Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ilmiö

Uudet askeleet Suomessa

Suomi tarvitsee lisää osaavaa työvoimaa. Diakissa etsitään keinoja vauhdittaa maahanmuuttajien koulutus- ja työllistymispolkuja.

Suomessa väestö vanhenee kovaa vauhtia. Kaipaamme lisää osaavaa työvoimaa ja veronmaksajia, jotta kaikista kansalaisista voidaan huolehtia tulevaisuudessakin.

Karuista työttömyysluvuista huolimatta Suomessa on kymmenillä ammattialoilla kova työvoimapula. Puutetta on vaikkapa rakennusalan työnjohtajista, puheterapeuteista ja sosiaalityön erityisasiantuntijoista.

Maahanmuuttajien kouluttaminen näille aloille on yksi keino paikata tilannetta. Koulutuksen lisäksi heidät täytyy toki ennen kaikkea saada pysymään maassa ja kotoutumaan.

Maahanmuuttajien työllistämisessä  Suomi ei toistaiseksi ole onnistunut parhaalla tavalla: meillä korkeakoulutetunkin ulkomaalaistaustaisten väestön työllistyminen yskii pahasti.

Tässä Suomi ei toistaiseksi ole onnistunut parhaalla tavalla: meillä korkeakoulutetunkin ulkomaalaistaustaisten väestön työllistyminen yskii pahasti.

Opetushallituksen selvitysten mukaan viisi vuotta valmistumisensa jälkeen ulkomaalaistaustaisista korkeakouluopiskelijoista on työllistynyt Suomessa vain noin kolmasosa — ja näistäkin moni vähemmän koulutusta vaativiin töihin.

Hieman yli kolmasosa on muuttanut Suomesta pois, vaikka he ilmoituksensa mukaan olisivat halunneet jäädä maahan töihin. Keskeiseksi lähdön syyksi mainitaan heikot ura- ja työmahdollisuudet.

Vertailun vuoksi: viisi vuotta valmistumisensa jälkeen kantasuomalaisista korkeakoulutetuista töissä on 72 prosenttia.

Valmennusta maahanmuuttajille

Diakissakin on tartuttu ulkomaalaistaustaisten työllistymisen haasteeseen. Kaksivuotisessa Digiolkkarista työelämään –osahankkeessa etsittiin keinoja sujuvoittaa maahanmuuttajien koulutukseen ja työelämään siirtymistä.

Vetäjinä hankkeessa toimivat projektipäällikkö Pia Sahonen, vertaisohjaaja Ahmed Cherifi ja S2-lehtori Hanna Hovila.

Hankkeessa kehitettiin erityinen kaksikielinen valmennusmalli, ja sillä saatiin hyviä tuloksia.

Hankkeessa kehitettiin erityinen kaksikielinen valmennusmalli, ja sillä saatiin hyviä tuloksia. Valmennuksen aikana 23 osallistujasta moni siirtyi ammatillisella koulutuspolulla eteenpäin tai työllistyi. Osa jatkoi kotoutumisvaiheeseen kuuluvalla suomen kielen kurssilla opiskelua ja keräsi valmiuksia opiskella ammattia Suomessa.

Tulos on erinomainen, sillä aloittaessaan valmennettavat olivat olleet Suomessa vasta keskimäärin 1—1,5 vuotta. He olivat kotoisin eri maista ja eri koulutustaustoista, mutta yhteisenä tekijänä he kaikki puhuivat arabiaa äidinkielenään.

Kuvassa vasemmalta: Hanna Hovila, Mayada Al Zouhbi, Hashim Al-Imam ja Ahmed Cherifi.

Valmennusmallin suuri vahvuus oli siinä, että vetäjät ottivat aikaa tutustuakseen osallistujiin yksilöinä, S2-opettaja Hanna Hovila näkee.

— Kävimme jokaisen osallistujan kokonaistilanteen huolellisesti läpi kolmessa henkilökohtaisessa tapaamisessa. Näissä keskusteluissa kävimme läpi kunkin kokonaistilanteen, tavoitteet ja unelmat, Hanna Hovila sanoo.

— Tämä oli mahdollista vain sen ansiosta, että kävimme keskustelut koko ajan sekä suomeksi että arabiaksi vertaisohjaaja-työparini Ahmedin Cherifin kanssa.

Kahden vetäjän ja kielen malli saattaa tuntua kalliilta ja hitaalta.

— Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että lopulta säästyy aikaa ja rahaa, kun ihminen saadaan heti alkuvaiheessa ohjattua oikeaan suuntaan, hänelle henkilökohtaisesti sopivalla vauhdilla, Hovila näkee.

— Etenkin tämä onnistuu, jos ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti: ettei mietitä vain vaikkapa työllistymistä tai koulutusta, vaan katsotaan laajasti jokaisen omia valmiuksia ja edellytyksiä mielekkääseen elämään.

”Pääsin ulos kotoa”

Kotoutumisen alkuvaihe on melkoista pyöritystä ja henkisesti raskasta aikaa. Uuden kielen ja kulttuurin omaksumisen keskellä pitäisi vielä ymmärtää viranomaispapereita ja lähteä etsimään elämälleen uutta alkua. Tunteet kulkevat vuoristorataa.

— Kun akuutti kriisi elämässä on ohi, kun on rauha ja oma koti, silloin monelle syntyy tilaa käsitellä traumojaan. Tämä taas voi purkautua esiin hallitsemattomanakin tunnevyörynä, Hovila sanoo.

Kotoutumisen alkuvaihe on melkoista pyöritystä ja henkisesti raskasta aikaa. Uuden kielen ja kulttuurin omaksumisen keskellä pitäisi vielä ymmärtää viranomaispapereita ja lähteä etsimään elämälleen uutta alkua.

— Moni oleskeluluvan saanut ihmetteleekin, miksi hän nyt näin murtuu tai masentuu, kun kaikki on hyvin.

Tämän herkän elämänvaiheen vuoksi Diakin valmennuksessa käsiteltiin työelämä- ja koulutusteemojen lisäksi paljon henkistä hyvinvointia: mielenterveydestä pidettiin teemakeskusteluja, voimavaratyöskentelyn avulla etsittiin ydinvahvuuksia ja jokainen etsi itselleen yhden uuden, osallisuutta vahvistavan asian elämäänsä.

— Yhden tavoite oli uskaltautua tutustumaan kaupunkiin, toinen kaavaili liikuntaharrastusta kerran viikossa, Hovila kertoo.

Syyriasta kotoisin oleva Mayada Al Zouhbi piti erittäin paljon valmennuksen psyykkisen hyvinvoinnin ja omien vahvuuksien etsimisen teemoista.

— Nämä paransivat itsetuntemustani, Mayada Al Zouhbi kertoo vertaisohjaaja Cherifin välityksellä.

— Koko tämä kaksivuotinen valmennus on ollut minulle hyvin tärkeä. Ennen tätä olin pari ensimmäistä Suomen vuottani pysytellyt lähinnä kotona. Nyt pääsin nurkista pois, opiskelemaan ja näkemään asioita kodin ulkopuolella ja se tuntuu erittäin hyvältä.

Valmennukseen Al Zouhbi löysi kurssilla aloittaneen poikansa Morhafin kautta. Hän oli kuullut siitä Suomi-Syyria Ystävyysseurassa.

— Poikani kertoi, että täällä opitaan suomea ja elämäntaitoja, ja kaikkea tehdään arabiaksi ja suomeksi. Nimenomaan kaksikielisyys houkutteli minut mukaan, sillä nyt saatoin puhua kaikista asioista syvällisemmin kuin mitä alkeistason suomen taidollani muuten voisin.

Hashim Al-Imam ja Mayada Al Zouhbi ovat valmennettavina Diakin hankkeessa.

Tulevaisuudessa Al Zouhbi haluaa kielenoppimisen lisäksi päästä ammattikouluun ja valmistua puutarha-alalle.

— Haluaisin toimia jonakin päivänä kukkakauppiaana. Kaikki ihmisethän tykkäävät kukista!

”Unelmana kemian alan työt”

Toinen valmennettava, irakilainen Hashim Al-Imam on ollut Suomessa nyt kolme vuotta. Al-Imam puhuu suomea jo kohtuullisesti ja kertoi asioistaan ilman tulkkausta.

— Olen ammatilliseen koulutukseen valmentavassa valma-koulutuksessa Edupolilla ja aloitin juuri työharjoittelun koulunkäyntiavustajana, Hashim Al-Imam kertoo.

— Asiat ovat siis aika hyvin. Olen päässyt tutustumaan suomalaiseen työelämään ja opin koko ajan lisää kieltä. Tulevaisuudessa toivon saavani työtä myös omalta osaamisalaltani kemiasta.

Al-Imamilla on Irakista kemian alan alempi korkeakoulututkinto ja maisteriopintoja. Synnyinmaassaan hän työskenteli sairaalalaboranttina. Kandin tutkinto on jo hyväksytty Suomessakin, mutta se ei meillä riitä sairaalalaborantin töihin. Maisterinopintojen hakua varten Al-Imamin täytyy vielä nostaa kielitaito vaaditulle c-tasolle.

— Tästä Diakin valmennuksesta olen hyötynyt paljon. Kieltä olen oppinut paljon lisää, kun asiat on käsitelty kaksikielisesti.

— Lisäksi vierainamme on käynyt paljon maahanmuuttajia, jotka ovat kertoneet kokemuksiaan Suomesta ja antaneet hyviä vinkkejä siitä, miten päästä eteenpäin ja yhteiskuntaan osallisiksi.

Pätevää vertaisohjaamista

Hankkeen vertaisohjaaja Ahmed Cherifi on asunut Suomessa 24 vuotta. Cherifi valmistui aikoinaan Diakista asioimistulkiksi, ja hänellä on jo 20 vuoden tulkkauskokemus. Sen ansiosta Cherifi tuntee läpikotaisin Suomeen muuttamisen koukerot neuvolasta yliopistoon ja työelämään.

”Yksi asia, joka usein varsinkin korkeasti koulutetuilla maahantulijoilla on koetuksella, on kärsivällisyys.”

Luonnollisesti Cherifillä on kotoutumisesta myös omakohtaista kokemusta.

— Yksi asia, joka usein varsinkin korkeasti koulutetuilla maahantulijoilla on koetuksella, on kärsivällisyys. Asiat eivät aina tapahdu nopeasti, Ahmed Cherifi tietää.

— Tulin Suomeen vuonna 1994. Minulla oli kirjanpitäjän ammatti ja finanssialan opintoja taskussani. Halusin jatkaa omalla alallani, mutta ensin pääsin töihin varastotyöntekijäksi. Hyväksyin asian, opin siellä suomea ja sain varastotyön ja lentopalloharrastuksen kautta suomalaisia kavereita.

Cherifi ymmärtää, kuinka vaikeaa lähtömaassaan parinkymmenen vuoden asiantuntijatyöuran tehneen voi olla joutua Prismaan hernekeittoja hyllyttämään. Se on kuitenkin se ensimmäisen kontakti työelämään, joka kannattaa ottaa, Cherifi vakuuttaa.

— Uusi alku voi lannistaa: näinkö pitkä tie tässä on. Valmennuksessa yritimme paljon valaa uskoa tulevaan ja pitää yllä toiveikkuutta.

Cherifin kaltaisen kokeneen vertaisohjaajan tiedot kotoutumisesta, suomalaisen yhteiskunnan rakenteista, kulttuurista ja viranomaistoiminnasta on kullanarvoista vasta vähän aikaa maassa asuneille.

Diak hakeekin nyt rahaa uuteen hankkeeseen, jossa vertaisohjaajien ammatillisuutta ja koulutusta pyrittäisiin lisäämään. Pelkkä kielitaito ei vertaisohjaamiseen riitä, vaan yhteiskunnan systeemeistä ja palveluista täytyy olla perin juurin kartalla.

Työnteko vertaisohjaajan kanssa työparina oli Hovilallekin erittäin antoisaa.

— Kaksikielisyys avasi minulle S2-opettajana ison ikkunan näiden ihmisten elämään. Pääsin tutustumaan heihin huomattavasti syvemmin kuin yleensä S2-opetuksessa voi päästä, sillä alkeiskursseilla keskustelu ei voi liikkua kovin syvällisillä tasoilla.

— Opin myös paljon uutta suomen oppimisesta oppijan näkökulmasta, kun kävimme asioita tarkasti läpi Ahmedin välityksellä.

Arabian käytöstä huolimatta suomen oppiminen oli mallissa koko ajan keskiössä.

— Kielen oppiminen oli jatkuvasti mukana, rohkaisimme kaikkia sitä koko ajan käyttämään. Tiedämme kielitaidon keskeisyyden suomalaiseen työelämään pääsemisessä, Cherifi sanoo.

— Samalla kun puhuimme vaikkapa jostakin hakemuksen tekemisestä, opiskelimme asiaan liittyvää sanastoa, Hovila jatkaa.

Mistä natiivikavereita?

Iso askel kotoutumisessa uuteen kulttuuriin ja halussa jäädä maahan on saada ystäviä kantaväestöstä. Mistä vaikkapa oleskeluluvan saanut nuori arabimies löytäisi suomalaisia kavereita?

Iso askel kotoutumisessa uuteen kulttuuriin ja halussa jäädä maahan on saada ystäviä kantaväestöstä.

— Rohkaisimme tosiaan kaikkia tutustumaan suomalaisiin, mutta yksikin nuori mies sanoi, että katso minua: kuka tällaiselle rotevalle, terroristin näköiselle jätkälle tulee puhumaan, Hovila kertoo.

Maahanmuuttajaäidit saattavat saada ystäviä lastensa kautta leikkipuistoissa ja lapsikerhoissa. Ennen koulupaikkaa ja -kavereita turvapaikanhakijamiehille Hovila näkee joukkueurheilun luontevimmaksi — ja ehkä ainoaksi — paikaksi, jossa luoda kontakteja kantasuomalaisiin.

Cherifi on samaa mieltä.

— Itse sain pitkäikäisimmät suomalaiset kaverini lentopalloilun parista. Painotan aina kaikille, että älkää menkö kuntosalille juttelemaan laitteiden kanssa vaan etsikää itsellenne joukkuelaji! Se on mahtava ympäristö ja täynnä positiivisia asioita.

Jos vihaiset nuoret miehet ovat vain keskenään, siinä on aina riskinsä kotoutumiselle, Cherifi tietää.

Jos vihaiset nuoret miehet ovat vain keskenään, siinä on aina riskinsä kotoutumiselle.

— Alkaa helposti negatiivinen kierre, jossa ruvetaan vähättelemään vaikkapa jo suomen kaltaisen vähän puhutun kielen oppimisen tarvetta itselle. Painotimme kurssimme nuorimmille sitä, että huomatkaa: teillä on koulutuspaikka, asunto, sosiaaliturva, älkää hukatko tätä mahdollisuutta olla aktiivinen jäsen tässä yhteiskunnassa. Tehkää itsestänne tarina, joka menee eteenpäin.

Valmennusta myös yrityksille?

Maahanmuuttajan palkkaaminen saattaa yrityksen näkökulmasta tuntua riskiltä ja ylimääräiseltä työltä. Ulkomaalaisia rekrytoineet yritykset pitivät Opetushallituksen selvityksessä yleisimpinä ongelmina liian vähäisiä resursseja työnohjaukseen, yhteisen kielen puuttumista ja eri käsityksiä työkulttuurista. Kuitenkin kaikkia näitä ongelmia pidettiin verrattain pieninä.

Ehkäpä tarvitsisimme valmennusta myös yrityskentälle ja työhönottajille, jotta maahan muuttaneiden työllistyminen vauhdittuu, Hovila miettii.

— Moni asia ei lopulta ole kovinkaan vaikeaa, kunhan alkuun päästään. Hyvä idea voisi olla järjestää vaikkapa yritysvierailuja, jossa vertaisohjaajan avulla asioita voisi avata molemmin puolin — ja tulla näin tutummiksi toisillemme.

Kuvat: Meeri Utti

Ammattilaisille materiaalipankki

Suomalaisten kotoutumisen tukea antavien järjestöjen kenttä on mittava. Erilaisia toimijoita löytyy valtavasti. On asumisapua, läksypiiriä, liikuntakerhoja ja kaveritoimintaa.

Diakin Digiolkkarista työelämään -osahankkeessa haarukoitiin joukosta työuraohjausta ja -mentorointia tarjoavat tahot. Toimijoiden verkostoyhteistyötä pyrittiin tiivistämään ja tekemään kaikkia toisilleen tutummiksi muun muassa brunssitapaamisten ja työpajojen kautta.

Diakin porukka ryhtyi myös rakentamaan uutta materiaalipankkia alan ammattilaisten avuksi. Tavoite on saada aikaiseksi kunnollinen pankki eri työllistymishankkeissa kehitetyistä materiaaleista ja hyvistä käytännöistä, Diakin osahankkeen projektipäällikkö Pia Sahonen kertoo.

— Onhan suuri sääli, että hyvien hankkeiden hyvät ideat helposti jäävät vain hankesivuille, joista niitä ei myöhemmin kukaan löydä käyttöönsä, Pia Sahonen sanoo.

— Keräämme materiaalipankkiin monipuolisesti työkaluja ammattilaisille: kuvauksia hankkeiden toimintamalleista, vakiintuneita materiaaleja vapaasti jaettavaksi kuten Väestöliiton valmiit mentorointimateriaalit, erilaisia videoita, julkaisuja ja oppaita, kuten SAK:n usealla kielellä julkaistut oppaat työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista Suomessa, Sahonen listaa.

Digiolkkarista työelämään -hanke on saanut rahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta. Se on osa 6Aika-strategiaa, joka on Suomen kuuden suurimman kaupungin – Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun – yhteinen kestävän kaupunkikehityksen strategia.