Tulkkauspalveluiden tasa-arvoisuus ja tasavertaisuus taattava kilpailutuksissa
Suomi on kehittänyt viime vuosikymmeninä tulkkauspalveluita niin, että ne tukevat esteetöntä tiedonsaantia ja parantavat kaikkien kansalaisten tasa-arvoisia osallistumismahdollisuuksia. 2010-luvulla nämä mahdollisuudet ovat vaarantuneet tulkkauspalveluiden kilpailutusten vuoksi.
Yhteiskuntamme on kehittänyt 1980-luvulta alkaen monia hienoja rakenteita tasa-arvoiseen osallistumiseen ja esteettömään tiedonsaantiin. Esimerkkejä tärkeistä arvovalinnoista yhteiskunnassamme ovat tulkkauspalveluiden tuottaminen ja Yleisradion (Yle) toimittamat uutiset viittomakielellä ja selkosuomella. Tulkkauspalvelut mahdollistavat kommunikoinnin ja äidinkielen käytön eri tavalla kommunikoivien ja erikielisten ihmisten sekä viranomaisten välillä.
Tulkkauspalvelut mahdollistavat kommunikoinnin ja äidinkielen käytön eri tavalla kommunikoivien ja erikielisten ihmisten sekä viranomaisten välillä.
Kuurot ja kuulovammaiset henkilöt saivat oikeuden tulkkauspalveluun vuoden 1979 invalidihuoltolain muutoksen jälkeen. Puhevammaisille henkilöille sama oikeus saatiin vuonna 1988 voimaan tulleen vammaispalvelulain nojalla.
Yle aloitti selkokielisten uutisten lähettämisen vuonna 1992. Yle Uutiset selkosuomeksi on uutislähetys, joka toimitetaan selkokielellä eli helposti ymmärrettävällä suomen kielellä. Uutiset selkosuomeksi on suunnattu maahanmuuttajille, ikäihmisille ja kaikille, jotka tarvitsevat selkeää tiedonvälitystä. Viittomakieliset Yle Uutiset aloitettiin nykymuodossaan vuonna 1994. Ensimmäiset kuurojen uutiset Yle on lähettänyt jo vuonna 1967. Ne eivät jatkuneet pitkään, mutta ne käynnistivät viittomakielisen ohjelmatuotannon Ylessä.
Tulkkauspalvelu mahdollistaa oikeuden kommunikointiin
Mahdollisuus kuulluksi tulemiseen on vaarantunut 2010-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa kilpailutusten takia. Vammaispalvelulain mukaiset tulkkipalvelut siirrettiin Kansaneläkelaitoksen vastuulle 2010 uuden tulkkauspalvelulain myötä. Tällöin palveluita alettiin kilpailuttaa valtakunnallisesti.
Tulkkauspalveluiden kilpailutus on saanut kiitosta siitä, että palvelun saatavuus ja alueellinen tasa-arvo ovat toteutuneet paremmin kuin aikaisemmassa järjestelmässä. Kilpailutus ja hankintalain tulkinnat ovat kuitenkin herättäneet paljon myös julkista kritiikkiä: asiakkaat ja palveluntuottajat kokevat, ettei heitä ole kuultu riittävästi palvelua suunniteltaessa.
Asiakkaat ja palveluntuottajat kokevat, ettei heitä ole kuultu riittävästi.
Kokemukset ovat saaneet aikaan oikeusprosesseja, joita käsitellään sekä hallinto- että käräjäoikeudessa. Tulkkauspalvelun ongelmatilanteiden ratkaiseminen ja palvelun kehittäminen ovat jääneet vaille vastuuhenkilöitä, koska roolit palvelun tuottajan ja järjestäjän välillä ovat osin epäselviä. Heikoimmassa asemassa ovat palvelun tarvitsijoista ne, jotka eivät pysty itse näkemään, kuulemaan, puhumaan tai kirjoittamaan asiansa ja omien tulkkaustoiveidensa – ja tarpeidensa puolesta. Heille toimiva, omien tarpeiden mukaan räätälöity ja asiakaslähtöinen tulkkauspalvelu on ainoa mahdollisuus kommunikoinnin perusoikeuden toteutumiseen.
Oikeus kohdata ja kommunikoida muiden kanssa on ihmisen perusoikeus ja -tarve. Yksinäisyys, osallistumattomuus ja kohtaamisten puute passivoivat ja laitostavat yksilön toimintakykyä.
Asiakkaiden kuuleminen on olennaista
Viittomakielisten henkilöiden äidinkieli on viittomakieli. Kuurona syntyy noin 0,8 promillea väestöstä. Viittomakielellä pystyy ilmaisemaan itseään samoin kuin millä tahansa muulla kielellä. Maailmassa on tuhansia eri viittomakieliä ja niiden kielten viittojilla on ainutlaatuinen kuurojen kulttuuri sekä tiivis kuurojen yhteisö. Viittomakieltä osaamattomien avain viittomakieliseen yhteisöön ja kieleen on tulkkauksessa – ja päinvastoin.
Puhevammaiset henkilöt kokevat kommunikoinnissa haasteita erilaisten palveluiden hektisyyden ja nopeuden takia. He tarvitsevat puhetta tukevia keinoja, joiden käyttö vaatii aikaa. Kulttuuritaustaltaan he voivat edustaa joko enemmistökulttuuria tai esimerkiksi maahanmuuton myötä vähemmistökulttuureja. Puhevammaisuuden taustalla on jokin neurologinen sairaus tai vamma, ja ne voivat olla synnynnäisiä tai myöhemmin tulleita häiriöitä. Tutkijat arvioivat, että noin yhdellä prosentilla väestöstä on eriasteisia puheen ongelmia, ja puhevammaisuutta 0,4 prosentilla väestöstä.
Tulkki osallistuu asiakkaiden elämään erittäin läheisesti häistä hautajaisiin.
Puhevammaisilla henkilöillä on yksilöllinen tapa kommunikoida ja heidän kommunikointimenetelmäänsä tulee tulkin aina perehtyä yksilöllisesti. Osa puhevammaisista henkilöistä käyttää tabletilla kommunikointiohjelmia, jotka puhuvat kirjoitetun tekstin suomeksi. Osa kommunikointimenetelmistä mahdollistaa itsenäisen toimimisen, mutta esimerkiksi kuvakansion kääntely ja tulkkaus vaatii paikalle toisen ihmisen.
Kuvakansioon kootaan asiakkaan tärkein ydinsanasto kuvina, sekä eri tilanteiden kuvastoa mahdollistamaan keskustelua. Kuvat voivat olla valokuvia, piirroksia tai kuvaohjelmilla tehtyjä käsitteiden kuvia.
Kuvakansioita, kirjoitusta ja muita menetelmiä käytetään puheen selventämiseen puhevammaiselle asiakkaalle, tai asiakas käyttää niitä oman mielipiteensä ilmaisuun. Kuvakansion käyttöön tarvitaan kommunikointikumppani, joka osaa kysyä kysymyksiä selkeällä rakenteella ja malttaa odottaa vastausta.
Arkielämän tilanteissa kommunikaatio- tai keskustelukumppani on tulkinkäyttäjillä usein joku lähipiiristä, ja asioimis-, työ-, opiskelu- ja vapaa-ajan tilanteissa kommunikaation mahdollistaa tulkki. Tulkki osallistuu asiakkaiden elämään erittäin läheisesti häistä hautajaisiin. Siksi on erittäin tärkeää, että asiakkaita kuullaan, kun tulkkauspalveluita suunnitellaan, kehitetään ja kilpailutetaan.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018110547335