Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Intian koronakriisissä suurimmassa vaarassa ovat kuolemanammattilaisina toimivat dalitit

Koronavirus on luonut Intiaan kaaoksen. Pahiten kriisi koettelee köyhien yhteisöjä, etenkin saastuttavina pidettyjä daliteja.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei toteudu Intiassa, maassa, jota väitetään maailman suurimmaksi demokratiaksi. Tärkein rakenteellinen syy siihen on kasti. Koronaviruksen luomassa kaaoksessa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen on vielä tavallistakin heikompaa.

Intiaan julistettiin kolmen viikon ulkonaliikkumiskielto. Miljoonat ihmiset pyrkivät kotipaikkakunnilleen, mutta julkinen liikenne seisoo. Monet lähtivät liikkeelle jalkaisin. Elintarvikkeet ovat loppumassa ja sairaalat varustautumattomia.

Intian pääministeri Narendra Modi on kehottanut työnantajia maksamaan palkat ja kohtelemaan työntekijöitä ”empatialla ja humaanisti”. Pääministerin puhe on hyväntekeväisyyspuhetta. Yläkastisen hindun kasti-ihanteiden mukaisesti hän korostaa epäitsekkään palvelun ja uhrautumisen henkeä.

Torstaina 26.3. pääministeri kehotti jokaista kansalaista auttamaan seuraavien kolmen viikon aikana yhdeksää köyhää perhettä. Kauniilta kuulostava tavoite on kaukana tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Puhe näyttää kohdistetun ylimmille kastiryhmille, joilla on monopoliasema taloudessa ja henkisessä kulttuurissa ja joille köyhät ja köyhyys ovat vieraita.

Vaikka Intian perustuslaki kieltää kastisyrjinnän, juuri ikivanha kastilaitos määrittää lain kriteerit, joilla sosiaaliset ryhmät saavat kompensoivia etuja.

Vaikka Intian perustuslaki kieltää kastisyrjinnän, juuri ikivanha kastilaitos määrittää lain kriteerit, joilla sosiaaliset ryhmät saavat kompensoivia etuja. Yksilön tai perheen taloudellinen asema ei ole tärkeä.

Dalitit ovat ryhmä, jota länsimaisessa kielenkäytössä on perinteisesti kutsuttu kastittomiksi. Kompensoivan syrjinnän myötä osa daliteista on noussut keskiluokkaan. Se on kasvattanut juopaa dalitien eliitin ja eristetyissä dalit-kylissä asuvien massojen välille.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta huutavin epäkohta on tukipolitiikan jakautuminen uskontokunnittain. Muslimeilla ja kristityillä ei ole mahdollisuutta apuun. Ihmiset luokitellaan siis sekä kastin että uskontokunnan mukaan.

Kuolemanammattilaisten tartuntavaara

Kastiryhmillä ovat perinteiset ammattinsa. Dalitien tehtäviksi jäävät ne, mitä muut eivät voi tehdä.

Koska perinteisen ymmärryksen mukaan dalitit ovat saastaisia ja saastuttavia, heille jäävät ne työt, jotka kastilaitoksen syrjimisjärjestelmä määrittelee saastuttaviksi. Saastuttavat ammatit ovat huonosti palkattuja. Maaseudun kylissä tehtävät ovat usein pakkotyötä.

Jopa kouluissa vessojen siivous kuuluu vain dalit-oppilaiden velvollisuuksiin.

Puhtaanapito ja jätehuolto ovat välttämättömiä tehtäviä, joiden ylläpitämistä on jatkettava. Kadunlakaisijat, roska-astioiden tyhjentäjät, käymälöiden siivoojat ja viemäristön puhdistajat ovat yleensä kaikki daliteja. Jopa kouluissa vessojen siivous kuuluu vain dalit-oppilaiden velvollisuuksiin.

Ulosteen käsittelyn tabusta johtuvien käymälä- ja viemäritöiden lisäksi dalitit toimivat nahkatyöläisinä, suutareina ja kengänkiillottajina, koska eläimen nahka on tabu. He ovat teurastajia, koska muut eivät voi koskea kuolleeseen.

Samasta syystä kaikissa kuolemantapauksissa ja hautajaisissa tarvitaan daliteja. He kantavat ruumiin, valmistavat sen hautajaisia varten ja toimivat rummunlyöjinä hautajaisissa. Rumpu on hautajaissaaton perinteinen soitin, mutta sekin saastuttaa, koska se on tehty lehmännahasta.

Slummimaisissa, tiheästi asutuissa kylissä tartuntaketjut ovat tuhoisia.

Perinteen mukaan hautajaiset järjestetään pian kuoleman jälkeen. Kun tiedetään, että koronavirus on elossa vielä ihmisen kuoltua, vanha käytäntö altistaa dalitit erityiseen vaaraan. Slummimaisissa, tiheästi asutuissa kylissä tartuntaketjut ovat tuhoisia.

Piilotetut yhteisöt jäävät ilman apua

Aiemmista kriiseistä ja katastrofeista tiedetään, että apu pysähtyy yleensä ennen dalitien yhteisöjä. Köyhiin maaseutukyliin saapuneille avustustyöntekijöille ei osoiteta tietä kylän ulkopuolelle suljettujen dalitien yhteisöihin. Parempiosaisista erillään asuvia daliteja ei päästetä avustusten jakopisteisiin, eiväthän he yleensä saa käyttää kylän kaivoakaan tai kulkea kylän läpi.

Dalitit asuvat yleensä omilla asuinalueillaan ja erillisissä kylissään isomman, kastiin kuuluvien asuttaman kylän välittömässä tuntumassa. Dalitit palvelevat tätä kylää päiväpalkkaisina maataloustyöntekijöinä, kotiapulaisina tai siivoojina tai ovat suoranaisessa velkaorjuudessa.

Ahtaissa ja vaatimattomissa asumuksissa ei ole mahdollisuuksia fyysiseen erillisyyteen.

Heidän kodeissaan ei yleensä ole puhdasta vettä tai pesumahdollisuuksia. Ahtaissa ja vaatimattomissa asumuksissa ei ole mahdollisuuksia fyysiseen erillisyyteen.

Huomattava osa daliteista on pysyvästi aliravittuja. Se tekee heistä vielä alttiimpia tartunnalle. Kaikki daliteiksi syntyneet eivät ole enää köyhiä, mutta maaseudun kylien ja kaupunkien slummeihin pysyvästi pakotetut elävät pääosin köyhyysrajan alapuolella.

Kansainvälinen dalitien solidaarisuusverkosto suosittaa, että kaikki apu, terveydenhuollon palvelut ja tiedotus tulisi Intiassa suunnata tasapuolisesti kaikille. Daliteja ei saa jättää avun ulkopuolelle. Vetoomus on suunnattu sekä viranomaisille että kansalaisyhteiskunnan toimijoille.

Dalitit maailmalla

Kaikkiaan daliteja on jopa 300 miljoonaa. Suurin osa heistä asuu Intiassa, mutta heitä on myös kaikissa Intian naapurimaissa, Nepalissa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Sri Lankassa. Muuttoliikkeen seurauksena heitä on paljon myös muualla maailmassa, kuten Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa.

Kasti on ihmisen syntyperään kuuluva ominaisuus. Siksi kastia ei voi samastaa yhteiskuntaluokkaan. Dalit pysyy syrjittynä dalitina, vaikka hän kohoaisi koulutuksen ja taloudellisen aseman perusteella ylempiin luokkiin.

Kastisyrjintää vastustava kamppailu YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla etenee hitaasti Intian vastustuksen vuoksi. Kasti on ollut vaikea käsite, koska se kohdentaa ongelman intialaiseen kulttuuriin.

Intia tunnustaa kastisyrjintään liittyvät vaikeudet, mutta haluaa pitää niitä sisäisinä kysymyksinään, joihin muiden ei pidä puuttua. YK:ssa kastisyrjintää on pyritty saamaan ihmisoikeusrikkomusten luokitteluun ”työhön ja syntyperään” (work and descent) liittyvänä syrjintänä. Tämä on yksi dalitien ihmisoikeuksia ajavan liikkeen tavoitteista.

Lue lisää: www.idsn.org tai www.dalit.fi

Mikko Malkavaara on Dalitien solidaarisuusverkoston varapuheenjohtaja.

Kuvitus: Sirpa Anundi
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002266528

Syrjintä palasi perustuslakiin

Intian perustuslaki korostaa kaikkien tasa-arvoa lain edessä ja kieltää uskonnon, rodun, kastin, sukupuolen tai syntymäpaikan perusteella tapahtuvan syrjinnän. Erikseen se toteaa, että ”koskettamattomuus” on poistettu. Se tarkoittaa, että perustuslaki kieltää kastilaitoksen alimman ryhmän, dalitien eli koskettamattomien tai kastittomien, syrjinnän.

Vuonna 1951 Korkein oikeus päätti, että uskontokuntien kiintiöpaikat kouluissa oli kielletty, koska perustuslaki kielsi uskontoon perustuvan syrjinnän. Tämä loi tarpeen perustuslain lisäykseen, jonka mukaan mikään ei estä valtiota edistämästä ”sosiaalisesti tai kasvatuksellisesti takapajuisten kansalaisluokkien tai luokiteltujen kastien ja luokiteltujen heimojen asemaa”.

Näin kasti tuli perustuslakiin melkein heti sen jälkeen, kun se oli sieltä poistettu. Alkoi kompensoivan syrjinnän politiikka, jolla daliteille ja muille yhteiskunnan heikoimmille ryhmille on taattu avustuksia, koulutuspaikkoja, valtion virkoja ja parlamenttipaikkoja suhteessa ryhmien väestöosuuksiin.

Kasti siis on Intiassa, vieläpä virallisesti, vaikka monet luulevat sen kadonneen.

Kompensoivan syrjinnän politiikka on tasa-arvoon vedoten pyrkinyt torjumaan vääryyksiä, joista dalitit ovat perinteisesti kärsineet. Järjestelmä osoittaa, että ilman erillistä lainsäädäntöä daliteilla ei olisi mahdollisuuksia tulla osallisiksi mistään, koska kulttuuri heitä kohtaan on erittäin syrjivä. Daliteja pidetään saastuttavina epäihmisinä.

Perustuslain lisäykseen kirjoitettiin yli tuhat dalit-kastin nimeä. Laissa mainittuihin laajoihin sukuyhteisöihin kuuluvat ovat oikeutettuja hakemaan tukia ja kiintiöpaikkoja. Tällainen kastiin ja syntyperään perustuva poikkeus on jo sellaisenaan todiste syrjinnästä. Toisaalta se on osoittautunut tarpeelliseksi, koska dalitien todellisuus on niin kaukana yläkastien maailmasta.

Perustuslakiin kirjattiin myös käsite ”muut takapajuiset luokat” (Other Backward Classes). Sitä ei kuitenkaan määritelty vaan jätettiin osavaltioiden tulkittavaksi. Se on aiheuttanut poliittisia riitoja viime vuosinakin. Tuloksena myös varsin hyväosaiset kastiryhmät alkoivat saada erityisetuja.