Sanallisesta kikkailusta toimintaan ja kohtaamiseen

Sanat ja niiden merkitykset eivät ole kaikille samoja. Koronapandemia on eristänyt suomalaiset fyysisistä sosiaalisista kontakteista poikkeuksellisella tavalla. Siksi ”virallinen” Suomi on puhunut poikkeustilasta, vaikka monelle introvertille tilanne on saattanut olla mitä tyypillisin tai suorastaan poikkeuksellisen ihana hetki normaaliin työ- tai opiskeluarkeen verrattuna.

Tässä ajassa on myös lanseerattu uusia ilmauksia, joiden tarkoitusta kielitieteilijä Janne Saarikivi on pohtinut mielenkiintoisella tavalla. Ovatko esimerkiksi kaikki valtioneuvoston päätökset matkustamisen rajoituksista, ohjeista ja suosituksista todellisia perusoikeuksien valossa? Saarikiven mukaan eivät, vaan hallitus on synnyttänyt mielikuvia määräyksistä kielellisten temppujen avulla. Ministerit ovat siis kikkailleet sanoilla.

Kielitieteessä puhutaan sanojen konnotatiivisesta tai denotatiivisesta merkityksestä, joista denotatiivinen tarkoittaa perusmerkitystä ja konnotatiivinen sivumerkitystä. Jos denotatiivinen merkitys on sanan sanakirjasta löytyvä yleismerkitys, niin konnotaatio kertoo sanan piilomerkityksistä tai herättää erinäisiä enemmän tai vähemmän sovinnaisia mielleyhtymiä.

Poliittinen korrektius on negatiivisten konnotaatioiden välttämisen politiikkaa. Sanat kuten pakolainen, kuuro tai vammainen voidaan tulkita syrjiviksi ja loukkaaviksi nimenomaan siksi, että niihin nähdään liittyvän negatiivisia konnotaatioita.

Poikkeustilanteemme on lisännyt sanallista viestintää, jossa emme näe emmekä kohtaa toisiamme.

Viestinnän näkökulmasta voi välillä vain ihmetellä, kuinka onnistumme vuorovaikutuksessa, kun sanojen maailma on niin monella tapaa haastava. Poikkeustilanteemme on lisännyt sanallista viestintää, jossa emme näe emmekä kohtaa toisiamme.

Ilman kohtaamisen yhteiskuntaa ymmärrys kapenee ja väärinymmärrys kasvaa. Emme tule pärjäämään ilman kohtaamista.

Minulla oli mahdollisuus kuulla Suomen toiseksi nuorimman ex-pääministerin, entisen Nokian johtajan ja nykyisen hallitusammattilaisen Esko Ahon kokemuksia kriisissä toimimisesta. Hänen mukaansa kriisissä toimimista ja kriisitilanteen johtamista helpottaa suomalaisessa yhteiskunnassa kolme ylivoimaista tekijää: riittävässä määrin tasapuolinen oikeusvaltio, luottamus instituutioihin ja sosiaalisen nousun väylien pysyminen auki.

Näiden kolmen kriteerin perusteella yhteiskuntamme keskeisin voimavara on luottamus.

Näiden kolmen kriteerin perusteella yhteiskuntamme keskeisin voimavara on luottamus. Luottamus syntyy yhteistyöstä, yhdessä toimimisesta ja kohtaamisesta. Siksi Diakin strategiassa olemme pyrkineet tunnistamaan oikeita asioita ihmisenä olemisesta ja yhteiskunnasta.

Diakin toimintaa on joskus nimitelty yleishumanismiksi. Haluamme kuitenkin olla enemmän ja pyrimme sanoittamaan lähimmäisyyttä, kristillisyyttä ymmärrettävällä tavalla. Se on hyvän maailman rakentamista meille kaikille.

Diak ei luokittele ihmisiä tai erottele ryhmiä ja kulttuureita, vaan haluaa kohdata jokaisen lähimmäisenä ja tehdä maailmasta hyvän ihan kaikille.