Kiintiöpakolaisten kulttuuriorientaatio on ensiaskel uuteen

Erään turkkilaisen rakennuksen kokoussalissa istuu reilut 200 eri ikäistä syyrialaista. Osa on perheellisiä, osa istuu yksin. He ovat paenneet Syyrian sotaa Turkkiin, josta heidät pian uudelleen sijoitetaan Suomeen. He ovat Suomeen saapuvia kiintiöpakolaisia.  

Kokoussaliin he ovat saapuneet osallistuakseen Suomen Maahanmuuttoviraston järjestämään kulttuuriorientaatioon. Orientaation tarkoitus on valmistaa kiintiöpakolaisia suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin jo ennen kuin he saapuvat maahan. Kulttuuriorientaation aikana heille kerrotaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista sekä opetetaan suomen kieltä. 

Nyt kokoussalin etuosassa pieni syyrialaistyttö puristaa mikrofonia kädessään ja luettelee sujuvalla suomen kielellä: 

 – Tammikuu, helmikuu…  

Muut kulttuuriorientaatioon osallistujat ja kouluttajat hymyilevät ja taputtavat käsiään. Osa kiintiöpakolaisista on opiskellut suomen kieltä omatoimisesti Youtuben tai erilaisten mobiilisovellusten avulla heti, kun ovat saaneet tietää, että Suomi vastaanottaa heidät maahan kiintiöpakolaisina.  

Arjen perussanasto ja käytännölliset fraasit tulevat tutuiksi toiminnallisten harjoitteiden avulla.  

Kolmipäiväisen kulttuuriorientaation aikana moni oppii lisää suomea. Diakonia-ammattikorkeakoulun S2- eli suomi toisena ja vieraana kielenä –opettajan johtamana kiintiöpakolaiset opiskelevat latinalaisia aakkosia ja toistavat värejä, numeroita, vaatteiden nimiä. Arjen perussanasto ja käytännölliset fraasit tulevat tutuiksi toiminnallisten harjoitteiden avulla.  

Vaikka S2-opettajalla ja kurssilaisilla ei ole yhteistä kieltä, oppii moni osallistujista tervehtimään ja esittelemään itsensä suomeksi. Oppituntien välisillä tauoilla monet tervehtivät kouluttajia:  

– Hyvää päivää. Moi! Mitä kuuluu? 

Suomi kouluttanut vuosien varrella lukuisia kiintiöpakolaisia 

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan pakolaisten turvallinen paluu kotimaahansa tai sijoittuminen kotimaansa lähialueelle ovat parhaita vaihtoehtoja pakolaisongelmaan. Aina nämä vaihtoehdot eivät ole mahdollisia. Tällöin suojelua voidaan tarjota sijoittamalla pakolaiset uudelleen johonkin heidät vastaanottavaan maahan.  

Suomi on yksi maailman 29 valtiosta, jotka ottavat vastaan kiintiöpakolaisia. Ensimmäiset kiintiöpakolaiset saapuivat Suomeen Vietnamista. Jo sitä ennen Suomi oli vastaanottanut pakolaisia Chilestä.  

Tänä vuonna Suomi ottaa vastaan 850 kiintiöpakolaista, aiemmin vuosittainen lukumäärä on ollut 750. Viime vuosina Suomen vastaanottamat kiintiöpakolaiset ovat tulleet sodan runtelemasta Syyriasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta.  Ensimmäiset kiintiöpakolaisille tarkoitetut kulttuuriorientaatiot järjestettiin vuonna 2001. Diak on ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kulttuuriorientaatiota vuodesta 2013 lähtien. Sinä aikana on koulutettu tuhansia kiintiöpakolaisia, jotka ovat olleet kotoisin esimerkiksi Afganistanista, Iranista ja Sudanista.  

Kulttuuriorientaation avulla voidaan virheellisiä tietoja oikaista ja muuttoon liittyviä pelkoja hälventää.  

Koulutukset toteutetaan maassa, jonne osallistujat ovat kotimaastaan paenneet ja josta he ovat ensin hakeneet turvaa. Syyrialaisia on koulutettu Egyptissä, Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa ja kongolaisia muun muassa Sambiassa ja Zimbabwessa.    

Uuteen maahan ja hyvin erilaiseen kulttuuriin muutto on kiintiöpakolaisille elämää mullistava ja pelottava tapahtuma. He eivät tiedä uudesta kotimaastaan välttämättä mitään tai heidän tietonsa voivat perustua huhupuheisiin. Kulttuuriorientaation avulla voidaan virheellisiä tietoja oikaista ja muuttoon liittyviä pelkoja hälventää.  

Voinko luottaa poliisiin? 

Valtaosalle kulttuuriorientaatioon osallistujista tuleva lentomatka Suomeen on elämän ensimmäinen. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n kouluttaja kertoo osallistujille, miten matkalle voi valmistautua ja mitä kannattaa pakata mukaan. Osallistujilla on paljon kysymyksiä: missä asun, voinko mennä töihin, onko Suomessa turvallista, millaisia suomalaiset ovat?  

Osallistujilla on paljon kysymyksiä: missä asun, voinko mennä töihin, onko Suomessa turvallista, millaisia suomalaiset ovat?  

IOM:n kouluttajalla on omakohtaista kokemusta Suomeen muutosta. Hän vastaa kysymyksiin ja kertoo edessä olevasta kulttuurisokista ja siitä selviytymisestä. Hän kertoo, että Suomessa tulijoita odottaa asunto, johon tulee lämmin vesi ja jossa on suihku. Se on kongolaisille kiintiöpakolaisille ylellisyyttä, sillä moni heistä on elänyt vuosikausia pakolaisleirin vaatimattomissa oloissa, nuorimmat ovat jopa syntyneet leirillä. IOM:n kouluttaja kertoo myös, että Suomessa on turvallista ja viranomaisiin voi luottaa.  

Kiintiöpakolaisia odottaa Suomessa valmis kuntapaikka. Kunnat ovat valmistautuneet huolellisesti uusien kuntalaistensa vastaanottoon. Alun terveystarkastusten jälkeen lapset pääsevät päivähoitoon ja kouluun ja aikuiset aloittavat oman kotoutumiskoulutuksensa.  

Diakin toinen kouluttaja kertoo omilla oppitunneillaan esimerkiksi kuntien toiminnasta, suomalaisesta koulujärjestelmästä ja koulupäivistä, maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksista, terveydenhoidosta, sosiaaliturvasta, Kelan etuuksista, harrastusmahdollisuuksista ja ihmisoikeuksista.  

Tiedon jakamista ja toivon luomista 

Opetettavaa asiaa on paljon. Jotta osallistujat jaksaisivat keskittyä opetukseen ja oppisivat mahdollisimman paljon, käytetään opetuksessa toiminnallisia ja dialogisia menetelmiä, pelejä ja roolileikkejä. Opetusta elävöitetään jo Suomeen muuttaneiden kiintiöpakolaisten tekemillä videoilla ja valokuvilla.  

Konkretisoidakseen talvea ja kylmää Diakin opettaja näyttää videota vuodenajoista ja vetää samalla päälleen talvitakkia, toppahousuja, villapipoa ja lapasia.

Kouluttajat joutuvat pohtimaan, miten selittää itselle itsestään selviä asioita, kuten vaikkapa kongolaisille sitä, miltä lumi ja kylmyys tuntuvat. Konkretisoidakseen talvea ja kylmää Diakin opettaja näyttää videota vuodenajoista ja vetää samalla päälleen talvitakkia, toppahousuja, villapipoa ja lapasia. Kongolaisia nuoria naurattaa. Innokkaimmat tulevat pukemaan vaatteet päälleen, jolloin osallistujat eivät enää naurultaan pysy tuoleilla.

Kulttuuriorientaatiota varten on myös tehty oppikirja, joka on laadittu arabiaksi, englanniksi ja ranskaksi. Oppikirja noudattaa opetuksen sisältöjä. Osallistujat voivat kerrata siitä tunnilla läpi käytyjä asioita. Lisäksi he voivat tutustua opetettaviin aiheisiin Moving to Finland -nimisillä nettisivuilla. 

Kulttuuriorientaatio ei ole kuitenkaan pelkkää tiedon jakamista. Sen lisäksi on tärkeää luoda oppitunneille lämmin tunnelma sekä luoda toivoa ja uskoa siihen, että uudessa maassa ja uudessa kotikunnassa jokainen voi alkaa rakentaa elämäänsä uudelleen. Se ei ole helppoa ja vaatii aikaa, mutta se on mahdollista.  

Kouluttajat ja Diakin opiskelijat vaativissa rooleissa 

Kulttuuriorientaatiossa osallistujat on jaettu kahteen aikuisten ryhmään ja yhteen noin 12–18-vuotiaiden ryhmään. Kulttuuriorientaation kouluttajina toimii kaksi lehtoria Diakista ja yksi kouluttaja IOM:n Suomen toimistosta.  

Koulutuspäivien aikana on useita oppitunteja. Opetustilana voi olla yhtä hyvin suuri konferenssisali, pimeä ja pölyinen ikkunaton huone kuin ilman seiniä oleva katos, jonka porottava aurinko lämmittää hiostavaksi. Opetuksen saattaa keskeyttää sähkökatkos.  

Osallistujaryhmä on heterogeeninen. Mukana on niin akateemisen loppututkinnon suorittaneita kuin luku- ja kirjoitustaidottomiakin. Osa on vaikeasti traumatisoituneita. Koulutussisältöjen lisäksi kouluttajien onkin hallittava erilaisia teknisiä laitteita, kyettävä tekemään nopeita päätöksiä yllättävien tilanteiden varalta ja asetettava sanansa niin, että ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia osallistujia. 

Oppituntien aikana paikallisen IOM:n palkkaamat lastenhoitajat huolehtivat kaikkein pienimmistä lapsista. 7–12-vuotiaille lapsille on järjestetty heidän ikätasoonsa muokattu kulttuuriorientaatio. Siitä vastaa tehtävään tarkasti valittu Diakin sosionomiopiskelija.  

Yhtenä valintakriteerinä on ollut taito puhua jotakin lasten puhumaa kieltä: arabiaa, turkkia, kongolaisten käyttämää swahilia tai ranskaa. Kolmen päivän aikana lapset oppivat laulujen, pelien ja leikkien avulla suomea ja tutustuvat suomalaiseen kouluun.  

Koska kulttuuriorientaatioon osallistuvilla ja kouluttajilla ei aina ole yhteistä kieltä, on osa koulutuksesta tulkattava. Jos tarvitaan tulkkausta suomesta arabiaksi, mukana on aina yksi Diakin asioimistulkkauksen opiskelija.  

Oppituntien välisillä tauoilla osallistujat esittävät tulkkiopiskelijalle lukuisia kysymyksiä suomalaisesta yhteiskunnasta. Tulkin on osattava toimia tulkin roolissa tällaisissakin tilanteissa. Kulttuuriorientaatioon osallistuminen on Diakin tulkkiopiskelijalle vaativa, mutta unohtumaton kokemus. Opiskelijan on tulkkauksessa hallittava sanastollisesti niin suomalaiseen hallintoon, elinkeinorakenteeseen, koulujärjestelmään, sosiaalihuoltoon kuin terveydenhuoltoon liittyvää sanastoa.  

Mielessä huolia ja tavallisen elämän toiveita 

Yhden koulutuspäivän päätteeksi osallistujat jaetaan miesten, naisten ja nuorten ryhmiin. Ryhmässä he saavat kysyä mieltään askarruttavista kysymyksistä kouluttajilta, sellaisistakin, joita eivät halua toisen sukupuolen läsnä ollessa kysyä.  

Naisten esittämät kysymykset ovat usein intiimejä ja liittyvät ehkäisymenetelmiin, raskauteen ja synnytykseen. He kysyvät, voiko miehellä olla useita vaimoja ja miten toimia, jos perheessä on väkivaltaa. Lisäksi lasten kasvatukseen ja koulunkäyntiin liittyvät asiat mietityttävät.  

Miehet pohtivat, mitä naisten ja miesten välinen tasa-arvo käytännössä tarkoittaa. Myös perheenyhdistämisistä kysytään, sillä huoli sukulaisista, jotka eivät muuta mukana Suomeen, on kova. 

Tiivis koulutus on pian ohi. Nuorten ryhmässä kouluttaja kysyy, millaisia odotuksia nuorilla on Suomeen muuton suhteen. Monet odotuksista liittyvät turvallisuuteen, parempaan tulevaisuuteen, siihen, että voi vihdoin mennä kouluun ja opiskella haaveammattiinsa kampaajaksi, poliisiksi, opettajaksi tai lääkäriksi.  

Moni toivoo saavansa uusia suomalaisia ystäviä, voivansa harrastaa musiikkia, tanssia tai jalkapalloa.

Moni toivoo saavansa uusia suomalaisia ystäviä, voivansa harrastaa musiikkia, tanssia tai jalkapalloa. He haluavat elää tavallista elämää.

Koulutuksen päätteeksi osallistujille jaetaan todistukset. 

– Shukran, shukran, he kiittävät kouluttajia.

Silmäkulmat kostuvat lähes kaikilta. Puolen vuoden kuluttua koulutuksesta he ovat jo aloittelemassa uutta elämäänsä jossain päin Suomea. 

Lisätietoa kiintiöpakolaisuudesta on sisäministeriön ja UNHCR:n sivuilla.  

Valokuvat: Vivan Nganyi ja Hanna Viljamaa
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002266514