Työnohjaus tukee vuorovaikutusta

Työnohjaus on varmasti jokaiselle työelämässä olleelle enemmän tai vähemmän tuttu käsite. Osa meistä on joskus ollut itse työnohjauksessa, ja osa saa parhaillaan työnohjausta oman työnsä tueksi.

Työnohjauksen ajatellaan usein liittyvän sellaisiin työympäristöihin, joissa on työn tekemiseen tai asiakastyön sisältöön liittyviä haasteita. Se mielletään tukitoimeksi, jota käytetään silloin, kun työyhteisön omat voimavarat eivät välttämättä riitä ratkomaan haasteellisia tilanteita. Sitä voidaan tarjota tueksi myös erilaisten muutosten edessä.

Kokemukseni perusteella asiakasryhmä, jonka kanssa tehdään työtä, ongelman luonne ja toimintaympäristö määrittelevät sen, tarjoaako työnantaja työnohjausta. Esimerkiksi työskennellessäni vaikeasti liikuntavammaisten aikuisten kanssa, saimme työyhteisössä työmme tueksi työnohjausta kuukausittain. Nyttemmin, työskennellessäni varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä, ei työnohjausta ole ollut.

Työnohjauksen ytimessä ovat voimavarakeskeisyys, dialogisuus ja eettisyys

Voimavarakeskeisessä työskentelytavassa keskitytään ihmisen henkilökohtaisiin vahvuuksiin ja positiivisiin ominaisuuksiin. Nämä yksilölliset ominaisuudet valjastetaan työntekijän pääomaksi, jota hän voi sitten työssään hyödyntää eri tavoin.

Dialogisella vuorovaikutuksella pyritään löytämään keskinäinen ymmärrys erilaisia näkökulmia tarkastellen. Oleellista on, että jokainen saa tuoda esiin oman henkilökohtaisen kantansa. Jokaista kuunnellaan. Tämä lisää työyhteisön keskinäistä ymmärrystä.  Näin myös yhteiset ratkaisut löytyvät paremmin.

Dialogisella vuorovaikutuksella pyritään löytämään keskinäinen ymmärrys erilaisia näkökulmia tarkastellen.

Eettinen näkökulma työnohjauksessa näkyy siinä, että työnohjauksessa pyritään saamaan aikaan hyvää. Sen sisään on ikään kuin kirjoitettu eettinen tavoite: Miten tehdä asiat entistä paremmin ja miten teemme sen yhdessä?

Työnohjauksen tavoitteena on ratkaista ilmenneet ongelmat tai vähintäänkin se, että toisia ja erilaisia näkökulmia ymmärretään entistä paremmin. Ilmenneestä ongelmasta ääneen puhuminen voi avata uuden näkökulman ja ymmärryksen kyseistä ongelmaa kohtaan.

Työnohjausprosessissa toimitaan yhdessä

Työnohjaus on kokonaisvaltainen prosessi. Se ei siis ole mikään ulkoapäin tuleva taikasauva, joka yhdellä heilautuksella parantaa asiat. Näen, että työnohjaus voi antaa avaimia ja näkökulmia, jotta työyhteisön jäsenet innostuisivat tekemään asioita itse toisin. Parhaimmillaan työnohjauksessa esitetään oikeat kysymykset, joihin oivallusten ja yhteisen vision kautta löydetään vastaukset.

Keskusteluun pyrkivä työnohjaus etsii ymmärrystä. Jokaisen näkökulma halutaan kuulla. Parhaimmillaan dialogin avulla löydetään uusia yhteisiä merkityksiä, jolloin työyhteisön käsitykset rikastuvat. Se antaa muita hiljaisemmille äänille mahdollisuuden tulla kuulluiksi, jos niitä ei arkityössä muuten tule kuultua ja huomioitua riittävästi.

Parhaimmillaan dialogin avulla löydetään uusia yhteisiä merkityksiä, jolloin työyhteisön käsitykset rikastuvat.

Työnohjaukseen osallistuminen edellyttää vaitioloa ja luottamusta. Arkaluontoisista sisällöistä ei ole tarkoitus puhua muualla kuin itse ohjauksessa. Työnohjauksesta voidaan kuitenkin siirtää käytännön työhön elementtejä, joita sitten yhdessä lähdetään kokeilemaan.

Jos työyhteisön jäsenet eivät kykene sitoutumaan vaitioloon, ei luottamuksen ja avoimuuden periaate toteudu. Tällöin ajaudutaan siihen, etteivät ihmiset uskalla kertoa omista näkemyksistään avoimesti. Jokainen on itse vastuussa siitä, että neutraalius ja luottamus toteutuvat. Kenenkään sanomisia ei pidä ihmetellä ja puida jälkikäteen.

Työnohjauksen ydintarkoitus on vuorovaikutuksellisten voimavarojen vahvistaminen

Työnohjaus on tavoitteellinen prosessi, jonka vuorovaikutustilanteissa jokainen tulee kuulluksi ja nähdyksi. Se voi toimia sisäisenä kompassina kohti parempaa itsetuntemusta, mutta myös kirkastaa yhteisiä tavoitteita ja selkeyttää toimintaa.

Työnohjaukselle varattu ja erikseen suunniteltu aika on erittäin tärkeää, sillä usein arkityössä kiireen keskellä asioihin ei päästä pureutumaan yhtä syvällisesti. Esimiehet ovat työyhteisöissä avainasemassa, jotta työyhteisön sisällä tarve huomataan ja se tunnistetaan ja jotta ylipäätään työnohjaukseen annetaan resursseja. Työntekijät ovat myös itse tärkeässä roolissa, jotta viesti esimerkiksi asiakastyössä ilmenneistä ongelmista tavoittaa esimiehen.

Työyhteisössä olisi hyvä panostaa vuorovaikutuksen parantamiseen sekä osallisuuden vahvistamiseen. Usein konfliktit ja ristiriidat työyhteisössä tai asiakastyössä johtuvatkin puutteellisesta vuorovaikutuksesta sekä osattomuudesta. Tämä johtaa usein väärinymmärryksiin sekä motivaation puutteeseen. Työnohjauksen avulla voidaan vahvistaa näitä vuorovaikutuksellisia voimavaroja.

Usein konfliktit ja ristiriidat työyhteisössä tai asiakastyössä johtuvatkin puutteellisesta vuorovaikutuksesta sekä osattomuudesta.

Jotta ihminen tulisi ymmärretyksi, on häntä ensin kuunneltava. Ohjenuoraksi sopiikin hyvin työnohjausopintojen luennolla esitetty mietelause kuuntelemisen merkityksestä: ”Sano sana, kuuntele kaksi.” Tätä aion pyrkiä myös itse toteuttamaan omassa arjessa, kohtaamisissa sekä työelämässä.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002266518