Nuoret nyky-yhteiskunnan paineissa

Opiskelujen aiheuttamat paineet alkavat näkyä jo yläasteella.

Nuorella ihmisellä opiskelujen aiheuttamat paineet alkavat näkyä jo yläasteella. Pitäisi selvitä haastavasta aikuisuuteen kasvamisesta, murrosiän tunnemyllerryksestä, ryhmäpaineesta ja vaihtuvista opetusryhmistä. Samalla pitäisi suorittaa peruskoulu hyvin arvosanoin, että pääsisi jatkamaan opiskeluja haluamaansa suuntaan.

Jos sattuu kuulumaan onnekkaisiin opiskelupaikan saaneisiin, ovat edessä jälleen vaativat vuodet arvosanajahdissa, tietojen ja taitojen oppimisessa, itsenäiseen elämään kasvamisessa ja tulevaisuuden työelämäverkostojen luomisessa.

Jatkuvaa kilpailua

Valmistumisen jälkeen saattaa edessä olla vielä hakuprosessi jatko-opintoihin. Taas kilpaillaan siitä, kuka on paras tai tarpeeksi hyvä. Jos koulupaikka irtoaa, edessä häämöttää monta vuotta suorittamista opintojen ja harjoittelujen parissa. Samalla pitäisi myydä itsensä työnantajille ja olla aktiivinen verkostoissa, jotta voisi työllistyä tulevaisuudessa.

Kun lopulta tutkintopaperit ovat kädessä, alkaa hakuprosessi jälleen, tällä kertaa työpaikkoihin. Ahkera nuori ei hengähdä, vaan lähettää monia kymmeniä hakemuksia viikoittain, paikkoihin, joihin hakijoita on kymmeniä, usein satoja.

Pitää saada tuotettua asiallista, persoonallista, pätevää ja myyvää tekstiä. Sen onnistuessa saattaa saada kutsun työhaastatteluun.

Nuorelle voi tulla tunne, että elämä on yhtä kilpailua siitä, kuka saa itsensä myytyä parhaiten johonkin paikkaan.

Haastattelut ovat nykyisin usein monivaiheisia. Tehtävät vaihtelevat yksilöhaastatteluista ryhmätehtäviin, ja suoriutumista arvioidaan jatkuvasti. Täytyy onnistua vakuuttamaan arvioijat omasta ylivertaisuudesta, vaikka itse ei ole siitä ollenkaan varma, koska kaikki hakijat ovat äärettömän taitavia ja osaavia. Kaikki haastatteluvaiheet läpikäyneillä jäljellä on lopputuloksen odotus.

Monelle vastaus on kuitenkin ”ei kiitos”: ”Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.” Prosessi alkaa siis alusta. Nuorelle voi tulla tunne, että elämä on yhtä kilpailua siitä, kuka saa itsensä myytyä parhaiten johonkin paikkaan.

”Ei kiitokset” murentavat itseluottamusta

Pikkuhiljaa voi nuoren mielessä alkaa huhuilemaan pieni mörkö. Aluksi se kuiskaa: ”Et pääse ikinä mihinkään, eihän sinulla ole vaadittua kokemusta.” Jokaisen ”ei kiitoksen” jälkeen mörön ääni kasvaa.

Jokaisen ”ei kiitoksen” jälkeen mörön ääni kasvaa.

Psyykettä koetellaan, mieliala on matalalla ja usko itseen lähes olematon. ”Kokemusta ei ole tarpeeksi, eikä sinussa ole mitään niin erityistä, että sinut valittaisiin.” ”Et ole tarpeeksi ekstrovertti, et osaa myydä itseäsi.”

Lopulta mörön huuto: ”Sinä et kelpaa mihinkään, turha sinun on mihinkään edes yrittää, et ole edes alalle sopiva!”, murskaa nuoren loputkin itsetunnon muruset ja uskon tulevaisuuteen. Samaan aikaan nuoren päällä velloo työttömyyteen vieläkin yhdistettävä stigma sekä yhteiskunnan paineet ja odotukset hyvästä veronmaksajasta ja yhteiskunnan jäsenestä.

Näin voi käydä, vaikka nuoren lähtökohdat olisivat hyvät. Niiden nuorten, jotka on jo valmiiksi nujerrettu useammalla elämän osa-alueella, tilanne on vielä heikompi.

Vahvempaa tukea aikuistumiseen ja nivelvaiheisiin

Avuksi nuoret toivovat vahvempaa tukea aikuistumiseen ja sitä, että heitä ei jätettäisi yksin elämän nivelvaiheissa. Nuoret toivovat, että voisivat tehdä oman tulevaisuuden suunnitelmansa jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Myös vertaistuki nähdään tärkeänä apuna oman tulevaisuuden pohdinnassa.

Usein jo tieto siitä, että ei ole asiansa kanssa yksin, auttaa eteenpäin. Kaiken kaikkiaan nuoret toivovat, että yhteiskunnassa vallitsisi hyväksyvämpi ilmapiiri ja jokaisesta pidettäisiin huolta.

Nuoret toivovat myös konkreettista tukea. Esimerkiksi erilaisia elämän- ja stressinhallinnan kursseja kaivataan. Itsetuntoa taas kohentaisi hyödyllisyyden ja kuulumisen tunne. Mielenterveyden ongelmissa toivottaisiin hoidon osallistavuutta sekä sitä, ettei tulisi vähätellyksi vaivoistaan.

Positiivista palautetta ja epäonnistumisten sallimista

Nuoret toivovat yleistä asennemuutosta: yksin ei tarvitse selviytyä, kaikista asioista voidaan puhua ja avun hakeminen osoittaa vahvuutta.

Nuorten mielestä tulisi antaa enemmän kiitosta ja kehuja, ja yleensäkin suomalaista palautteenantoa ja vallitsevaa kulttuuria tulisi muuttaa positiivisempaan suuntaan. Suomessa on nuorten mielestä edelleen vallalla vahva pärjäämisen kulttuuri ja asenne siihen, että itse on selviydyttävä ja oltava vahva. Nuoret toivovat yleistä asennemuutosta: yksin ei tarvitse selviytyä, kaikista asioista voidaan puhua ja avun hakeminen osoittaa vahvuutta.

Nuorten mukaan eniten auttaisi tunne siitä, että epäonnistuminen silloin tällöin on luonnollista ja täysin hyväksyttävää. Nuoret pitävät tärkeänä, että arvostusta osoitetaan sekä kehumalla että antamalla ideoita, miten omaa toimintaa voisi kehittää.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080123364