Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Oikeudenmukaisuus rakentaa luottamusta sekä yhteiskunnassa että organisaatioissa

Oikeudenmukaisuus ja luottamus kulkevat käsi kädessä niin yhteiskunnassa kuin organisaatioissa. Etenkin sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden henkilöstö ovat tärkeässä roolissa oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen rakentamisessa. Jos henkilöstö kuitenkin kokee, ettei työnantajaorganisaatio kohtele heitä oikeudenmukaisesti, vaikeutuu myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen.

Antti Kouvo tuo vuonna 2014 julkaistussa väitöskirjassaan Luottamuksen lähteet esille, että yleistynyt luottamus eli luottamus tuntemattomia kohtaan kukoistaa maissa, joissa kansalaiset kokevat julkiset instituutiot oikeudenmukaisina ja reiluina. Näihin instituutioihin luetaan myös sosiaali- ja terveyspalvelut, joiden työntekijät edistävät sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Samalla he edistävät myös yhteiskunnassa vallitsevaa luottamusta.

Luottamus tuo mielekkyyttä elämään, kun ei tarvitse koko ajan ennakoida riskejä ja uhkia.

Risto Harisalo ja Ensio Miettinen toteavat vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassaan Luottamus – Pääomien pääoma luottamuksen olevan yhteiskuntaa koossa pitävä voima. He tuovat esille, että erilaiset yhteiskunnalliset järjestelmät sekä instituutiot tarvitsevat luottamusta säilyttääkseen toimintakykynsä: luottamus tuo mielekkyyttä elämään, kun ei tarvitse koko ajan ennakoida riskejä ja uhkia.

Yhteiskunnassa tarvitaan luottamusta niin instituutioita kuin tuntemattomia ja tuttuja kohtaan. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja instituutioiden oikeudenmukaiseksi koettu toiminta ovat rakentamassa näitä luottamuksen muotoja.

Oikeudenmukaisuus ja luottamus sote-organisaatioissa

Luottamusta ja sen osatekijöitä on tutkittu paljon myös organisaatioiden toiminnassa. Näiden tutkimusten perusteella oikeudenmukaisuus on keskeinen tekijä siinä, luottavatko työntekijät organisaatioonsa. Etenkin johtamisen oikeudenmukaisuudella on keskeinen merkitys luottamuksen rakentamisessa. Kuten yhteiskunnassakin, niin organisaatioissa jokaisella työntekijällä tulisi olla mahdollisuus saavuttaa täysi potentiaalinsa ja onnistua työssään.

Johtamisen oikeudenmukaisuudella on keskeinen merkitys luottamuksen rakentamisessa.

Ilman tätä työntekijöiden luottamus organisaatioonsa kokee kovan kolauksen. Asia on merkityksellinen, sillä luottamuksen on todettu muun muassa edistävän työtyytyväisyyttä, organisaatioon sitoutumista, verkostotyöskentelyä sekä organisaatiomuutosten onnistumista. Etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa henkilöstön sitouttaminen ja rekrytointi on helpompaa, mikäli työntekijät luottavat työnantajaansa ja kokevat sen toiminnan oikeudenmukaisena.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstö on siis tärkeässä roolissa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yleistyneen luottamuksen edistäjinä. He ovat kuitenkin myös organisaationsa työntekijöitä, joiden itse on koettava oikeudenmukaisuutta ja luottamusta oman organisaationsa toimintaan. Mikäli näin ei ole, heijastuu se väkisinkin heidän työhyvinvointiinsa ja tätä kautta myös palvelujen asiakkaisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan.

Sote-organisaatioiden ”kaksoisrooli”

Sosiaali- ja terveyspalveluorganisaatioilla voi siis sanoa olevan eräänlainen kaksoisrooli – niiden on edistettävä luottamusta ja oikeudenmukaisuutta sekä ympäröivässä yhteiskunnassa että työntekijöidensä keskuudessa. Ensin mainittu rooli toteutuu pääasiallisesti työntekijöiden kautta, ja jälkimmäinen muun muassa henkilöstöpolitiikan kautta. Näinä aikoina tässä saatetaan kohdata ongelmia.

Etenkin kunnallisissa sote-organisaatioissa on viime aikoina koettu paljon yhteistoimintaneuvotteluja ja henkilöstövähennyksiä. Tämä herättää henkilöstössä väkisinkin huolta oman työn jatkuvuudesta, mutta myös siitä, pystyvätkö organisaatiot säästöpaineista huolimatta palvelemaan asiakkaitaan hyvin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksi erityispiirre on juuri se, että säästötoimet vaikuttavat sekä ympäröivään yhteiskuntaan että henkilöstöön.

Sote-ammattilaisten rooli korostuu

Säästöjen keskellä henkilöstö joutuu tietynlaiseen ristiriitatilanteeseen, kun ammattieettiset periaatteet edellyttävät oman työn tekemistä mahdollisimman hyvin, mutta henkilöstö ei koe organisaationsa toimintaa oikeudenmukaisena ja luottamusta herättävänä. Tällaisessa tilanteessa korostuvat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen usko omaan osaamiseensa eli niin sanottu minäpystyvyys ja kollegoilta saatava vertaistuki vaikeuksien keskellä.

Säästöjen keskellä henkilöstö joutuu tietynlaiseen ristiriitatilanteeseen.

Ammattilaisten koulutuksessa olisi hyvä huomioida myös oma ja kollegoiden työhyvinvointi sekä vertaistuki. Olisi myös tärkeää, että säästöpaineissa kamppailevat sosiaali- ja terveysorganisaatiotkin huomioisivat organisaation sisäisen oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen henkilöstöpolitiikoissaan. Muuten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen ja luottamukseen pohjautuvan yhteiskunnan rakentuminen vaikeutuvat.

Kuvitus: Nelli Ahosola
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002266526