Juttutyyppi  Blogi

Sisäilmasta sairastunut terveydenhuollossa

Sisäilmasta sairastuneita on koko ajan enemmän, mutta todellista määrää ei kukaan tiedä. Nämä potilaat jäävät usein ilman diagnoosia, hoitoa ja ymmärrystä – joka sektorilla. Sisäilmasairaudesta tulee nykysukupolvien kansantauti, jos epäkohtia ei ratkaista.

Yksi saa sairaasta sisäilmasta lieviä oireita, toinen taas sairastuu pysyvästi. Kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien aiheuttama oireiden kirjo on suuri, päänsärystä autoimmuunisairauksiin. Kansallisen ohjeistuksen mukaan potilaita tulee tutkia ja hoitaa ennakkoluulottomasti ja ilman olettamuksia kosteusvaurion syy–seuraussuhteista oireisiin.

Potilaiden oireiden yhteyttä kosteusvauriomikrobeihin voidaan arvioida, jos siitä on kohtalaista tutkimusnäyttöä. Käytännössä oireita saavat, jotka ovat tutkimusnäytön ulkopuolella, jäävät asiansa kanssa melko yksin. Nämä potilaat eivät ole tilastoissa, ja heidän määränsä kasvaa koko ajan.

Osa sairastuneista saa astman, diagnosoitavan sairauden, joka myös tietyillä perusteilla voidaan todeta ammattitaudiksi – mutta vain työikäisillä. Suuri osa jää kuitenkin ilman ammattitautidiagnoosia, ja oireet tai sairaudet eivät kuulu nykysuositusten mukaan tutkimusnäytön piiriin. Terveydenhuollolla on suuri merkitys siinä, millaisia tutkimuksia ja hoitoa potilas saa ja miten sisäilmasta sairastuneiden tilanne Suomessa etenee.

Sisäilmasairaus voi johtaa elämää vaikeuttaviin monikemikaaliyliherkkyyteen ja sähköherkkyyteen.

Lääkäreiden päätöksenteon tukena ovat Käypä hoito -suositukset. Nämä rajaavat kosteusvauriomikrobien, oireiden ja sairauksien yhteyttä, ja potilaan muut oireet luokitellaan usein ympäristöherkkyydeksi.

Määritelmän mukaan ympäristöherkkä potilas saa oireita ympäristössä, joka ei aiheuta oireita suurimmalle osalle ihmisistä, eivätkä tunnetut biolääketieteelliset mekanismit selitä oireita. Kosteusvauriomikrobien toksiinit ja haitalliset kemikaalit eivät ole tavanomaisia altisteita ihmiselle. Oireilun mekanismeista tarvitaankin lisää tutkimusta.

Sisäilmasairaus voi johtaa elämää vaikeuttaviin monikemikaaliyliherkkyyteen ja sähköherkkyyteen, joita Suomessa kutsutaan termillä ympäristöherkkyys. Kun somaattisiin oireisiin ei löydy diagnoosia ja hoitoa, tarjotaan psykiatrin apua. Eri terapiat voivat auttaa selviytymään paremmin sairauden oireiden ja seurauksien kanssa, mutta eivät paranna sairautta.

Tietämättömyys lisää ahdinkoa

Terveydenhuollossa ei aina tunnisteta sisäilman yhteyttä potilaan oireisiin ja tilanteeseen, minkä takia oireet jäävät kirjaamatta terveydenhuollon potilastietojärjestelmään. Jos oirekyselyitä ei tehdä, kukaan esimerkiksi kouluilla ei tiedä oireilevien määrää tai oireiden laatua.

Sisäilmasta sairastuneiden oireiden vaikutusta arkeen ei usein ymmärretä, koska potilaat ovat puhtaissa tiloissa oireettomia. Oireilevalle saatetaan määrätä lisää lääkkeitä, jotta hän pystyy menemään töihin. Tämä saattaa pahentaa tilannetta entisestään.

Eri ammattikuntien tietämättömyys heikentää sisäilmasta sairastuneiden tilannetta entisestään.

Ensisijaista olisi kehottaa vakavasti oireilevaa poistumaan oireilua aiheuttavista tiloista. Niin toimiminen voi kuitenkin olla haastavaa. Jos vanhemmat eivät lähetä oireilevaa lasta kouluun, koulu saattaa tehdä lastensuojeluilmoituksen. Tiedon ja yhteistyön puute eri toimijoiden välillä voi lisätä oireista kärsivien ahdinkoa.

Eri ammattikuntien tietämättömyys heikentää sisäilmasta sairastuneiden tilannetta entisestään. Kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien terveysvaikutuksista, hoidosta ja asiaan liittyvistä haasteista tarvitaan lisää tutkimusta ja koulutusta joka sektorille.

Sairastuneiden hoito on eettinen kysymys

Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma on alkuvaiheessa. Sen toteuttaminen tulee vaikuttamaan sisäilmasairaiden tulevaisuuteen.

Suomessa ei ole yksimielisyyttä siitä, tuleeko sisäilmasta sairastuneiden potilaiden välttää asioita, jotka aiheuttavat oireita. Aikaisemmat hoitosuositukset pohjautuivat altistusten välttämiseen. Nykysuuntaus taas kuvaa potilaiden oireiden johtuvan ehdollistumisesta, minkä vuoksi oireilua aiheuttavia tiloja ei tulisi vältellä. Tämä tuntuu homeiden terveyshaittojen valossa jopa epäinhimilliseltä.

”Ihmiskokeet”, joita kosteus- ja homevaurioisissa rakennuksissa nyt tehdään, ovat eettinen valinta.

Tärkeintä on löytää yhteinen ymmärrys eri toimijoiden välille ja kehittää yhteistyötä. Terveydenhuollon henkilöstön kouluttaminen on yksi keskeinen kärkiteema tulevina vuosina. Koulutuksen sisältö vaikuttaa myös potilaiden hoitoon ja tulevaisuuteen.

Tarvitaan tutkimusta, jolla sisäilmasta sairastuneiden potilaiden oireiden syntyyn vaikuttavat syyt löydetään ja niihin pystytään vaikuttamaan. ”Ihmiskokeet”, joita kosteus- ja homevaurioisissa rakennuksissa nyt tehdään, ovat myös eettinen valinta. Tämän valinnan taakkaa kantaa tuleva sukupolvi, eikä kukaan pysty täysin ennustamaan tulevia vaikutuksia.

Aikamme kansanterveystauti?

Homesairaudessa on harvoin kyse allergiasta, ja syy–seurausyhteyden osoittaminen tietyllä yksittäisellä tutkimuksella ei ole vielä mahdollista. Siksi potilaita ei ole tilastoissa. Potilaat putoavat usein myös taloudelliseen loukkoon. Potilas ei esimerkiksi saa työeläkevakuutusyhtiöiden tai Kelan sosiaalietuuksia, koska ihminen ei ole työkyvytön ammatissaan, vaan rajoitteinen ympäristön suhteen. Potilas saattaa saada apua vasta mielenterveysdiagnoosin saatuaan.

Sisäilmasta sairastuneille tulee järjestää mahdollisuus esteettömään terveydenhuoltoon, eli saada tarvitsemansa palvelut tiloissa, joissa ei ole oireiluttavia tekijöitä. Monikemikaaliyliherkkä saa oireita useista tuoksuista ja kemikaaleista, ja tämä tulee huomioida hoidossa. Potilas ei välttämättä pysty käyttämään teippejä tai kestä normaaleja puhdistusaineita. Myös henkilökunnan tuoksuttomuudella ja kemikaalien käyttämättä jättämisellä on suuri merkitys esteettömän terveydenhuollon mahdollistamiseksi.

Sisäilmasta johtuvat sairaudet ovat tulevaisuuden uusi kansantauti, jos asiaan ei panosteta nyt joka rintamalla – yhteistyössä.

Kuvitus: Miika Immonen
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903199237