Sosiaalinen hyvinvointi asuinalueen osallisuuden mittarina

Osallisuus tarkoittaa sitä, että ihminen kokee olevansa merkityksellinen osa kokonaisuutta, hän tulee kuulluksi ja voi vaikuttaa elämänsä kulkuun sekä yhteisiin asioihin. Osallisuus edellyttää yhteyttää omiin ja yhteisiin voimavaroihin (Isola ym. 2017).

Sosiaalisen hyvinvoinnin edellytyksenä on, että yksilö ja ympäröivä yhteisö ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Sosiaalisen hyvinvoinnin edellytyksenä on, että yksilö ja ympäröivä yhteisö ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ympäristö rakenteineen ja toimintaperiaatteineen vaikuttaa yksilön hyvinvointiin. Keskeistä on, millaisia mahdollisuuksia yhteisö tarjoaa yksilön omien kykyjen ja hyvinvoinnin tavoittelemiseen. Yhteisöllisen mittaamisen merkitystä korostaa myös se, että kuntia velvoittavissa hyvinvointiraportointia koskevissa säädöksissä ilmaistaan kiinnostus nimenomaan sosiaalista hyvinvointia kohtaan (Terveydenhuoltolaki 2010, Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen 2012).

Tutkimuskohteena Oulun Rajakylä

Rajakylä on noin 4000 asukkaan kaupunginosa Oulun pohjoispuolella. Alueelle on tyypillistä asukkaiden matala tulotaso, korkea työttömyys ja toimeentulotuen saajien suuri määrä. Alueella korostuvat väestön pahoinvoinnin ilmentymät: lastensuojeluasiakkuudet, työttömyys ja pienituloisuus. Rajakylän mainetta kuvaavat rikollisuus, ilkivalta, huono-osaisuus sekä jako hyvin ja huonosti pärjääviin. Palveluista sosiaalipalvelut ovat siirtyneet ja terveyspalvelut siirtymässä lähelle Oulun keskustaa.

Tässä artikkelissa kuvataan Oulun kaupungin Rajakylän asukkaiden koettua sosiaalista hyvinvointia.  Tuloksia hyödynnetään kehitettäessä Rajakylän asukkaiden palveluita.

Rajakylän sosiaalisen hyvinvoinnin arviointi

Vasta viime vuosina on Suomessa ja muualla annettu arvoa ihmisten omille kokemuksille yhteiskuntapolitiikassa, paikallisessa politiikassa ja palveluiden suunnittelussa. Ihmisten omia kokemuksia mitattaessa keskeisiä ovat elintasoon, osallisuuteen, elämään tyytyväisyyteen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät seikat (Kainulainen 2014).

Diakonia-ammattikorkeakoulu oli vuosina 2012–2014 mukana Laurea-ammattikorkeakoulun, Oulun ammattikorkeakoulun, Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun Sosiaalisen hyvinvoinnin SOHVI-hankkeessa. SOHVI-hankkeen tavoitteena oli arvioida kokemuksellisen hyvinvointitiedon merkitystä paikallisten palveluiden kehittämisessä (Sahonen & Vuorio 2014). Hankkeen aikana rakennettiin paikallinen sosiaalisen hyvinvoinnin mittari, jota hyödynnettiin Rajakylän alkutilanteen arvioinnissa.

Ihmisen suhdetta ympäröivään yhteisöön määrittävät sosiaaliset suhteet, rakennettu ympäristö ja arjen luontosuhde.

Sosiaalisen hyvinvoinnin mittarissa yksilön sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuuksia ovat tyytyväisyys elämään, usko tulevaisuuteen, virkistäytyminen, mielekäs tekeminen ja jaksamista ylläpitävä toiminta.

Ihmisen suhdetta ympäröivään yhteisöön määrittävät sosiaaliset suhteet, rakennettu ympäristö ja arjen luontosuhde.

Kolmannen ulottuvuuden muodostaa suhde paikallisiin palveluihin ja päätöksentekoon liittyvät tekijät, kuten palveluiden saatavuus, luottamusta herättävä kohtelu, turvallisuuden tunne ja mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin. Tekijät kuvaavat ihmisten koettua hyvinvointia erityisesti paikallisesta näkökulmasta: millaisia mahdollisuuksia asuinympäristö tarjoaa hyvän elämän toteutumiseen (Kainulainen 2014).

Rajakylässä asukkaiden sosiaalisen hyvinvoinnin kartoitus tehtiin keväällä 2018. Kysely lähetettiin Rajakylän koulun vanhemmille Wilma-järjestelmän kautta. Lisäksi D opiskelijat haastattelivat Rajakylän asukkaita (N=200). Kyselyssä oli mukana kolmetoista määrällistä kysymystä sosiaalisesta hyvinvoinnista ja kaksi avokysymystä liittyen terveyteen.

Tyytyväisyyttä mittaamassa

Taulukosta 2 voidaan tarkastella vastaajien tyytyväisyyttä sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueisiin ja tyytyväisyyden tasoja eri ikäryhmissä. Arvo nolla merkitsee suurta tyytymättömyyttä ja arvo kymmenen suurta tyytyväisyyttä.

Kaikkein tyytyväisimpiä vastaajat olivat jokapäiväisten (kaupallisten) palveluiden läheisyyteen (7,1), mahdollisuuteen viettää aikaa mieluisten ihmisten kanssa (6,9) ja kohteluun julkisissa palveluissa (6,8).

Tyytymättömimpiä vastaajat taas olivat omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa, poliitikkoihin ja henkiseen virkistäytymiseen.

Tyytymättömimpiä vastaajat taas olivat omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa (3,8), poliitikkoihin (virkamiehiin) (4,4) ja henkiseen virkistäytymiseen (4,7). Muut sosiaalisen hyvinvoinnin osatekijät sijoittuivat näiden ääripäiden väliin.

Puolet sosiaalisen hyvinvoinnin osatekijöistä oli sellaisia, että eri-ikäisten arviot erosivat selvästi toisistaan. Tuloksista erottuvat Rajakylään tyytyväisemmät ikäihmiset (60+) ja asuinalueeseen tyytymättömämmät nuoret ja nuoret aikuiset (20–39-vuotiaat).

Nuorten tyytymättömyys kohdistuu yksilöllisiin tekijöihin, kuten elämään tyytyväisyyteen, henkiseen virkistäytymiseen, mielekkääseen tekemiseen ja itsestään huolehtimiseen. Nuorten aikuisten tyytymättömyydessä painottui yhteisöön ja sen palveluihin liittyvät tekijät. Huomionarvoista on, että lasten arviot elämisestä Rajakylässä olivat positiivisia.

Taulukko 1. Paikallinen sosiaalinen hyvinvointi. Keskiarvot (0-10) eri ikäryhmissä.

Huoli palvelujen saatavuudesta ja terveydestä

Tutkimuksessa kartoitettiin myös, mitkä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat vastaajia askarruttivat sekä vastaajien ratkaisuja näihin asioihin. Vastaukset luokiteltiin kolmeen teemaan.

Sosiaaliseen ja taloudelliseen elämäntilanteeseen kuuluvia huolenaiheita olivat työttömyyden aiheuttama stressi, talousvaikeudet, yksinäisyys, vanheneminen ja huoli eläkkeen riittävyydestä. Huolta aiheutti palvelujen saatavuus ja laatu.

Asuinalueen viihtyisyyttä koskevat huolet olivat roskaaminen, turvallisuus, väkivalta, huumeet ja asuntojen ongelmat.  Myös omaa terveydentilaa ja sairauksia käsiteltiin.

Terveyspalvelujen toimivuus ja laatu olivat vastaajien mielestä heikkoja. Vaikeaksi koettiin pääseminen lääkärille; vastaajien mielestä lääkärin vastaanotolla ongelmia vähäteltiin ja tämä näkyi tarvittavien tutkimusten puutteena. Myös mielenterveyspalveluihin pääsy koettiin vaikeana.

Terveysaseman siirtyminen pois Rajakylästä huolestutti.

Nykyisten palvelujen koetut puutteet tulivat esille vanhempien vastaajien terveyteen ja sairauksiin liittyvissä kysymyksissä, kuten tuki- ja liikuntaelin vaivoina, nivelrikkoina ja painonhallinnan ongelmina.  Terveysaseman siirtyminen pois Rajakylästä huolestutti. Asiasta tiedettiin vähän eikä osattu arvioida, mitkä palvelut lähtevät ja mitä se asukkaille merkitsee. Vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että terveyspalvelut tulisivat olla lähipalveluita ja nopeasti saatavissa.

Terveyteen ja hyvinvointiin kuuluvat pulmat koskivat kolmea teemaa: omaa terveydentilaa ja sairauksia, mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä elämäntapoja. Päihdeongelmat liittyivät alkoholin käyttöön. Mielenterveys tuli esiin mielenterveysongelmina, erilaisina stressioireina ja omaan kuolemiseen ja elämän rajallisuuteen liittyvinä pohdintoina. Huonoihin elämäntapoihin kuuluvat pulmat liittyivät vähäiseen liikuntaan ja vääriin ruokatottumuksiin.

Kaikissa ikäryhmissä käsiteltiin terveyden tilan parantamiseen kuuluvia asioita. Vastaukset jakautuivat kahteen eri ryhmään sen mukaan, etsittiinkö vastausta omasta toiminnasta vai esimerkiksi palveluihin pääsemisestä. Oma aktiivisuus ja toiminta korostuivat vastauksissa, jolloin merkittäviä tekijöitä olivat terveelliset elämäntavat ja liikunta.

Sosiaalinen hyvinvointi osallisuuden kehittämisessä

Rajakylän asukkaiden koettu sosiaalinen hyvinvointi toimii lähtökohtana alueen osallisuuden kehittämisessä. Muutokset sosiaalisessa hyvinvoinnissa vaikuttavat siihen, minkälaisia tuloksia osallisuuden kehittämisessä voidaan saada aikaan. Tuloksen mukaan Rajakylässä erityistä huomiota tulee kiinnittää 20-, 30-, ja 40-vuotiaisiin.

Muutokset sosiaalisessa hyvinvoinnissa vaikuttavat siihen, minkälaisia tuloksia osallisuuden kehittämisessä voidaan saada aikaan.

Rajakylän asukkaiden hyvinvointia koskevat kysymykset ovat olleet vuosia viranomaisten huolenaiheena. Ongelmat on tunnistettu, mutta tarkkaa kuvaa sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuuksista ei ole saatu. Kyselyn avulla sosiaalisesta hyvinvoinnista on tuotettu tarkempaa tietoa, joka antaa pohjaa asukasosallisuutta vahvistavan työn kehittämiselle (Kuvio 1).

Kuvio 1. Osallisuuden kehittäminen ja sosiaalisen hyvinvoinnin muutokset

Kysely tuo näkyviin, että asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia alueen suunnitteluun ja päätöksentekoon tulee lisätä. Asukkaiden osallisuuden lisääminen tulee näkyä erityisesti viranomaisten toiminnassa.

Lähteet

Isola, A-M., Kaartinen, H, Leemann, L., Lääperi, L., Schneider,T. Valtari, S & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Helsinki: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.

Kainulainen, S. (2014). Mitä uutta kokemuksellisuus tuo hyvinvoinnin käsitteeseen ja käyttöön? Teoksessa A. Nieminen, A. Tarkiainen & E. Vuorio (toim.), Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun Raportteja 177.

Sahonen, P. & Vuorio, E. (toim.) (2014). Kokemuksia hyvinvoinnista. SOHVI-hankkeen loppuraportti. Turun ammattikorkeakoulun Raportteja 178.

Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen, Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti. 2012. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:21. Saatavilla 19.3.2019 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73403/URN%3aNBN%3afi-fe201504223388.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Saatavilla 19.3.2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903199225