Näillä keinolla maahanmuuttajat eivät tule pelastamaan Suomea

Suomessa kehitetään työperäistä maahanmuuttoa vastauksena väestön ikääntymisen ja alhaisen syntyvyyden aiheuttamaan työvoimapulaan. Työntekijöitä ei ole tarpeeksi kaikille aloille, kun työikäisten osuus väestössä pienenee. Sisäministeriö pitää maahanmuuttoa ratkaisuna työmarkkinoiden ongelmiin ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen. (Sisäministeriö, 2022.)

Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n tutkimus tukee sisäministeriön näkemystä. Se osoittaa, että Suomi tarvitsee ”merkittävän määrän maahanmuuttajia, jotta kunnat säilyvät elinvoimaisina”. (Kinnunen, 2022.)

Kuitenkin samaan aikaan Maahanmuuttovirasto käännyttää työllistyneitä ja työperäistä oleskelulupaa hakeneita ihmisiä, koska katsoo heidän kiertävän maahantulolakia. Näin käy, koska turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneet ihmiset ovat työllistyneet päätöstä odottaessaan. Negatiivinen päätös turvapaikkahakemukseen vaikuttaa kielteisesti myös työn perusteella haettuun oleskelulupahakemukseen.

Irakilainen perhe yritti kaikkensa

Irakilainen perhe joutui kokemaan yllä mainitun tilanteen omakohtaisesti. Perhe saapui Suomeen vuonna 2015 ja haki turvapaikkaa. Hakemus kuitenkin hylättiin, sillä heidän perusteitaan ei pidetty tosina. Perhe haki toisen kerran turvapaikkaa sen jälkeen, kun ensimmäinen hakuprosessi oli ohi. Myös siihen hakemukseen he saivat kielteisen päätöksen.

Koska prosessit valituksineen kestivät usean vuoden ajan, perhe ehti työllistymään asuinpaikkakunnallaan. He perustivat yrityksen, joka työllisti kolme täysipäiväistä työntekijää. He saivat myös TE-toimistolta puoltavan lausunnon, joka vaaditaan oleskeluluvan saamiseksi.

TE-toimiston myönteisessä osapäätöksessä koskien perheen perustamaa yritystä todettiin seuraavasti:

“Vuonna 2019 perustetun yrityksen liiketoiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ja on havaittavissa, että alueella on kysyntää yrityksen tarjoamalle palvelulle. Verrattaessa lokakuussa 2019 annettua tulosennustetta maaliskuun 2020 lopussa toteutuneeseen voidaan havaita liikevaihdon olevan selvästi ennustettua korkeampi. Yrityksen liikevaihto ja tulos ovat kasvaneet hyvin.

Hakija on solminut yhteistyösopimuksia tavarantoimittajien kanssa. Yrityksen kirjanpito on hoidettu selvitysten mukaan asianmukaisesti, ja yritys [perustajat] on saanut ohjausta yrityksen perustamiseen ja toiminnan järjestämiseen alusta saakka.

Toimipiste on avoinna 64 tuntia viikossa, mikä toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi vaatii yrittäjän työpanosta ja riittävää henkilökuntaa. Työvoimaan liittyvät järjestelyt on pystytty tilapäisesti huolehtimaan toisella tavoin toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi hakijan työnteko-oikeuden päätyttyä syksyllä 2019.

Hakijalla on hyvä osaaminen yritystoimintaan. Yritystoiminnan voidaan arvioida täyttävän kannattavan toiminnan edellytykset ja Maahanmuuttoviraston toimeentulorajan tulotason.”

Perheen äiti oli saanut työpaikan järjestöstä, jossa hänen erityisosaamisensa ja kokemuksensa arabiaa puhuvien naisten kanssa työskentelystä oli erittäin arvokasta. Yhdistys palkkasi hänet, koska nainen puhui suomea, arabiaa ja englantia ja hänellä oli yliopistotutkinto sekä kokemusta ihmisoikeustyöstä irakilaisessa järjestössä.

Lisäksi arabinainen oli laajasti tunnettu ja luotettu asuinalueensa maahanmuuttajataustaisten ihmisisten parissa. Hän olisi ollut erityisen tärkeä työntekijä yhdistykselle, joka teki ennaltaehkäisevää työtä turvapaikanhakija- ja pakolaistaustaisten ihmisten parissa.

Näistä seikoista huolimatta molemmat perheen vanhemmat saivat kielteiset päätökset, ja heidän työnteko-oikeutensa evättiin. Maahanmuuttoviraston tuomio oli maahantulolain kiertäminen.

Ulkomaalaislain joustamaton tulkinta

Ulkomaalaislain 36 §:n perusteella oleskeluluvan voi jättää myöntämättä, jos ”on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen” (L 301/2004 36. §).

Pykälän tiukka tulkinta on johtanut siihen, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ihmisen on ollut hyvin vaikea laillistaa oleskeluaan Suomessa, koska hän on aikaisemmin hakenut turvapaikkaa, vaikka kaikki muut edellytykset, kuten työn perusteella myönnettävän oleskeluluvan vaatimukset, täyttyisivät. (KK 397/2021.)

Yksilötasolla syitä siirtolaisuudelle on useita. Ihmiset muuttavat, koska haluavat taata keskeiset elinehtonsa ja täyttää omat toiveensa ja tarpeensa. Lisäksi ihmiset haluavat edistää omaa ja läheistensä hyvinvointia. Joka vuosi yhä useampi ihminen muuttaa pois kotialueeltaan joko pakon sanelemana tai vapaaehtoisesti. (Kalm-Akubardia, 2019.)

Kun ilmastopakolaisuus kasvaa, turvapaikan haun syyt lisääntyvät. Kotimaasta pakenemisen taustat muuttuvat moninaisemmiksi. Maahanmuuttoviranomaisten tulee olla valmistautuneita kohtaamaan turvapaikanhakijoita, joilla syyt hakea turvaa ovat aiempaa monisyisemmät.

Suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa ihmisen status nähdään muuttumattomana. Jos ihminen on tullut turvapaikanhakijana Suomeen, muiden lupien hakeminen voidaan nähdä keinotekoisena. Asiaa ei muuta se, että hakijan työpaikka on todellinen ja hänellä on siihen vaadittava ammattitaito.

Mistä tämä johtuu? Onko kyseessä täysin epäonnistunut ulkomaalaispolitiikka vai rakenteellinen rasismi, joka verhotaan ulkomaalaislain epäloogiseen tulkintaan? Rasismia voidaan pitää rakenteellisena, kun se vaikuttaa instituutioissa ja yhteiskunnan toimintatavoissa. Rakenteellinen rasismi voi aiheuttaa esimerkiksi syrjiviä käytänteitä työ- ja asuntomarkkinoilla. (Leinonen ym., 2020.)

Onko yritteliäisyys jopa haitaksi?

Miksi turvapaikanhakijana Suomeen saapuneet eivät kelpaa meille työvoimaksi? Kyse on varmasti halusta vähentää Suomen houkuttelevuutta tulevien turvapaikanhakijoiden silmissä, mutta logiikka ontuu pahasti.

Turvapaikanhakijoiden parissa työskentelevänä asia koskettaa minua suuresti. Olen kollegoitteni kanssa opastanut turvapaikanhakijoita työnhaussa. Olen antanut ymmärtää, että oleskeluluvan odotusaika on järkevää käyttää opiskeluun ja työntekoon, jotta heillä olisi mahdollisuus saada vakituinen työpaikka, ja siten paremmat mahdollisuudet laillistaa oleskelunsa Suomessa, vaikka turvapaikkaa ei myönnettäisi.

Kuitenkin nyt esimerkkitapauksen kaltaisten kielteisten päätösten vuoksi useat maahanmuuttajat ja heidän suomalaiset läheisensä ovat saaneet viestin, että omalla yritteliäisyydellä ja halulla integroitua ei olekaan väliä.

Suomessa maahanmuuttopolitiikkaa toteutetaan lyhytkatseisesti, ja se on joustamatonta ja pirstaloitunutta. Maahanmuuttovirasto ei suorita päätöksiä tehdessään todellista kokonaisharkintaa, jossa otettaisiin huomioon sekä lasten etu että hakijoiden tahto elää osana suomalaista yhteiskuntaa. Se ei huomioi myöskään inhimillistä kärsimystä, jota epäreilut päätökset aiheuttavat.

Tilanne on monella tapaa kestämätön. Turvapaikanhakijoilla, jotka eivät saa turvapaikkaa useammankaan hakemuksen jälkeen ja jotka eivät koe voivansa palata lähtömaahan, ei ole muuta mahdollisuutta kuin jäädä paperittomiksi Suomeen.

Julkinen keskustelu on vääristynyttä

Oloni on kahtiajakoinen. Minut on kutsuttu työryhmään, jonka aiheena on pohtia, kuinka saisimme houkuteltua ulkomaalaista työvoimaa Suomeen. Toisessa työryhmässä taas istun yrittäen ratkoa käännytyspäätöksen saaneiden, työllistyneiden ihmisten tilanteita. Poliittisella tasolla käytävä keskustelu tuntuu olevan kaukana siitä, millaisena tilanne ruohonjuuritasolla näyttäytyy.

Turvapaikanhakijat nähdään julkisessa keskustelussa usein kouluttamattomina, vaikeasti kotoutuvina tai rikollisina. Aiheesta käytävässä julkisessa keskustelussa kotouttavaa työtä tekevät ammattilaiset ovat useasti marginaalissa.

Tiedotusvälineet keskittyvät joko poliitikkojen mielipiteisiin tai yksittäisen maahan muuttaneen kokemuksiin. Poliitikkojen näkemyksissä on suuria eroja. Osa niistä ei perustu tutkimukseen, vaan ennemmin tuntumaan. Riski virheellisen tiedon leviämiseen tiedostusvälineissä on suuri, jos poliitikon lausunto toistetaan ilman faktojen tarkistusta. Yksittäisten maahanmuuttajien tarinat taas saattavat vääristää totuutta, sillä ne eivät välttämättä kerro mitään siitä, kuinka erilaiset rakenteet ja lainsäädäntö tosiasiassa toimivat. (Kerkkänen, 2020.)

Mikä maahanmuuttopolitiikassa sakkaa?

Missä kohtaa mentiin näin pieleen? Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa heikennettiin ja heidän mahdollisuuksiaan laillistaa oleskelunsa Suomessa huononnettiin. Sipilän johtaman hallituksen tekemien muutosten tarkoituksena oli nopeuttaa turvapaikkaprosesseja ja saada aikaan kustannussäästöjä (Valtioneuvosto, 2015).

Muutoksilla pyrittiin esimerkiksi lyhentämään oleskelulupahakemusten käsittelyaikoja sekä tehostamaan kielteisten päätösten toimeenpanoa. Lakimuutoksilla tavoiteltiin turvapaikanhakumenettelyn tehostamista ja vetovoimatekijöiden vähentämistä, jotta myös turvapaikanhakijoiden määrä vähenisi.  Tutkijoiden mukaan nämä muutokset ovat heikentäneet vainoa kokeneiden oikeutta hakea turvapaikkaa ja turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksia. (Pirjatannemi ym., 2019, 229.)

Maahanmuuttovirastolla on myös omat tulostavoitteensa. Niiden lisäksi kielteisiä päätöksiä lisäävät Migrin viranomaisten käyttämät, turvapaikkapäätöksiä ohjaavat valmiit mallipohjat, joita kopioidaan kielteisiin päätöksiin. Long Playn haastattelema Migrin työntekijä pitää ministeriön ohjausta keskeisenä syynä ongelmiin: ”Kaiken taustalla on ollut ministeriöltä saatu tulostavoite, joka oli alusta alkaen täysin epärealistinen.” (Björkqvist, 2017.)

Maahanmuuttoviraston tiedetään antaneen työntekijöilleen sisäisen ohjeistuksen, jonka mukaan aikatavoite yhdelle turvapaikkapuhuttelulle on kolme ja puoli tuntia.

Näiden seikkojen lisäksi päätöksen takana on aina viranomainen, joka käyttää hänelle annettua päätösvaltaa Maahanmuuttoviraston ja sisäministeriön ohjauksessa. Viranomaisilla on mahdollisuus käyttää harkintavaltaa olennaisessa osassa tehdessään päätöksiä, eikä lain soveltaminen ole täysin suoraviivaista.

Kun harkintavalta on laaja, se mahdollistaa vinoumien ja stereotypioiden synnyn. Harkintavaltaan liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa syrjintää, varsinkin jos ylempien tasojen poliittisissa ratkaisuissa ei tarkastella yhdenvertaisuusvaikutuksia (Bushway & Forst, 2013).

Suomen pitää korjata kurssiaan

Oli kyseessä sitten huonosti suunniteltu ja toteutettu maahanmuuttopolitiikka tai rakenteissa syvällä oleva rasismi, kärsijöitä on paljon. Ilman oleskelulupaa ja mahdollisuutta palata lähtömaahan, ihminen jää Suomeen elämään paperittomana.

Paperittomuus taas hyödyttää harmaata taloutta erityisesti, kun paikallinen väestö ei riitä täyttämään kaikkia työpaikkoja. Erityisesti tämä koskettaa matalapalkkaisia aloja. Jos siirtolaisuuden perusteena on lähtökohtaisesti ollut tarve tyydyttää välttämättömät perustarpeet, kuten ravinnon tai suojan turvaaminen, on paperittoman vaikeampi olla taipumatta alisteiseen asemaan. (Kalm-Akubardia 2019.)

Jos ihminen kokee, ettei voi palata lähtömaahansa, mutta ei myöskään saa lupaa asua Suomessa, niin missä hän sitten voi asua? Jos henkilö on kerran hakenut Suomesta turvapaikkaa, uutta hakemusta ei todennäköisesti oteta vastaan muissa EU-maissa.

Suomi on osana EU-maiden välistä Dublin-järjestelmää, joka määrittelee, minkä jäsenmaan vastuulle turvapaikanhakija kuuluu. Dublin-asetus rajoittaa turvapaikan hakemisen mahdollisuuden vain yhteen EU-maahan. Hakemus on jätettävä siinä maassa, johon turvapaikanhakija ensimmäisenä saapuu. Mikäli hän yrittää hakea turvapaikkaa toisesta EU-maasta, turvapaikanhakija voidaan palauttaa takaisin ensimmäiseen hakumaahan. (Maahanmuuttovirasto, 2013.)

Suomen joustamaton maahanmuuttopolitiikka ei nykyisellään kykene vastaamaan muuttuvan maailman tilanteisiin. Toisaalta maahanmuuton odotetaan tuovan apua työvoimapulaan. Toisaalta koulutettuja ja työkykyisiä henkilöitä käännytetään takaisin lähtömaihinsa, koska heidän läsnäolonsa nähdään syystä tai toisesta ongelmallisena. Mikäli tähän dilemmaan ei lähitulevaisuudessa löydetä mielekästä ratkaisua, Suomen on turha toivoa maahanmuutosta pelastusrengasta vanhenevalle väestölle.

Lähteet

Bushway, S. D., & Forst, B. (2013). Studying Discretion in the Processes that Generate Criminal Justice Sanctions. Justice Quarterly, 30(2), 199–222.

Björkqvist, J. (3.5.2017). Migrin malliasiakirjat ohjanneet kielteisiin päätöksiin. Long Play. https://www.longplay.fi/lyhyet/migrin-malliasiakirjat-ohjanneet-kielteisiin-paatoksiin

L 301/2004. Ulkomaalaislaki 30.4.2004/301. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040301

Sisäministeriö.  (i.a.). Suomi panostaa työvoiman maahanmuuttoon. Viitattu 6.12.2022 https://intermin.fi/maahanmuutto/tyovoiman-maahanmuutto

Kerkkänen, H. (24.10.2020). Kotoutuminen tapahtuu aina paikallistasolla. Maahanmuuttomyyttien murskaaja. http://hemakerk.blogspot.com/2020/10/kotoutuminen-tapahtuu-aina.html

KK 397/2021 vp. Kirjallinen kysymys oleskeluluvan myöntämättä jättämisen perusteista 24.6.2021/397.  https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_397+2021.aspx

Kerkkänen, H. (24.10.2020). Kotoutuminen tapahtuu aina paikallistasolla. Maahanmuuttomyyttien murskaaja. http://hemakerk.blogspot.com/2020/10/kotoutuminen-tapahtuu-aina.html

Kalm-Akubardia, M. (12.2.2019). Siirtolaisuus on pohjimmiltaan valtapeliä. Dialogi. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001101745

Leinonen, J., Seikkula, M., & Keskinen, S. (2020). Rakenteellisesta rasismista pitää puhua myös Suomessa. Raster.fi. https://raster.fi/2020/05/22/rakenteellisesta-rasismista-pitaa-puhua-myos-suomessa/

Maahanmuuttovirasto. (2013). Dublin-menettely – tietoa Dublin-menettelyssä oleville henkilöille, jotka hakevat kansainvälistä suojelua [Esite]. Saatavilla 8.1.2023 https://migri.fi/documents/5202425/6198163/Minut+on+otettu+Dublin-menettelyyn+-+mit%C3%A4+se+tarkoittaa

Kinnunen, P. (30.9.2022). Tuore selvitys maalaa Suomesta synkän kuvan ilman maahanmuuttajia – työministeri Haataisen mukaan onnistuminen vaatii yhteiskunnan avautumista. Yle. https://yle.fi/a/3-12645671

Pirjatanniemi, E., Lilja, I., Helminen, M., Vainio, K., Lepola, O., & Alvesalo-Kuusi, A. (2021). Ulkomaalaislain ja sen soveltamiskäytännön muutosten yhteisvaikutukset kansainvälistä suojelua hakeneiden ja saaneiden asemaan. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 10/2021). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-009-7

Valtioneuvosto. (2015). Hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma. Saatavilla 6.12.2022 https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1058456/Hallituksen+turvapaikkapoliittinen+toimenpideohjelma+8.12.2015/98990892-c08e-4891-8c23-0d229f1d6099

 

Tekijät