Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ilmiö

Sote-uudistus parantaa palveluja – kunhan se tulee

Sote-uudistuksen asiantuntijat pitävät kaavailtuja maakuntia ja sote-keskuksia hyvänä asiana. Vuosikymmenen pituinen vääntäminen sen sijaan on syönyt poliitikkojen uskottavuutta.

Sosiaalipolitiikan asiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo valmisteli sote-uudistusta asiantuntijaryhmässä vuosina 2012–2018.  

Aloitetaan alusta. Pitikö koko uudistukseen lähteä lainkaan?  

 Kyllä piti. Sote-rakenteiden uudistus on välttämätöntä etenkin siksi, että Suomen kunnat ovat hyvin eri kokoisia, Hiilamo selittää.  

 Kovin pienten väestöjen kunnissa sote-palveluita ei vain voida taata, ei varsinkaan nyt kun Suomen väestö ikääntyy vauhdilla.  

Kovin pienten väestöjen kunnissa sote-palveluita ei vain voida taata, ei varsinkaan nyt kun Suomen väestö ikääntyy vauhdilla. 

Kuntakokoa on haluttu kasvattaa jo pitkään ennen soteakin. Se on vaikeaa, sillä pienet kunnat haluavat toki pitää identiteetistään ja budjeteistaan kiinni. Muutosta hankaloittaa myös se, että Suomessa moni poliitikko istuu samanaikaisesti kunnanvaltuustossa ja eduskunnassa.  

 Tämä aiheuttaa heille ristiriitoja kuntaliitosten lisäksi sote-kysymyksessäkin. Harva poliitikko uskaltaa katsoa koko maan etua ja olla samalla se, joka ”vei palvelut kotikunnasta”.  

Maakunnat ovat hyvä ratkaisu 

Tulevaisuudessa sote-palvelut on kuitenkin väistämättä annettava isompien kokonaisuuksien järjestettäviksi. Asiantuntijat ovat laskeneet, että tehokkaan sote-alueen tulisi kattaa noin 200 000 – 400 000 asukasta. 

 Jäsenkuntiaan isompana tekijänä maakunta on parempi pitämään kurissa erikoissairaanhoidon kustannuksia. Kuntapolitiikasta etäällä olevana toimijana sen on myös helpompi katsoa kokonaisuutta ja järjestää yhteisestä sote-rahapussistaan alueensa sote-palvelut kaikkein tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Kuten edellisenkin hallituksen mallissa, myös nykyisen hallituksen sote-esityksessä palvelujen järjestäjätahona toimii 18 maakuntaa. Tämä on Hiilamosta hyvä ratkaisu. 

Rahoja pöydän ääressä istuvan henkilön käsissä.

Poliittista pelailua  

Hiilamo toivoo hartaasti, että nykyinen hallitus saisi uudistuksen maaliinsaSen hän on kuitenkin oppinut, ettei soten onnistumisesta voi etukäteen sanoa mitään varmaa. 

Samaa mieltä on sosiaali- ja terveyspalvelujen erikoistoimittaja Tiina Merikanto Ylestä. Hän teki ensimmäisen sote-juttunsa jo vuonna 2009, kun silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko esitteli oman sote-mallinsa.  

 Sitten kohta tulikin jo toinen malli, tuli seuraava ja sitä seuraava… Eteen ilmestyi aina vain enemmän paperia ja kysymyksiä. Nyt tätä saagaa on seurattu kymmenen vuotta. 

 Sote-uudistuksen tekeminen on kestänyt ehdottomasti aivan liian pitkään. Se olisi pitänyt saada maaliin jo kauan sittenMerikanto katsoo.  

Vuosikymmenen vääntö ei ole tehnyt hyvää politiikan eikä poliitikkojen uskottavuudelle, Merikanto näkee. 

Vuosikymmenen vääntö ei ole tehnyt hyvää politiikan eikä poliitikkojen uskottavuudelle.

– Jotkut miettivät todella, voiko poliitikkojen puheisiin enää luottaa. Kuinka monta kertaa esimerkiksi maakuntavaaleille ilmoitettiin päivämäärä, eikä lopulta koko vaaleja koskaan tullutkaan? 

 Moni on uupuneena todennut perehtyvänsä soteen vasta sitten, kun käsillä on jotain konkreettista. 

Rakenneuudistukseen jumiin jääminen tarkoittaa myös sitä, että merkittävä määrä virkamies- ja asiantuntijatyövoimaa on poissa kaikesta muusta työstä, Merikanto huomauttaa.  

 Meidän pitäisi jo isolla volyymillä varautua väestön ikääntymiseen Suomessa ja alkaa huolellisesti pohtia, miten sen ratkaisemme. Sote-uudistuksen työtunnit ovat poissa esimerkiksi sen selvittämisestä, miten reagoida kaikkeen, mitä tapahtuu juuri nyt biolääketieteessä, terveysteknologiassa tai digitalisaatiossa.  

Liian monta asiaa samassa sopassa 

Mikä uudistuksen aikaansaamisessa sitten on ollut niin vaikeaa? Ainakin poliitikot ovat yrittäneet tehdä muitakin isoja muutoksia järjestelmään samaan aikaan soten kanssaHiilamo arvioi. 

– Viimeksi kokoomus nosti yhtäkkiä hallituksen oman esityksen vastaisesti valinnanvapauden kiireellisyysluokituksessaan ykkössijalle integraation rinnalle, mikä lopulta kaatoi sekä uudistuksen että hallituksenHiilamo sanoo. 

– Demarit taas yrittivät aikaisemmin saada aikaan mittavan kuntauudistuksen samalla kertaa soten kanssa. Ei onnistunut. 

Kuuden vuotensa aikana poliittinen peli ehti turhauttaa Hiilamoa ja muuta sote-asiantuntijaryhmää aika ajoin: Papereita, joihin asiantuntijoiden olisi pitänyt huolellisesti tutustua annettiin poliittisista syistä vasta edellisenä päivänä ennen kokousta. Työryhmän lausuntoja vääristeltiin mediassa poliittisiin tarkoitusperiin. Lähestyvien vaalien aiheuttama kiire ehti parikin kertaa pilata mahdollisuuden huolelliseen valmisteluun. 

– Varmasti kaikki ihmiset haluavat, että omalla työllä olisi vaikutusta ja että elämässään saisi aikaan jotain, joka vie asioita eteenpäin. Tuntui todella turhauttavalta, kun se, mitä valmistelimme, kaatui kerta toisensa jälkeenHiilamo harmittelee. 

Tuntui todella turhauttavalta, kun se, mitä valmistelimme, kaatui kerta toisensa jälkeen.

– Samalla tietenkin kulutettiin koko ajan valtavasti aikaa ja rahaa, jotka menivät osin hukkaan.  

Harmillisinta soten kaatumisissa Hiilamosta on se, että kaikki osapuolet tuntuvat aina olleen yhtä mieltä varsinaisen sote-uudistuksen tavoitteista: pitää tuottaa asiakaslähtöisiä palveluita, kaventaa terveyseroja ja jossain määrin tarjota lisää valinnanvapauttakin. 

”Sosiaalialalle tämä on mahdollisuus” 

Uskoa kuitenkin löytyy siihen, että jossain vaiheessa uudistus onnistuu. Eh aiempien valmistelijoidenkaan työ ei mene täysin hukkaan: nykyisen hallituksen sote-malli on varsin samansuuntainen kuin asiantuntijaryhmän esittämät näkemykset palveluiden järjestämisestä.  

 Sosiaalialan ammattilaisille tämä uudistus on hyvä mahdollisuus nostaa profiiliaan ja kohentaa alan ammattien arvostusta terveydenhoidon rinnalle. Viime hallituksella sosiaalipuoli uhkasi jäädä varjoon, mutta nyt se on taas esityksissä keskeisesti mukana niin kuin pitääHiilamo sanoo 

Apua yhdestä paikasta 

Muuttuvalle sosiaali- ja terveyssektorille tehdään joka tapauksessa jo valmistelevaa työtä. Uudenlaista sote-ammattikuntaa, joka yhdistää sosiaali- ja terveysalan osaamista, koulutetaan jo Helsingin yliopistossa, jossa alkoi nä syksynä sote-maisteriohjelma.  

Vastaavia opintoja löytyy muuallakin. Näissä koulutuksissa tulevat alan asiantuntijat oppivat alusta pitäen katsomaan sosiaali- ja terveyspalveluja kokonaisuutena eivätkä kahtena erillisenä osa-alueena. 

Diakissa on kehitetty muuttuvaa työelämää varten monialaisen yhteistyön ja sen johtamisen tueksi systemaattinen, yhteiskehittämiseen perustuva valmennus. Sen fasilitaattoreina toimivat Diakin asiantuntijat Anne Määttä ja Harri Kostilainen. 

Anne Määttä, joka toimii Diakin palvelujärjestelmäkehityksen erityisasiantuntijana, kiinnostui monialaisesta yhteistyöstä vuonna 2012 kirjoittaessaan väitöskirjaansa perusturvan väliinputoajista. 

Hän huomasi, että palveluiden ulkopuolelle putoavat ihmiset olivat useimmiten sellaisia, jotka tarvitsivat monia palveluita samanaikaisesti. Ongelmia heille aiheutti etenkin järjestelmämme moniluukkuisuus: kun avuntarve jakautuu eri sektoreille, kokonaisuus ei pysy kenenkään käsissä. 

Kun avuntarve jakautuu eri sektoreille, kokonaisuus ei pysy kenenkään käsissä. 

 Suurimmalle osalle meistä riittää, että sote-järjestelmä vastaa nopeasti siihen yhteen tarpeeseen, mikä kulloinkin sattuu eteen tulemaan, Anne Määttä sanoo. 

 Kymmenen prosenttia ihmisistä kuitenkin tarvitsee samanaikaisesti esimerkiksi sosiaali-, terveys-, työllisyys-, terapia- tai päihdepalveluita. Heissä on esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmaisia, lastensuojelun asiakkaita, pitkäaikaistyöttömiä ja NEET-nuoria.  

NEET-nuoriksi (Not in EmploymentEducation or Training) määritellään ne 15–29-vuotiaat, jotka ovat työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella. 

Useita palveluita tarvitseva ei aina tiedä, mistä päin lähtisi ongelmiaan ratkomaan. Hakeutuako puhumaan asumistuesta vai ratkaistako ensin päihdeongelmaa  ja missä? Terveyskeskukseen mennään myös silloin, kun ei tiedetä mistä saada apua. 

Näiden ongelmien vuoksi Määttä toivottaa kaavaillut sote-keskukset erittäin tervetulleiksi.  

– Niissähän tarkoitus on saada yhdestä paikasta tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Tällaiseen paikkaan vaikeassakin tilanteessa olevan olisi varsin luontevaa tulla pyytämään apua. 

Uusia käytäntöjä ja hoitopolkuja 

Ei kuitenkaan vielä riitä, että ammattilaiset löytyvät fyysisesti samasta rakennuksesta, Määttä painottaa. 

 Aivan ensin sote-keskuksissa täytyy aloittaa eri sektoreiden ammatillisen yhteistyön kehittäminen ja uusien ammatti- ja hallintorajoja ylittävien käytäntöjen luominen. 

Määtän visiossa tulevaisuuden sote-keskuksissa asiakasarvioinnin jälkeen aktivoituu tarpeen niin vaatiessa pätevämonialainen verkosto 

 Kun sisään tulisi vaikkapa mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivä nuori, keskuksessa tiedettäisiin, mitkä kaikki sosiaali- ja terveyspuolen toimijat, nuorisotyö ja järjestötoimijat voivat tukea nuorta, ja nämä tahot toimisivat myös toistensa ammatillisena tukena.  

henkilöitä keskustelemassa vastakkain istuen.

Satsataan kymmeneen prosenttiin 

Paljon palveluita käyttävien hoidossa on nykyään paljon päällekkäisyyttä. Aikaa ja rahaa kuluu esimerkiksi lukuisien asiakasarviointien tekemiseen. Yhdellä ja samalla ihmisellä voi olla lukuisia asiakassuunnitelmia eri paikoista, Määttä kertoo. 

 Kun kokonaistilanne ei ole hallussa, monitarpeiset asiakkaat myös palaavat samoille toimijoille yhä uudestaan. Samat asiakkaat kiertävät toimijalta toiselle saamatta tarvitsemaansa apua. 

Kun kokonaistilanne ei ole hallussa, monitarpeiset asiakkaat palaavat samoille toimijoille yhä uudestaan.

Aikaa ja rahaa säästetään, jos päällekkäisyydet saadaan loppumaan. Kokonaisuuden hahmottamisen ansiosta hoitotuloksenkin pitäisi parantua. 

Määttä uskoo, että sote-keskukset ovat hieno mahdollisuus luoda tehokkaampia hoitopolkuja ja yhteistyötä, mutta sujuva, moniammatillinen yhteistyö ei muodostu hetkessä eikä itsestään. 

 Johdon tavoitteellinen yhteistyö on äärimmäisen oleellista siinä, että rajat ylittävät integroidut toimintamallit saadaan iskostumaan rakenteisiin. 

 Jos hyvä yhteistyö nojaa työntekijöiden välisiin suhteisiin eikä vakiintuneisiin toimintamalleihin, hyvinkin toimiva monialainen ryhmä voi romahtaa, jos siihen tulee henkilöstömuutoksia. 

Palataan vielä lopuksi toimittajan työhän. Joko sote-saaga väsyttää erikoistoimittaja Tiina Merikantoavai jaksaako hän jälleen tarttua uuden hallituksen esityksiin ja vääntöihin? 

 Kyllä jaksan, Merikanto vakuuttaa. 

 Olen itse asiassa hyvin kiitollinen Ylelle, että saan laittaa niin paljon työaikaannäin isoon ja tärkeään aiheeseen. Myös omaa aikaa aiheeseen paneutumiseen on uponnut viikonlopputolkulla, ja niin varmaan käy jatkossakin, Merikanto sanoo. 

 Se, miten sote-palvelut tullaan järjestämään koskettaa ihan jokaista suomalaista. On erittäin motivoivaa tehdä näin merkityksellistä työtä: pyrkiä ottamaan selvää, ymmärtää ja kertoa suurelle yleisölle näin ison uudistuksen etenemisestä. 

Tutustu Diakin monialaisen yhteistyön valmennukseen.

Kuvat: Shutterstock