Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ihmiset

”Uskon ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä”

Eugene Ufoka syntyi Brittiläisen Kamerunin eteläisessä osassa, Suomeen hän saapui vuonna 2010. Sosionomi-diakoniksi hän valmistui Diakista joulukuussa 2018, mutta löysi työpaikkansa jo opiskeluaikana. Eugene työskentelee monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkostossa Monihelissä, jossa hän toimii projektikoordinaattorina Opintopolut-toiminnassa.

Lapsuus Brittiläisessä Kamerunissa oli hyvin erilainen kuin monen syntyperäisen suomalaisen lapsuus. Maassa on paljon köyhyyttä ja useat perustarpeet, jotka ovat oleellisia perheitten arjessa, puuttuivat. Eugene pitää kuitenkin lapsuuttaan eteläisessä Kamerunissa yhtenä parhaimmista asioista, jonka elämä on hänelle antanut.

– Äitini teki kaikkensa perheen eteen. En sano, että meillä olisi ollut kaikkea mahdollista, mutta lapsuudessani oli kaikkea, mitä tarvitsin: ruokaa, katto pään päällä ja pääsin kouluttautumaan. Afrikassa perheet kustantavat itse koulunkäynnin, ja äitini maksoi kaikkien meidän seitsemän lapsen koulutuksen. Olen hyvin ylpeä siitä kaikesta, mitä olen äidiltäni saanut.

Eugene pitää lapsuuttaan eteläisessä Kamerunissa yhtenä parhaimmista asioista, jonka elämä on hänelle antanut.

Eugene näki nuoruudessaan paljon vääryyttä ympärillään: poliitikot varastivat rahaa yhteiskunnalta samalla kun ihmiset elivät täydellisessä köyhyydessä. Korruptio ja suuret petokset olivat arkipäivää.

– Lapsuuteni muovasi minusta sellaisen, mikä olen tänään. En vain voinut olla hiljaa siinä yhteiskunnassa. Halusin tietää, miten voisin tukea yhteisöäni. Lähdin etsimään vastausta Euroopasta.

Afrikasta joulupukin maahan

Ensimmäisen kosketuksen Suomen maaperään Eugene sai, kun hän muutti Rovaniemelle joulukuussa 2010, keskelle synkintä talvea. Hän ei tiennyt maasta muuta kuin sen, mitä hänen kouluaikainen ystävänsä oli kertonut.

– Ystäväni oli muuttanut Vaasaan pari vuotta aikaisemmin, ja minä päädyin kahdeksi vuodeksi Rovaniemelle. Pidin kaupungista todella paljon, ja se on yhä kuin koti minulle.

Ensimmäistä talveaan Eugene kuvailee kylmäksi. Hän yllättyi etenkin pimeyden määrästä. Brittiläisessä Kamerunissa ihmiset menevät nukkumaan pimeän tullen, mutta kaamoksessa samaa sääntöä ei voinut soveltaa. Unirytmiin totutteleminen kesti puoli vuotta.

Ensimmäistä talveaan Eugene kuvailee kylmäksi.

Vaikka hän oli varautunut Suomen kylmyyteen, olivat 30 asteen pakkaset hänelle ennenkokemattomia.

– Asuin seitsemän kilometrin päässä työpaikastani ja kuljin sinne polkupyörällä. Eräänä työpäivänä saapuessani paikalle pomoni pysähtyi kauhistelemaan vaatetustani. Hän käveli välittömästi kauppaan ostamaan minulle lämpimän takin. Nykyään osaan jo kerrospukeutua.

Kahden vuoden jälkeen Eugene muutti Vaasaan, jossa hän työskenteli pastorin apulaisena. Pastori kehotti Eugene jatkamaan kouluttautumista ja kertoi Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Hänen kehotuksestaan Eugene jätti hakemuksensa kouluun ja aloitti vuonna 2015 opinnot Diakin Helsingin-kampuksella.

”Paras tapa oppia on kokea se itse”

Heti ensivaikutelmasta lähtien Eugene tiesi olevansa oikeassa paikassa. Opiskeluala kiinnosti, ja tunnilla käsiteltäviin aiheisiin hän suhtautui suorastaan intohimoisesti.

Diakissa Eugenea motivoi erityisesti opintojen käytännönläheisyys. Mieleenpainuvin oppimismuisto oli, kun pienryhmässä toteutettiin lyhytvideo.

– Kuvasimme videon ihmiskaupasta. Kun näytimme videon luokassa, se sai osan opiskelijoista kyyneliin. Tunteet olivat aitoja myös minulla. Vaikka vain näyttelin ihmiskauppiasta, se välitti minulle kokemuksen siitä, miltä ihmiskaupan uhreista saattoi tuntua. Paras tapa oppia on kokea se itse.

Opettajat todella näkivät, kuka minä olen ja mihin pystyn.

Opettajat olivat ystävällisiä ja kannustivat opiskelijoita parhaansa mukaan.

– Useilla maahanmuuttajilla, kuten minulla, ei ole vanhempia tai perhettä Suomessa. Sain opettajilta tukea kaikkeen tekemiseeni. He todella näkivät, kuka minä olen ja mihin pystyn. Tunnen olevani nykyään kykenevämpi suoriutumaan vaikeistakin tehtävistä.

Maailma luokkahuoneessa

Luokka nivoutui opiskelujen aikana hyvin yhteen, vaikka opiskelijat tulivat erilaisista taustoista: oli eri kansalaisuuksia, kieliä, vakaumuksia ja arvoja, kulttuureja, sukupuolia ja seksuaalisia suuntautumisia.

– Luokka oli oma kokeilukenttänsä jo itsessään, sillä ymmärsimme kuinka kompleksinen maailma lopulta on. Emme voineet pakottaa ihmisiä uskomaan vain yhteen mielipiteeseen. Tämä on se monipuolisuus, jonka koimme kansainvälisessä opiskeluympäristössä. Ihmiset katsovat maailmaa eri linssien läpi.

Ihmiset katsovat maailmaa eri linssien läpi.

Ennen koulun aloittamista Eugene toivoi saavansa Diakista tarvitsemansa sivistyksen ja koulutuksen työelämään. Hän kokee saaneensa sen, mitä toivoikin.

– Diakin slogan, monta tapaa parantaa maailmaa, on ohjenuora, jota mietin usein. Maailmanparannus ei tapahdu yhden ihmisen toimesta tai vain yhdellä tavalla. Me kaikki voimme osallistua siihen omilla tavoillamme.

Harjoittelu Monihelissä

Eugene tutustui monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkosto Moniheliin harjoittelujakson kautta. Harjoittelupaikka löytyi, kun opettaja patisti Eugenea kokeilemaan uutta harjoittelupaikkaa, sillä aluksi hän oli suuntaamassa samaan yhdistykseen kuin edellisessä harjoittelussa.

Kyseessä oli kuitenkin viimeinen harjoittelu ennen valmistumista.

– Kun tutustuin heidän projektiinsa, pidin siitä välittömästi. Aloitin Monihelissä harjoittelijana, ja harjoittelujakson jälkeen minut palkattiin sinne projektikoordinaattoriksi. He näkivät, kuinka paljon olin valmis antamaan itsestäni projektille.

Harjoittelun aikana Eugene suoritti Diakissa opintokokonaisuuden, johon kuului projektisuunnitelman toteuttaminen.

– Kirjoitin kymmenen sivun suunnitelman Monihelille ja kävin ne opettajani kanssa läpi. Näissä pitää olla realisti, varsinkin projektin talouspuolen tulee olla kunnossa. Kun ojensin valmiin suunnitelman ohjaajalleni, lähdimme etenemään sen mukaisesti.

Eugene Ufoka työskentelee maahanmuuttajien opintopolkujen parissa.

Ihmisiä eri kulttuureista

Eugenen työpäivä ei ole pelkkää toimistolla istumista. Hän koordinoi kuutta eri kulttuuripiiriä, joista kaikki ovat hänelle vieraita.

– Kun lähestyn eri kulttuurin edustajaa, minun pitää olla äärimmäisen varovainen ja käyttäytyä ammattimaisesti. Ihmiset voivat olla hauraita. Jokin sanomiseni on jollekin hauskaa, kun toinen taas voi pitää sitä loukkaavana. Se on haastavaa.

Viesti kulkee väkevimmin kulttuurien lähettiläiden kautta.

Parhaiten vieraisiin kulttuureihin saa yhteyden lähettiläiden kautta. He ovat kulttuurin edustajia, joilla on tiivis perhe- ja ystäväpiiri kyseisessä kulttuurissa.

– Viesti kulkee väkevimmin heidän kauttaan, sillä he puhuvat samaa kieltä. Yleensä kävelemme ja keskustelemme, etsimme yhdessä parasta ratkaisua juuri heidän yhteisöllensä. Lähettiläät eivät aina ole vakuuttuneita siitä, että työni on auttaa juuri heitä. Mutta me olemme hyvien puolella, ja rakastan työtäni.

Syksyllä 2018 Eugene edusti Suomea Irlannin maahanmuuttajaneuvoston järjestämässä kolmipäiväisessä yhteisöjohtajien kokouksessa. Kokouksessa pohdittiin yhdessä muiden eurooppalaisten yhteisöjohtajien kanssa ratkaisuja maahanmuuttokysymyksiin.