Juttutyyppi  Blogi

Maahanmuuttaja tarvitsee työelämätiedon lisäksi verkostoja

Muualta Suomeen muuttanut kohtaa usein työmarkkinoilla monia hankaluuksia. Työuramentori tarjoaa apua kielitaidon harjoittamiseen ja ammatillisen osaamisen hyödyntämiseen.

Sanotaan, että olet kasvanut koko ikäsi Suomessa. Käynyt päiväkodin, peruskoulun, toisen asteen ja jatkanut sen jälkeenkin opintoja. Tiedät mitä haluat tehdä isona, tai ainakin tiedät mitä et halua tehdä. Löytäessäsi mielenkiintoisen avoimen työpaikan pohdit kaverin tai kollegan kanssa millaisen hakemuksen teet ja millaisen palkkatoiveen voit laittaa. Entä jos ei laitakaan palkkatoivetta, hylätäänkö hakemus? Päätät soittaa vielä entiselle työkaverille, joka tiesi näistä asioista paljon.

Mutta entä jos muuttaisitkin toiseen maahan? Jos muuttaisit maahan, jonka kieltä et osaa entuudestaan etkä tuntisi ketään? Millaisen työhakemuksen silloin tekisit ja millaisen palkkatoiveen kirjoittaisit hakemukseesi?

Ylikoulutus yleistä

Suurin osa maahanmuuttajista tulee Suomeen perhesyistä (UTH-tutkimus 2014), mikä tarkoittaa, ettei tiedossa välttämättä ole työpaikkaa, koulutuspaikkaa tai olemassa olevia verkostoja.

Opetushallitus tunnustaa ulkomailla suoritettuja tutkintoja, mutta monilla koulutusaloilla, kuten kaupallisilla, yhteiskuntatieteellisillä tai humanistisilla aloilla tämä ei anna suoraa pätevyyttä toimia tehtävässä. Lisäksi suomen kielen vaatimustaso on keskitason ja asiantuntijatason tehtävissä korkea. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että ulkomailla lastentarhanopettajan tutkinnon ja työkokemuksen saanut hoitaakin Suomessa lastenhoitajan tehtäviä.

Opetushallitus tunnustaa ulkomailla suoritettuja tutkintoja, mutta monilla aloilla tämä ei anna suoraa pätevyyttä toimia tehtävässä.

Ulkomaalaistaustaisista työntekijöistä 34 prosenttia on ylikoulutettuja tehtäviinsä nähden. Ylikoulutus on edelleen yleistä, vaikka kielitaito olisi kunnossa ja tutkinto tehty Suomessa (UTH-tutkimus 2014).

Kollega, jolta voi kysyä

Maahan muuttaneen henkilön voi olla vaikeaa kertoa omasta osaamisestaan suomalaisen työelämän termein. Monet osaavat kertoa työhistoriastaan, mutta eivät tehtävien sisällöstä.

Sihteerinä toiminut henkilö on voinut toimia suunnittelijan tehtävissä, sillä ammatti on sisältänyt koordinointia, asiakkuudenhallintaa, ongelmanratkaisukykyä sekä taloushallintoa. Nämä ovat kuitenkin kaikki suomalaisen työelämän termejä, joita on vaikea tunnistaa. Lisäksi ilman suosittelijaa ja verkostoja on vaikea edes päästä työhaastatteluun kertomaan omasta osaamisestaan.

Väestöliiton monikulttuurisuustiimin työuramentorointiohjelmat ovat yrittäneet paikata maahanmuuttajien työelämäverkostojen puutetta vuodesta 2011 alkaen. Tähän mennessä toiminnassa on ollut mukana jo noin 300 maahanmuuttajaa ja saman verran vapaaehtoisia mentoreita.

Toiminnan keskiössä ovat pääosin naiset, sillä naisten on koulutustasosta riippumatta vaikeampi työllistyä kuin miesten. Etenkin äitiys alentaa naisten työllistymistä (OECD, UTH-tutkimus 2014).

Mentori tukee, ohjaa ja kannustaa

Väestöliiton työuramentoreina toimivat aktiivisesti työelämää tuntevat vapaaehtoiset. Mentorin tehtävä on tukea, ohjata ja kannustaa aktoria (mentoroitavaa) menemään eteenpäin ja saamaan itseluottamusta työnhakuun.

Parimentoroinnissa voidaan keskustelujen avulla hahmottaa aktorin ammatillisia tavoitteita ja tehdä yhdessä suunnitelma niiden saavuttamiselle. Mentori voi myös auttaa aktoria tekemään esimerkiksi ansioluettelon ja mallihakemuksen työnhakua varten tai rohkaista ottamaan yhteyttä työnantajiin. Tapaamisissa aktori ja mentori voivat pohtia myös suomalaista työkulttuuria sekä työelämän tapoja suomeksi keskustellen.

Mentoroinnista saatu tuki on ammatillista mutta myös henkilökohtaista. Monella osallistujista ei ole verkostoissaan suomalaista henkilöä, kenen kanssa harjoittaa kieltä tai kenellä on aikaa keskustella ja kohdata aktori ammatillisena osaajana. Työelämän hiljainen tieto tulee tutuksi vasta vuosien myötä. Siksi on helpompi kääntyä oman mentorin puoleen ja kysyä, miksi suomalaisella työpaikalla toimitaan tietyillä tavoilla.

Työelämän hiljainen tieto tulee tutuksi vasta vuosien myötä. Siksi on helpompi kääntyä oman mentorin puoleen ja kysyä.

”Maria on asunut Suomessa muutamia vuosia. Ensimmäistä kahta vuotta hän kuvaa haastaviksi. Hän koki olevansa totaalisen yksin ja stressaantunut. Maria kuvaa itseään sosiaaliseksi ihmiseksi ja siksi yksinäisyys tuntui erityisen vaikealta. Mentoriaan Maria kuvaa kannustavaksi. Maria kokee saaneensa hänestä läheisen ystävän. Mentori tukee, kannustaa ja ymmärtää häntä todella hyvin.

Tulevaisuutensa Maria kokee nyt positiivisena. Hän näkee itsellään useita mahdollisia oman alan työllistymisvaihtoehtoja. Maria kokee olevansa onnellinen ja ansaitsevansa sen, että kaikki on vihdoin alkanut sujua hyvin elämässä.” (Satu Kinnunen, Womento – koulutettujen Suomeen muuttaneiden naisten kokemuksia työuramentoroinnista, Metropolia opinnäytetyö 2013).

Onnistunut oppilasyhteistyö

Väestöliiton ESR-rahoitteinen Matkalla työelämään -hanke on tehnyt oppilasyhteistyötä työuramentoroinnissa. Mukana toiminnassa on ollut Diakin opiskelija, joka on toiminut koulutettuna työuramentorina maahan muuttaneelle osaajalle. Työuramentorina hän on ohjannut ja tukenut aktoriaan puolen vuoden ajan sekä osallistunut työllistymistä tukeviin koulutuksiin saadakseen lisää tietoa työmarkkinoiden toiminnasta.

Oppilasyhteistyö yleensäkin on nähty onnistuneena ja positiivisena, sillä mukaan toimintaan on tullut sellaisia opiskelijoita, joilla on kiinnostusta neuvonta ja ohjaustyöhön sekä yleisesti monikulttuurisuustyöhön.

Kuvitus: Tiina Liuska
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018111347993