Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Katse näkymättömiin nuoriin 

”Jos jonkun säikyttää liian monta kertaa, hän muuttuu näkymättömäksi", kertoi Muumimamma näkymättömän lapsen, Ninnin, tilanteesta Tove Janssonin sadussa. Jos ihmistä ei nähdä tai kuulla, jos häntä kiusataan tai pelotellaan tai hänet nähdään vain ongelmana, aiheutetaan pahoja vaurioita ja saatetaan rikkoa jotain pysyvästikin.  

Yleisen keskustelun perusteella nuorista saa varsin ongelmaisen kuvan. Puhutaan syrjäytymisestä, laiskuudesta ja motivaatio-ongelmista. Puhutaan psykiatrisen erikoissairaanhoidon lähetteiden huimasta lisääntymisestä. Puhutaan pallottelusta ja luukuttamisesta, jonka johdosta nuoret tippuvat palveluaukkoihin. Puhutaan yksinäisyydestä ja kiusaamisesta.

Näkymättömiä nuoria leimaavat huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteet.

Tuntuu, että nuorten kokonaishyvinvointi, heidän tarpeensa ja voimavaransa ovat jääneet sektorirajojen sekä budjetti- ja resurssitaisteluiden jalkoihin. Hyvinvointia leimaa ongelmapuhe. Ei ihme, että tukea tarvitseva nuori muuttuu näkymättömäksi.

Näkymättömät nuoret kertovat sen, minkä kuulija haluaa kuulla. Näkymättömät nuoret varaavat aikoja, mutteivät kykene tulemaan paikalle. Eikä kukaan kysele perään. Näkymättömät nuoret saadaan tuntemaan epäonnistumista, jos he eivät täytä ikäloppujen pierujen vaatimuksia nopeasta kouluttautumisesta, työllistymisestä ja perheellistymisestä. Näkymättömiä nuoria leimaavat huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteet. Apua ei ehkä ole osattu tai haluttu pyytää, tai avunpyyntöihin ei ole vastattu. He vetävät hupun päähänsä, eivätkä katso sivuilleen. Heidät on säikytetty liian monta kertaa.

Ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskeisyyteen

Voisimmeko me katsoa ympärillemme hiukan tarkemmin? Voisimmeko jo siirtyä ongelmakeskeisestä ajattelusta vahvuuksien tukemiseen ja tulevaisuuden näyn luomiseen. Nämä nuoret tarvitsevat itseluottamuksen vahvistamista, tunnetta kuulumisesta, muiden luottamuksesta ja arvostetuksi tulemisesta. Ninnin ääriviivat alkoivat hahmottua, kun muumiperhe otti hänet tasaveroiseksi jäsenekseen ja kohteli häntä ystävällisesti ja kunnioituksella.

Näkymättömien nuorten tilanne ei muutu, ennen kuin heitä aidosti kuunnellaan ja kohdellaan yhdenvertaisina.

Myös oikein kohdennetuilla ja nuorten tarpeisiin vastaavilla palveluilla voidaan auttaa näkyväksi tulemista ja ehkäistä syrjäytymistä. Onko kukaan kysynyt nuorilta heidän tarpeistaan ja toiveistaan? Näkymättömien nuorten tilanne ei muutu, ennen kuin heitä aidosti kuunnellaan ja kohdellaan yhdenvertaisina. Epäoikeudenmukaisuus ja turha vallan käyttö aiheuttaa epäluottamusta ja ruokkii näkymättömyyttä.

Nähdyksi tuleminen on perustarve

Syrjäytymisen taustalta tiedetään, että palvelut eivät ole onnistuneet auttamaan nuoria, kun ongelmat ovat vielä olleet pieniä. Nuorilla, jotka tarvitsisivat vahvaa tukea sekä sosiaali- että terveyspuolelta, nähdään erityisesti terveyspalvelujen alikäyttöä. Myös koulussa heikommilla olevia kohdellaan huonosti. Ruotsissa on viime aikoina karulla tavalla herätty huomaamaan, miten nähdyksi tulemisen perustarve lopulta tyydytetään.

Ongelmien ohella on tärkeää nähdä jokaisen voimavarat ja vahvuudet.

Näkyväksi tuleminen toisaalta vaatii alisteisesta asemasta pois tunkeutumista ja omien voimavarojen huomaamista. Ninnikin tuli kokonaan näkyväksi vasta, kun hän vihoissaan puri Muumipappaa hännästä. Jotta näkymättömät nuoret voisivat kapinoida ja purkaa vihaansa kelvollisin keinoin, tulee heille painottaa, että he ovat oman elämänsä toimijoita, päätöksentekijöitä ja mahdollistajia. Heidän tulee voida kokeilla rajojaan, epäonnistua ja oppia. Mutta heillä tulee myös olla täysi luottamus siihen, että he ovat muiden kanssa samanarvoisia ja tärkeitä, ja aina lähellä on myös tukea ja apua.

Jokaisen perustarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ongelmien ohella on tärkeää nähdä jokaisen voimavarat ja vahvuudet. Näkymättömyyden ehkäisy kannattaa, sillä näkyväksi tuleminen on herkkä ja pitkä prosessi.

Kuvitus: Tiina Liuska
Pysyvä osoitehttp://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018110547340