Unohtuvatko ihmisoikeudet, kun sairastuu sisäilmasta?
Perus- ja ihmisoikeudet ovat kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia, jotka turvataan perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Näitä ovat esimerkiksi oikeus opetukseen, riittävään elintasoon, työhön ja sosiaaliturvaan. Sisäilman sairastuttaessa nämä oikeudet eivät kuitenkaan aina toteudu.
Valmistuvien opiskelijoiden juhlassa kuuntelin lupauksia ja valoja. Sairaanhoitajat lupaavat auttaa tervettä ja sairasta toiminnoissa, jotka tähtäävät terveyden säilyttämiseen. Sosionomit taas sitoutuvat ihmisyyden kunnioittamiseen ja ihmisoikeuksien puolustamiseen.
Kun kysymys on sisäilmasta sairastuneista, vain harva ammattilainenkaan osaa auttaa epäkohtien keskellä. Tunnistammeko edes me ammattilaiset näitä ongelmia ja ihmisoikeuksien toteutumattomuutta?
Toteutuvatko lapsen oikeudet, kun sisäilma sairastuttaa?
Hometalon lapsi menettää lelunsa, kosteusvaurioitunut päiväkoti vie terveyden. Koulun sisäilmaongelmat eristävät sosiaalisista suhteista. Terveydenhuolto on asiassa keinoton ja sairastunut tarpeineen tulee usein ohitetuksi. Työkalut ja prosessit sisäilmasta oireilevien tunnistamiseen, tutkimiseen, hoitoon ja kuntoutukseen puuttuvat.
Koulun sisäilmaongelmat eristävät sosiaalisista suhteista.
Pahimmillaan terveydenhuollon keinottomuus näkyy terveysongelmien psykologisoimisena. Syrjäytymisen ensimmäiset askeleet otetaan kenenkään huomaamatta.
Lapsilla on oikeus terveelliseen oppimisympäristöön ja maksuttomaan perusopetukseen. Asumisterveysasetus säätelee koulujen olosuhteiden toimenpiderajoja, mutta ihmisten reagointi epäpuhtauksiin on yksilöllistä.
Vastuuta ei halua ottaa kukaan, ja samalla pieni ihminen ja hänen oikeutensa unohtuvat. Lapsen oikeus saada opetusta ei toteudu, jos hän joutuu sisäilmaongelmien ja prosessien toimimattomuuden vuoksi jäämään tahtomattaan vanhempien toteuttamaan kotikouluun.
Lapsen oikeus saada omat näkemyksensä huomioon otetuiksi on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsia tulisi osallistaa prosesseihin, joissa heidän hyvinvoinnistaan päätetään. Kuullaanko oireilevia lapsia ja perheitä riittävästi, kun päätöksiä kunnissa tehdään?
Sisäilmaongelmissa tulisi tarkastella koko prosessia, luoda toimintamallit ja selkiyttää vastuut.
Sisäilmaongelmissa tulisi tarkastella koko prosessia aina päiväkodin tai koulun ratkaisuista terveydenhuoltoon ja kunnalliseen päätöksentekoon, luoda toimintamallit ja selkiyttää vastuut. Nyt vastuuta ei halua ottaa kukaan.
Oikeuksien toteutumattomuus pudottaa pois yhteiskunnan tukiverkosta
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus toimeentulon hankkimiseen valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Sisäilmasta sairastuminen rajaa mahdollisuuksia valita koulutusta ja työtä. Sairastunut ei pysty olemaan sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa, ja monikemikaaliherkkyyden saanut ei pysty työskentelemään tiloissa, joissa ihmisillä on hajusteita. Esteettömyyden parantaminen näiltä osin tukisi sairastuneiden pysymistä työmarkkinoilla.
Perustuslain mukaan julkisen vallan on huolehdittava myös työvoiman suojelusta. Toteutuuko se tämän päivän rakennuksissa ja yhteiskunnassa?
Jokaisella on perustuslain mukaan oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Jokaisella on perustuslain mukaan oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, jos ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa itse. Silti sisäilmasta sairastuneet jäävät ilman yhteiskunnan tukea, ja ihmiset joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin. Diakoniatyö saattaa olla ainoa taho, joka auttaa lapsiperhettä perustarpeiden tyydyttämisessä. Vertaistuki on merkittävä apu, kun yhteiskunta kääntää selän.
Perustuslain mukaan julkisen vallan tulee edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Sisäilmasta sairastunut ei halua olla asunnoton, mutta sairastuminen voi estää kodin löytämisen.
Vuosienkaan muuttokierteessä elävälle ei ole osoittaa tahoa, joka tarjoaisi tukea tämän kaltaiseen kodittomuuteen. Sisäilmasta sairastuneille suunnattua rakennustuotantoa ei ole.
Tarvitaan uusia ratkaisuja ja toimintamalleja
Jokaisen ammattilaisen velvollisuus on auttaa ja kohdata ilman ennakkokäsityksiä. Jos emme tiedä aiheesta riittävästi, pystymmekö auttamaan tai edes ymmärtämään?
Nuori valitsee mieluummin sosiaalisen yhteisön oppilaitoksessa kuin yksinäisen puurtamisen kotona. Työntekijä haluaisi mieluummin mennä terveenä töihin kuin maata sohvan pohjalla sairaana. Jokainen sairastunut haluaisi kodin.
Meidän tulee pyrkiä aktiivisesti luomaan uusia auttamisen käytäntöjä.
Vaikeimmin sairastuneiden toimintakyky on usein merkittävästi alentunut. Silti viranomaiset luokittelevat heidät usein terveiksi diagnoosin puuttuessa. Terveyden menettämisen hinta on suuri, menetettyä tulevaisuutta ei edes voi arvottaa rahassa. Nämä ihmiset tarvitsevat tulevaisuudessa sisäilman osalta esteettömiä asuntoja, palveluita sekä koulutus- ja työmahdollisuuksia.
Tärkein asia on ihminen.
Jokaisen ammattilaisen velvollisuus on puuttua epäkohtiin ja etsiä niihin ratkaisuja. Tärkein asia on ihminen.
Diakonia-ammattikorkeakoulussa alkaa maaliskuussa 2020 opintojakso ”Sisäilmasta sairastuneen asiakastyön perusteet”, joka on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Opintojakso on tarjolla myös Diakin avoimessa ammattikorkeakoulussa. Lue lisää avoimen ammattikorkeakoulun kurssista.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080123376