Alkuperäiskansojen ihmisoikeuksista ja ilmastonmuutoksesta

Nopeasti etenevä ilmastonmuutos aiheuttaa monissa osissa maailmaa suuria ongelmia väestölle. Lämpötilojen kohoaminen voi itsessään aiheuttaa tappavia helleaaltoja ja metsäpaloja. Ilmastonmuutos tarkoittaa myös merenpinnan nousua, jäätiköiden sulamista, jokien kuivumista tai tulvimista, vuodenaikojen vaihtelun häiriintymistä ja monenlaisia sään ääri-ilmiöitä, kuten myrskyjä, kaatosateita tai kuivia kausia.

Maanviljelijöiden satonäkymät käyvät ennakoimattomiksi, kun yksi hurja raekuuro voi tuhota lupaavan sadon taikka ennenaikaisen lämpimän jakson jälkeinen kylmä kausi tuhota kukinnon heti keväällä. Monissa osissa maailmaa merenpinnan vähäinenkin kohoaminen voi uhata jopa miljoonien ihmisten asuinalueiden elinkelpoisuutta.

Kun alkuperäiskansojen kulttuuri ja elinkeinot ovat täysin riippuvaisia tietyn alueen spesifeistä luonnonvaroista ja niihin liittyvästä vuotuisesta kierrosta, syklien häiriintyminen voi estää heidän elinkeinojensa harjoittamisen ja kulttuurin siirtämisen uusille sukupolville. Ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset eivät kohtaa kaikkia samalla tavalla ja samanaikaisesti, vaan kulttuurien omaleimaisuus ja ihmiskunnan kulttuurinen moninaisuus on otettava huomioon arvioitaessa ilmastonmuutoksen ihmisoikeusvaikutuksia.

Tässä esseessä esittelen ja analysoin YK:n ihmisoikeuskomitean syyskuussa 2022 julkistamaa ratkaisua Australian ja Uuden-Guinean välissä sijaitsevan Torresinsalmen saarten alkuperäiskansojen (Torres Strait Islanders) ihmisoikeusvalitukseen, joka koski kysymystä siitä, loukkasiko Australia saarten asukkaiden ihmisoikeuksia ilmastonmuutokseen liittyvillä toimillaan tai laiminlyönneillään. Ihmisoikeuskomitean vastaus oli myöntävä: Australian todettiin loukanneen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta (ns. KP-sopimus), jossa myös Suomi on osapuolena.

Ilmastonmuutos todettiin ensi kertaa ihmisoikeusloukkaukseksi

Tapaus Daniel Billy ym. v. Australia (Human Rights Committee CCPR/C/135/D/3624/2019) on tärkeä, koska se on ensimmäinen ilmastonmuutosta koskeva valitustapaus, jossa ihmisoikeuksien kansainvälinen valvontaelin tai jokin YK:n ihmisoikeussopimusten noudattamista valvovista asiantuntijakomiteoista toteaa sopimusloukkauksen. Kansainvälisiä, alueellisia ihmisoikeustuomioistuimia on Euroopassa, Amerikassa ja Afrikassa.

Ratkaisu nostaa esiin monia kysymyksiä, kuten miksi Australian voitiin katsoa loukanneen KP-sopimusta, miksi Torresinsalmen saarten asukkaiden katsottiin joutuneen ihmisoikeusloukkausten uhreiksi, ja ketkä muut voisivat nyt päätetyn tulkintalinjan mukaisesti menestyksellä valittaa ilmastonmuutokseen liittyvistä ihmisoikeuksiensa loukkauksista.

Daniel Billy ja seitsemän muuta Torresinsalmen saarten asukasta, joista osa esiintyi myös alaikäisten lastensa puolesta, valitti toukokuussa 2019 YK:n ihmisoikeuskomitealle siitä, että Australia loukkasi heidän KP-sopimukseen perustuvia ihmisoikeuksiaan niillä monilla vaikutuksilla, joita ilmastonmuutoksella oli heidän elämässään.

Heidän oikeuttaan kunkin saaren alkuperäiskansan jäseninä nauttia omasta kulttuuristaan oli loukattu, kun kalakannat katosivat, koralliriutat kuolivat ja nousevan merenpinnan tuoma suolavesi tuhosi viljelykset. Lisäksi aallot huuhtoivat esiin pyhistä paikoista heidän esivanhempiensa luut ja riepottelivat niitä pitkin rantoja tai mereen. Samalla loukattiin myös heidän yksityis- ja perhe-elämäänsä ja lasten oikeuksia.

Koska merenpinnan nousu uhkasi tehdä elämän saarilla mahdottomaksi, myös heidän oikeuttaan elämään, tai ainakin oikeutta ihmisarvoiseen elämään, oli vähintäänkin uhkaamassa ihmisoikeusloukkaus.

Billy-tapaus ei ole ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeusvalitus ilmastonmuutoksen johdosta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä useitakin valituksia, joista tärkein saattaa olla niin sanottu portugalilaisten lasten tapaus (European Court of Human Rights 39371/20). Siinä myös Suomi on vastaajana, koska se osaltaan on ollut aiheuttamassa ilmastonmuutosta, joka hengenvaarallisten helleaaltojen ja metsäpalojen takia nyt uhkaa portugalilaisten lasten elämää.

YK:n ihmisoikeuskomitea ratkaisi vuonna 2019 valituksen Ioane Teitiota v. Uusi-Seelanti (Human Rights Committee CCPR/C/127/D/2728/2016), jossa se katsoi, että henkilön karkottaminen maahan tai alueelle, jossa elämä on ilmastonmuutoksen takia käynyt mahdottomaksi, voisi olla KP-sopimuksen epäinhimillisen kohtelun kiellosta johdetun palauttamiskiellon loukkaus ja että valittajan väite tuli ottaa tutkittavaksi. Kiribatin saarivaltion tilanne ei kuitenkaan komitean mukaan vielä ollut kärjistynyt sellaiseksi, että henkilön karkottaminen sinne muodostaisi jo ratkaisun ajankohtana palauttamiskiellon loukkauksen.

YK:n lapsen oikeuksien komitea puolestaan jätti tutkimatta vuonna 2021 joukon eri maissa elävien lasten (mukaan lukien Greta Thunberg) valituksia useita sopimusvaltioita vastaan katsoen, etteivät he olleet käyneet läpi kunkin maan kansallisia valitusprosesseja ennen asian viemistä kansainväliselle tasolle Chiara Sacchi ym. v. Argentiina, Brasilia, Ranska, Saksa ja Turkki (Human Rights Committee CRC/C/88/D/104/2019).

Samalla lapsen oikeuksien komitea kuitenkin ilmaisi valmiutensa käsitellä ilmastonmuutoksen vaikutuksia mahdollisena ihmisoikeusloukkauksena, sillä se totesi valittajina olleiden lasten sinänsä täyttäneen vaatimuksen ihmisoikeusloukkauksen uhrin (victim) asemasta, kunhan valituksen tutkittavaksi ottamisen muut edellytykset täyttyisivät.

Nyt ratkaistusta Billy-tapauksesta toistaiseksi ainutlaatuisen tekee se, että siinä todettiin ihmisoikeusloukkaus ja loukkaajan – siis Australian – velvollisuus hyvittää tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ja estää vastaavien loukkausten uusiutuminen tulevaisuudessa.

Ennen kuin siirryn arvioimaan ihmisoikeuskomitean ratkaisua, on syytä tuoda esiin, että en ollut asiassa täysin ulkopuolinen. Valittajia edustaneen ympäristöjärjestö ClientEarthin pyynnöstä kirjoitin ihmisoikeuskomitealle  amicus curiae -muistion eli eräänlaisen asiantuntijalausunnon. Siinä keskityin tapauksen alkuperäiskansaoikeuksia koskevaan ulottuvuuteen ja erityisesti oikeuteen siirtää tietyn alueen erityisiin luonnonvaroihin perustuva elämäntapa, elinkeinot ja kulttuuri uusille sukupolville osana vähemmistön oikeus nauttia omasta kulttuuristaan -ihmisoikeuden ydinaluetta. (Scheinin, 2022.)

Miksi Torresinsalmen saarten alkuperäiskansojen valitus menestyi?

Vastaajavaltio Australia esitti koko joukon vastaväitteitä, joiden mukaan Torresinsalmen alkuperäiskansojen valitusta ei tulisi lainkaan tutkia tai ainakaan Australian ei voitaisi katsoa loukanneen KP-sopimuksen mukaisia ihmisoikeusvelvoitteitaan. Vastaväitteet ilmentävät yleisemminkin valtioiden puolustautumisen perusteita, kun niitä syytetään ilmastonmuutoksen aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista.

Tässä kirjoituksessa en lähde erittelemään vastaväitteitä systemaattisesti. Kuitenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevien ihmisoikeusvalitusten kaksi isointa kompastuskiveä ovat valtioiden ihmisoikeusvastuun seuraaminen niiden toimivallasta (jurisdiction), joka puolestaan on ensisijaisesti alueellinen, ja vaatimus siitä, että valittaja osoittaa olevansa jo tapahtuneen ihmisoikeusloukkauksen uhri (victim).

Myös Australia esitti nämä tyypilliset vastaväitteet (ks. mm. ratkaisun kohdat 4.2-4.3), ja lisäksi muitakin. Australia muun ohessa vetosi ilmastonmuutoksen globaaliin luonteeseen, jonka takia vastuuta kielteisistä vaikutuksista ei ole mahdollista kohdentaa minkään yksittäisen valtion asiaksi.

Ihmisoikeuskomitea torjui tai väisti Australian vastaväitteet viitaten siihen, että ainakin osa valittajien ihmisoikeusloukkauksiksi väittämistä ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista saarelaisten elämään oli jo selvästi todennettavissa, mistä syystä he olivat väitetyn ihmisoikeusloukkauksen uhreja valituksen tutkittavaksi ottamisen vaatimassa merkityksessä (kohdat 7.9-7.10).

Mitä taas tuli Australian ihmisoikeusvastuuseen, komitea totesi Australian kiistatta olevan eräs kasvihuonekaasupäästöjen merkittävistä aiheuttajista (kohta 7.8). Komitea ei kuitenkaan perustanut valituksen tutkittavaksi ottamista Australian päästöjen kausaalisiin vaikutuksiin ja vastuuseen ilmastonmuutoksesta globaalilla tai paikallisella tasolla. Se kyllä viittasi valituksen tutkittavaksi ottamisen perusteluissa Australian mahdolliseen velvoitteeseen KP-sopimuksen nojalla vähentää (mitigate) kasvihuonekaasupäästöjään (ks. kohdat 7.8 ja 8.2).

Tutkittavaksi ottamisen jälkeen komitea keskitti huomionsa Australian positiivisiin toimintavelvoitteisiin suojata ja turvata Torresinsalmen saarten alkuperäiskansojen ihmisoikeudet. Riippumatta siitä, mikä oli Australian oma osuus ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa tai missä määrin Australia oli velvollinen vähentämään päästöjään, Australialla oli KP-sopimuksen mukaisesti velvollisuus huolehtia toimista, joilla saarelaisten elämä ja ihmisoikeudet turvattaisiin sopeutumistoimien (adaptation) kautta (ks. kohdat 7.9 ja 8.2).

Ihmisoikeuskomitea torjui Australian vastaväitteet ja päätti, että valitus tutkitaan. Tuossa vaiheessa se ei eritellyt, mitkä valittajien väitteistä tulisivat menestymään myös asiasisällön (merits) osalta. Tämä on tavanomaista, vaikka joissain tapauksissa ihmisoikeussopimusten kansainväliset tutkintaelimet jo tutkittavaksi ottamista koskevassa ratkaisussaan rajaavat käsiteltävän asian niihin kysymyksiin, jotka edellyttävät pääasia-arviointia siitä, oliko kyseessä ihmisoikeuksien loukkaus.

Australian todettiin loukanneen kahta KP-sopimuksen artiklaa, jotka olivat yksityisyyden, perhe-elämän ja kodin suoja (artikla 17) ja vähemmistön eli siis alkuperäiskansayhteisön oikeus nauttia omasta kulttuuristaan (artikla 27). Todetut sopimusloukkaukset liittyvät läheisesti siihen perustelulinjaan, jota itsekin olin käsitellyt amicus curiae -muistiossani ihmisoikeuskomitealle (Scheinin, 2022).

Pidän loogisena esitellä sopimusloukkaukset ja niiden perustelut päinvastaisessa järjestyksessä kuin artiklojen numerojärjestys KP-sopimuksessa (jota komitea käytti ratkaisussaan), koska todettu 17 artiklan loukkaus itse asiassa seuraa samoista perusteista, joilla 27 artiklan loukkaus todettiin.

Pidän yleiseltä kannalta tärkeimpänä Billy-ratkaisun antina ihmisoikeuskomitean ratkaisun kohtia 8.13 ja 8.14, joissa on perusteltu, miksi Australian katsottiin loukanneen KP-sopimuksen 27 artiklaa. Suomennan hieman lyhennetyssä muodossa ja alaviitteet poistaen nuo perustelut tähän alle:

8.13  … Komitea muistuttaa, että alkuperäiskansojen ollessa kyseessä kulttuurin nauttiminen voi olla yhteydessä elämäntapaan, joka liittyy kiinteästi tiettyyn alueeseen ja sen luonnonvarojen käyttöön, mukaan lukien perinteiset elinkeinot kuten metsästys ja kalastus. Siksi tämän oikeuden suojan kohteena on [ryhmän] kulttuurisen identiteetin säilymisen ja jatkuvan kehittymisen turva. Komitea myös muistuttaa, että KP-sopimuksen 27 artikla, tulkittuna YK:n alkuperäiskansajulistuksen valossa, sisältää alkuperäiskansojen loukkaamattoman oikeuden nauttia asuttamistaan perinteisistä alueista ja niiden luonnonvaroista toimeentulonsa (subsistence) ja kulttuurisen identiteettinsä hyväksi. Vaikka 27 artikla turvaa yksilöiden oikeuksia, ne ovat riippuvaisia vähemmistöryhmän mahdollisuudesta säilyttää oma kulttuurinsa, kielensä tai uskontonsa.

8.14  Komitea toteaa valittajien kannan, jonka mukaan heidän mahdollisuutensa ylläpitää kulttuuriaan ovat jo vaikeutuneet heidän saartensa ja niitä ympäröivien merialueiden elinvoimaisuuden vähenemisen takia, mikä on ilmastonmuutoksen vaikutusta. Komitea toteaa valittajien kannan, jonka mukaan kyseiset vaikutukset ovat vieneet pohjaa heidän maan ja luonnonvarojen hyödyntämiseltään perinteisessä kalastuksessa, viljelyssä ja kulttuurisissa seremonioissa, jotka ovat mahdollisia vain kyseisillä saarilla. Komitea toteaa heidän katsovan, että heidän maidensa ja ympäröivän meren terveys on läheisessä yhteydessä heidän kulttuurisen integriteettinsä kanssa. Komitea toteaa, että sopimusvaltio ei ole torjunut valittajien argumentteja, joiden mukaan he eivät voisi harjoittaa kulttuuriaan Australian mantereella, missä heille ei olisi tarjolla aluetta, joka mahdollistaisi heidän perinteisen elämäntapansa säilyttämisen. Komitea katsoo, että valittajien mainitsemat ilmastolliset vaikutukset olisivat kohtuudella olleet sopimusvaltion ennakoitavissa, koska valittajien yhteisöt nostivat asian esiin 1990-luvulla. Huolimatta sopimusvaltion toteuttamista ja meneillään olevista rantamuurien rakentamisesta valittajien asuttamilla saarilla, komitea katsoo, että näiden hankkeiden viipyminen osoittaa sopimusvaltion vastauksen valittajien kohtaamaan uhkaan olevan riittämätön… [K]omitea katsoo, että sen saamat tiedot osoittavat, että sopimusvaltion laiminlyönti ottaa käyttöön oikea-aikaisia sopeutumistoimia valittajien suojaamiseksi heidän pyrkiessään kollektiivisesti säilyttämään perinteinen elämäntapansa, siirtää lapsilleen ja tuleville sukupolville oma kulttuurinsa, perinteensä sekä maan ja meren tarjoaminen voimavarojen hyödyntäminen tarkoittaa, että sopimusvaltio on loukannut positiivista toimintavelvoitettaan suojata valittajien oikeus nauttia omasta kulttuuristaan…

Australia siis loukkasi Torresinsalmen saarten alkuperäiskansojen jäsenten oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, kun se ei ryhtynyt oikea-aikaisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin saarten, niiden luonnonvarojen ja saarelaisten omaleimaisen elämäntavan suojaamiseksi ilmastonmuutoksen kielteisiltä vaikutuksilta. Sopimusloukkaus ei seuraa tulevaisuudessa uhkaavasta erityisen kulttuurimuodon tuhoutumisesta, vaan sopimusloukkaus on jo toteutunut.

Australia oli tietoinen ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista saarelaisten kulttuuriin ainakin 1990-luvulta saakka. Erityisesti KP-sopimuksen 27 artiklaa on jo loukattu suhteessa saarten alkuperäiskansojen oikeuteen siirtää saariin ja niitä ympäröivän meren luonnonvaroihin perustuva kulttuurinsa lapsilleen ja tuleville sukupolville.

Perustelut osoittavat, että eri puolilla maailmaa alkuperäiskansat voivat toimia edelläkävijöinä ilmastonmuutoksen vaikutusten osoittamisessa valtioita oikeudellisesti sitovien ihmisoikeussopimusten loukkauksiksi. Heidän oikeuttaan harjoittaa omaa kulttuuriaan ja siirtää se uusille sukupolville on loukattu jo kymmenen tai kaksikymmentä vuotta aiemmin kuin alue muuttuu ihmiselämälle kokonaan sopimattomaksi.

Kulttuuri kuolee jo silloin, kun kalat ovat kadonneet tai niitä ei enää pysty pyydystämään perinteisinä aikoina, perinteisin menetelmin ja perinteisissä paikoissa. Alkuperäiskansan perinteisen asuinalueen erityisiin luonnonvaroihin perustuvaa kulttuurimuotoa ei ole mahdollista siirtää uusille sukupolville, jos kyseisten elinkeinojen kestävä harjoittaminen ei enää ole mahdollista.

Ratkaisu ei ole merkittävä pelkästään alkuperäiskansoille

Vaikka alkuperäiskansat kohtaavat ihmisoikeusloukkauksiksi kärjistyvät ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset ensimmäisinä, ihmisoikeuskomitean ratkaisun merkitys ei rajoitu heihin.

Komitea totesi myös KP-sopimuksen 17 artiklaa loukatun. Tuo sopimuskohta suojaa yleisenä, kaikille kuluvana ihmisoikeutena oikeutta yksityisyyteen, perhe-elämään ja kotiin. Siihen voivat siten vedota myös sellaiset yksilöt ja yhteisöt, jotka eivät ole alkuperäiskansoja tai edes vähemmistöjä KP-sopimuksen 27 artiklan merkityksessä. Riittää, että valittajat osoittavat ilmastonmuutoksen vaikutukset sellaisiksi, että 17 artiklassa suojattuja oikeushyviä on jo loukattu.

Tällöin kulttuurin, elämäntavan tai omaisuuden siirtäminen lapsille tai yleisemmin tuleville sukupolville ei ole yhtä keskeisessä asemassa kuin 27 artiklan yhteydessä, minkä vuoksi loukkaus on todettavissa jonkin verran myöhemmin. Loukkaukseksi voitaisiin kuitenkin laskea esimerkiksi kotien tuhoutuminen ilmastonmuutoksesta johtuvasta syystä, vaikka ennennäkemättömän ankaran tulvan vuoksi. Tällaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella voi olla selvästi aiemmin, kun olosuhteet loukkaavat myös oikeutta elämään (KP-sopimuksen 6 artikla).

YK:n ihmisoikeuskomitean perustelut KP-sopimuksen 17 artiklan loukkauksen toteamiselle osin toisintavat samoja perusteita, joiden nojalla 27 artiklan loukkaus todettiin. Komitea viittasi valittajien ”perinteiseen ja alkuperäiseen” elämäntapaan ja heidän ”erityiseen suhteeseensa” omaan alueeseensa (ratkaisun kohta 8.10).

Merenpinnan nousu oli tuhonnut saarelaisten esivanhempien hautoja. Komitea korosti, että näiden hautapaikkojen ylläpito ja siellä vierailu liittyi saarelaisten ”kulttuurin ytimeen” ja että saarelaisten tärkeimmät kulttuuriset seremoniat olivat merkityksellisiä vain, jos ne toteutettiin alkuperäiskansayhteisön omilla mailla (native community lands, kohta 8.11).

Samoin kuin 27 artiklan loukkaus, myös 17 artiklan loukkaus, kohdennettiin Australian laiminlyöntiin suhteessa KP-sopimuksesta seuraaviin positiivisiin toimintavelvoitteisiin auttaa valittajien yhteisöjä sopeutumaan ilmastonmuutokseen (ks. kohdan 8.12 loppu).

Lainaamani kohdat osoittavat, kuinka 17 artiklan loukkauksen toteaminen osin perustui valittajien erityisiin olosuhteisiin alkuperäiskansan jäseninä. Artikla 17 koskee kuitenkin myös kaikkien muiden ihmisoikeuksia, minkä vuoksi komitean ratkaisu tarjoaa mahdollisuuden perustella, miksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ja valtion passiivisuus toimia ihmisten koteja ja perhe-elämää uhkaavien riskien välttämiseksi olisi jo muodostunut ihmisoikeusloukkaukseksi. Siten Billy-ratkaisu ennemmin avaa kuin sulkee ovia myös muiden kuin alkuperäiskansojen ihmisoikeusvalituksille ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista.

Ihmisoikeuskomitean päätös olla toteamatta KP-sopimuksen 6 artiklan (oikeus elämään) loukkausta (kohta 8.8) tukee edellä esittämääni ajatusta, että ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset kärjistyvät ihmisoikeusloukkauksiksi eriaikaisesti: ensin 27 artikla, sitten 17 artikla ja vasta myöhemmin 6 artikla. Perusteluissaan ihmisoikeuskomitea nimenomaisesti viittasi siihen, että Australialla saattaa olla 10–15 vuotta aikaa estää kielteisen kehityslinjan kehittyminen siihen, että ilmastonmuutos loukkaa myös Torresinsalmen saarten asukkaiden oikeutta elämään (kohta 8.7).

Pato on murrettu tuleville valituksille

Mitä vaikutusta YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisulla voi olla? Näen Billy-tapauksen ensisijaisen vaikutuksen olevan äsken mainitussa ovien ja silmien avaamisessa ilmastonmuutosten kielteisten vaikutusten ymmärtämiselle ihmisoikeusloukkauksina. Tapaus oli ensimmäinen, jossa tapahtunut sopimusloukkaus todettiin, mutta se ei varmasti jää viimeiseksi.

Ihmisoikeuskomitea itse, samoin kuin YK:n muiden ihmisoikeussopimusten noudattamista valvovat asiantuntijakomiteat, tulevat ottamaan ratkaisun huomioon uusissa yksilövalitustapauksissa ja myös valtioiden määräaikaisraportteja käsitellessään. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan vakioteema arvioitaessa valtioiden ihmisoikeusvastuuta. Nämä Billy-tapauksen vaikutukset tulevat uskoakseni näkymään myös Euroopan, Amerikan ja Afrikan alueellisten ihmisoikeustuomioistuinten ratkaisukäytännöissä lähivuosina.

Mutta entä Torresinsalmen saarten asukkaiden kohtalo? YK:n ihmisoikeuskomitea ei ole tuomioistuin, joka voisi sitovasti omalla päätöksellään velvoittaa sopimusvaltion tiettyihin toimiin. Se on KP-sopimuksella perustettu sopimusvalvontaelin, jolla on kansainvälisen oikeuden tasolla arvovalta tulkita ja ratkaista, onko jokin valtio loukannut KP-sopimusta ja mihin toimiin sen olisi ryhdyttävä sopimusloukkauksen hyvittämiseksi ja lopettamiseksi.

Kyse ei ole vain mielipiteestä tai ”suosituksesta” vaan oikeudellisesti velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tulkinnasta juuri sen toimielimen päätöksellä, jolla sopimustekstin mukaan on tulkintavalta. Mutta kyse on silti enemmän arvovallasta kuin vallasta. Australia on perinteisesti ollut hidas ja huono korjausten tekijä silloin, kun se on saanut langettavia päätöksiä.

Myös Billy-ratkaisuun sisältyy ihmisoikeuskomitean lausuma siitä, mitä Australian tulisi tehdä sopimusloukkauksen poistamiseksi ja hyvittämiseksi:

KP-sopimuksen 2 (3) artiklan mukaisesti sopimusvaltio on velvollinen tarjoamaan valittajille tehokkaan hyvityksen. Tämä edellyttää sen tarjoavan täyden hyvityksen niille yksilöille, joiden KP-sopimuksen mukaisia oikeuksia on loukattu. Tämän vuoksi sopimusvaltio on, muun ohessa, velvollinen tarjoamaan asianmukaisen vahingonkorvauksen valittajille heidän kärsimästään vahingosta; ryhtymään aitoihin keskusteluihin valittajien yhteisöjen kanssa heidän tarpeidensa arvioimiseksi; jatkamaan tarpeellisia toimenpiteitä yhteisöjen omilla saarillaan elämisen turvallisen jatkuvuuden varmistamiseksi; ja seuraamaan ja arvioimaan tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta mahdollisten puutteiden korjaamiseksi mahdollisimman nopeasti. Sopimusvaltio on myös velvollinen toimiin, joilla estetään vastaavat sopimusloukkaukset tulevaisuudessa.

Australialle asetettu vaatimustaso on korkea, mutta komitea ei vaadi mahdottomuuksia. Osa ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista on luonteeltaan globaaleja. Esimerkiksi Tyynenmeren lämpötilan muutokset aiheuttavat kala- tai muiden eliölajien häviämisen tietyllä alueella.

Ihmisoikeudet eivät voi kääntää ilmastonmuutoksen kelloa vuosikymmeniä taaksepäin. Ne voivat kuitenkin edellyttää, että Torresinsalmen saarten alkuperäiskansayhteisölle annetaan mahdollisuus itse päättää, millainen kulttuurinen muutos ja sopeutuminen heitä odottaa omilla saarillaan asuen ja omia perinteitään uusille sukupolville siirtäen. Olkoonkin, että alkuperäiskansojen kulttuuri voi kukoistaa jatkossa vain uusiin olosuhteisiin sopeutuneena.

Lähteet

European Court of Human Rights. Duarte Agostinho and Others v. Portugal and Others (application no. 39371/20). https://hudoc.echr.coe.int/eng-press?i=003-7374717-10079435

Human Rights Committee CCPR/C/135/D/3624/2019. Views adopted by the Committee under article 5 (4) of the Optional Protocol, concerning communication No. 3624/2019. https://tbinternet.ohchr.org/_layouts/15/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CCPR%2FC%2F135%2FD%2F3624%2F2019&Lang=en

Human Rights Committee CRC/C/88/D/104/2019. Decision adopted by the Committee under the Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child on a communications procedure, concerning communication No. 104/2019. https://tbinternet.ohchr.org/_layouts/15/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRC%2fC%2f88%2fD%2f104%2f2019&Lang=en

Human Rights Committee CCPR/C/127/D/2728/2016. Views adopted by the Committee under article 5 (4) of the Optional Protocol, concerning communication No. 2728/2016. https://tbinternet.ohchr.org/_layouts/15/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CCPR/C/127/D/2728/2016&Lang=en

Scheinin, M. (29.2.2022). Amicus Curiae Brief by Professor Martin Scheinin in the Case of ’Daniel Billy et. al. (Torres Strait Islanders) v. Australia’ by the UN Human Rights Committee. (Bonavero Reports 2/2022). Bonavero Institute of Human Rights. https://hdl.handle.net/1814/75414

 

Kahden kerroksen pakolaisuutta: mitä tapahtui maahanmuuttokentällä 2015 ja 2022?