Migration. Aldershot Brookfield.

HE 135/2022. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta HE 135/2022. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_135+2022.aspx

HE 208/2022. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja siihen liittyviksi laeiksi HE 208/2022. https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f807d7df3

Herberts, K. (2019). Inte bara Sverige. Svenskspråkig flyttning mellan Finland och utlandet 2000–2017. (Rapporter 1). Migrationsinstitutet. https://siirtolaisuusinstituutti.fi/wp-content/uploads/2019/12/r1_herberts.pdf

Hiilamo, H. (2021). Näkymättömät sankarit – suomalaisten salainen apu Chilen vallankaappauksen uhreille. Into Kustannus Oy.

Himberg, P. (26.4.2019). Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton. Elävä Arkisto, Yle. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/26/chilen-pakolaiset-saivat-suomessa-lampiman-vastaanoton-ja-voimistivat

Karaman, C. (2019). ”Wir riefen Arbeitskräfte, und es kamen Menschen”. Migrationsrat, 28. https://www.migrationsrat.de/duldungsgesetz/

Kero, R. (1996). Suureen länteen. Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan. Suomalaisen siirtolaisuuden historia 1. Siirtolaisuusinstituutti.

Korhonen, I., & Tuovinen, M. (28.10.2022). Työllistyminen ei ole yksin tulijoiden käsissä [Mielipidekirjoitus]. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009157050.html

Korkiasaari, J. (2000). Suomalaiset Ruotsissa 1940-luvulta 2000-luvulle. Teoksessa J. Korkiasaari, & K. Tarkiainen (toim.), Suomalaiset Ruotsissa. Suomalaisen siirtolaisuuden historia 3 (s. 135–496). Siirtolaisuusinstituutti.

Kotilainen, N. (2021). Poliisiautoja, raja-aitoja, joutilaita ja pimeitä katuja – ”pakolaiskriisin” kuvalliset metaforat suomalaisessa mediassa. Teoksessa N. Kotilainen, & J. Laine (toim.), Muuttoliike murroksessa (s. 94–122). Into Kustannus.

Kurronen, S. (9.2.2021). Maahanmuuttajanaisten loukku. Heikko työllisyys heijastuu myös toisen polven pärjäämiseen. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvio, 30. https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2021/02/eva-arvio-030.pdf

Könnilä, P. (2014). Sisua ja mañanaa. Suomalaiset Espanjan Aurinkorannikolla. (Siirtolaisinstituutin tutkimuksia A 47). Siirtolaisuusinstituutti. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5889-68-0

Lyytinen, E., & Pellander, S. (12.3.2022). Ukrainan sota korostaa tarvetta muuttaa pakolaisaseman perusteita [Vieraskynä]. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008674015.html

Maahanmuuttovirasto. (i.a.-a). Tilapäinen suojelu Ukrainasta paenneille. Saatavilla 26.10.2022 https://migri.fi/tilapainen-suojelu#tilapaista

Maahanmuuttovirasto. (i.a.-b). Tilapäisen suojelun tilastot. Saatavilla 1.5.2023 https://migri.fi/tilapaisen-suojelun-tilastot

Maahanmuuttovirasto. (22.1.2016). Vuonna 2015 myönnettiin hieman yli 20 000 oleskelulupaa [Lehdistötiedote]. https://migri.fi/-/vuonna-2015-myonnettiin-hieman-yli-20-000-oleskelulupaa-uusia-suomen-kansalaisia-reilut-8-000

Marois, G., Rotkirch, A., & Lutz, W. (2022). Future population ageing and productivity in Finland under different education and fertility scenarios. Finnish Yearbook of Population Research, 56, 137–160. https://doi.org/10.23979/fypr.119666

MDI. (2022). Väestöennuste 2022. https://www.mdi.fi/ennuste2040/

Mubarak, Y., Nilsson, E., & Saxén, N. (2015). Suomen somalit. Into Kustannus.

Murto, R. (2022). Puuttuvat puoli miljoonaa. Väestökato ja Suomen talouden tulevaisuus. Otava.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2022). Laadukas toisen asteen koulutus kaikille : Toisen asteen koulutuksen yhteistyön ja järjestäjärakenteen kehittämishankkeen loppuraportti. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, 31). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-796-3

Pitkänen, V., Välimäki, M., & Niemi, M. (2022). Ulkomaalaiset osaajat Suomessa: työelämä, arki ja todellisuus. E2 Tutkimus. https://www.e2.fi/media/julkaisut-ja-alustukset/kv-osaajien-suomi/raportti_ulkomaalaiset-osaajat-suomessa.pdf

PL 731/1999. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Reilly, R., & Flynn, M. (2.3.2022). The Ukraine Crisis Double Standards: Has Europe’s Response to Refugees Changed? https://www.globaldetentionproject.org/the-ukraine-crisis-double-standards-has-europes-response-to-refugees-changed

Rekola, T. (2012). Romanien varhaisvaiheet Suomessa: 1500-luvulta 1800-luvun puoliväliin. Teoksessa Pulma, P. (toim.), Suomen romanien historia (s. 18–83). Suomalainen Kirjallisuuden Seura.

Salmela, H. (22.7.2022). Toisille töitä, toisille ei. Suomen Kuvalehti, 10–11.

Saukkonen, P. (2020). Suomi omaksi kodiksi. Kotouttamispolitiikka ja sen kehittämismahdollisuudet. Gaudeamus.

Saukkonen, P. (29.9.2022). Tilannekuva maahanmuutosta Suomeen vuonna 2022 [Julkaisematon seminaariesitys]. Sisäministeriön seminaari ”Suomi maahanmuuttomaana – yhdessä tavoitteista tekoihin”.

Sisäministeriö. (i.a.) Ukrainasta siirtymään joutuneiden oleskelu Suomessa. Saatavilla 26.10.2022 https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/d4aba30b-627d-4cf4-a2ab-9ecdb678b12c/84f64704-ddba-43cd-b73f-371ccbcc1c1a/MUISTIO_20220429113743.pdf

Suomen romanifoorumi. (i.a.). Romanit Suomessa. Saatavilla 26.10.2022 https://www.romanifoorumi.fi/romanit-suomessa/romanikulttuuri/romanit-suomessa/

Säävälä, M. (2016). Muukalainen tuli kylään. Ihmisen matkassa halki aikojen, paikkojen ja tunteiden. Väestöliitto. https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/muukalainen-tuli-kylaan/

Säävälä, M. (28.10.2022). Hyvä kohtelu houkuttelee lisää työvoimaa Suomeen [Mielipidekirjoitus]. Helsingin Sanomat.

Söderling, I. (2016). Vapaata liikkumista ja rajavalvontaa – Euroopan Unionin muuttoliike. Teoksessa  Kajanoja, J., & Yrjö-Koskinen, E. (toim.), Hajoaako unioni?  (s. 99–136).  Into Kustannus.

Söderling, I. (2017). Suomalaisia muuttanut ulkomaille 1,4 miljoonaa – mutta mihin? Suomen Silta, 2–3 itsenäisyyden juhlanumero. https://docplayer.fi/47753271-Suomen-silta-ulkosuomalaiset-ovat-suomen-lahettilaita-tasavallan-presidentti-sauli-niinisto-ulkomailla-asuvalle-suomalaiselle.html

Söderling, I. (2018). Juutalaiset ja tataarit Suomen näkymättöminä vähemmistöinä.  Siirtolaisuus-Migration, (2), 22–26. https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/89579

Söderling, I. (2022). Ukrainasta paenneet – tilapäisesti suojeltuja vai pysyviä maahanmuuttajia? Tieteessä Tapahtuu, (4). https://journal.fi/tt/article/view/121738/72342

Söderling, I. (31.5.2022 b). Väestöennusteet: faktaa vai viihdettä yhteiskunnan päätöksenteon tueksi [Julkaisematon esitelmä]. Siirtolaisuusinstituutin seminaari.

Tarkiainen, K. (2000). Suomalaiset Ruotsissa keskiajalta 1930-luvulle. Teoksessa Korkiasaari, J., & Tarkiainen, K. (toim.), Suomalaiset Ruotsissa. Suomalaisen siirtolaisuuden historia 3 (s. 19–134). Siirtolaisuusinstituutti.

Tervonen, M. (2012). Kiertolaisia, silmätikkuja ja rajojen ylittäjiä: 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan. Teoksessa Pulma, P. (toim.), Suomen romanien historia (s. 84–142). Kariston Kirjapaino Oy.

Tilastokeskus. (i.a.-a). Väestörakenne [Tietokanta]. https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11rs.px/

Tilastokeskus. (i.a.-b). Ulkomaalaistaustaiset [Tietokanta]. https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/ulkomaalaistaustaiset.html

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2022). Lakimuutos helpottaa kansainvälisten opiskelijoiden maahantuloa ja Suomeen jäämistä. Saatavilla 26.10.2022 https://valtioneuvosto.fi/-//1410877/lakimuutos-helpottaa-kansainvalisten-opiskelijoiden-maahantuloa-ja-suomeen-jaamista-

Työ- ja elinkeinoministeriö, & ulkoministeriö. (10.2.2022). Pitkäaikainen eli niin sanottu kansallinen D-viisumi nopeuttaa työvoiman maahantuloa.  https://tem.fi/-//10184/pitkaaikainen-eli-niin-sanottu-kansallinen-d-viisumi-nopeuttaa-tyovoiman-maahantuloa

Valtioneuvosto. (2019). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi– sosiaalisesti, taloudellisesti
ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. (Valtioneuvoston julkaisuja 31). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-808-3

Valtioneuvosto. (2021). Valtioneuvoston selonteko kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista [Selonteko]. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-856-7

Wikipedia. (i.a.). Casualties of the Russo-Ukrainian war. Saatavilla 26.10.2022 https://en.wikipedia.org/wiki/Casualties_of_the_Russo-Ukrainian_War#Russian_invasion_of_Crimea

 

Alkuperäiskansojen ihmisoikeuksista ja ilmastonmuutoksesta