Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Kielet yhdistävät ja erottavat sote-ammattilaisia ja asiakkaita

Moniammatillisten sosiaali- ja terveyspalvelujen myötä kohtaavat erilaiset ammattikielet. Sosiaali- ja terveyspalveluissa kohtaavat myös ammattilaisten ja asiakkaiden erilaiset kielet. Jotta ammattilaisten ja asiakkaiden osallisuus voisi toteutua, ihmisten pitäisi ymmärtää toisiaan

Maailmassa on tuhansia erilaisia kieliä, ja globaalissa maailmassa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kohtaavat työssään yhä enemmän ihmisiä, jotka puhuvat eri äidinkieltä kuin he itse. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden ja asiakaskunnan monikulttuuristumiseen onkin kiinnitetty viime aikoina enenevissä määrin huomiota.

Kieli voi olla myös erottava tekijä, vaikka kyseessä olisi suomea äidinkielenään puhuvat ihmiset.

Samaa äidinkieltä puhuvat kuuluvat samaan kielelliseen yhteisöön, mutta kieli voi olla myös erottava tekijä, vaikka kyseessä olisi suomea äidinkielenään puhuvat ihmiset. Jos ammattilaiset eivät ymmärrä toisiaan, tai asiakas ei ymmärrä työntekijän sanomaa, palvelujärjestelmän toimivuuteen tulee haitallisia katkoksia. Tämä olisi syytä pitää mielessä sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutuksessa että sote-organisaatioiden toiminnassa.

Kieli yhdistää ja erottaa ammattilaisia

Sosiaali- ja terveydenhuollossa eri ammattikunnilla on pitkät perinteet, omanlaisensa koulutus sekä toimintaa ohjaava lainsäädäntö. Ammattikunnille onkin aikojen myötä kehittynyt oma puhetapansa ja termistönsä. Yhteinen kieli rakentaa ammattikunnan sisäistä identiteettiä, ja luo eräänlaista yhteistä ”me-henkeä”, joka on sinänsä hyvä asia.

Suomessa kuitenkin pyritään yhä syvempään sosiaali- ja terveydenhuollon integraatioon, ja moniammatillinen yhteistyö yleistyy entisestään. Tällöin kohtaavat myös eri ammattikuntien erilaiset kielet, eivätkä sote-ammattilaiset välttämättä ymmärrä toistensa käyttämiä termejä ja puhetapaa.

Lisäksi vaarana on, että ammattikuntien välisiin suhteisiin muodostuu uudenlaisia valta-asetelmia, kun jokin ammattikunta pyrkii hallitsemaan keskustelua omalla ammattikielellään ja jättää muiden ammattikuntien näkemykset sivuun.

Sujuva moniammatillinen yhteistyö on elintärkeää etenkin silloin, kun asiakkaat tarvitsevat paljon eri palveluja.

Sujuva moniammatillinen yhteistyö on elintärkeää etenkin silloin, kun asiakkaat tarvitsevat paljon eri palveluja. Tästä syystä olisikin hyvä, että jo koulutusvaiheessa eri alojen opiskelijat pääsisivät tutustumaan toisiin ammattikuntiin, niiden osaamiseen sekä kieleen esimerkiksi ratkomalla yhteisiä asiakas-caseja. Lisäksi integroituvissa sote-organisaatioissa olisi suotavaa olla eri alojen ammattilaisille nykyistä enemmän mahdollisuuksia tutustua toistensa osaamiseen ja toimintatapoihin.

Kieli erottaa ammattilaisia ja asiakkaita

Kieli erottaa myös sote-ammattilaisia ja palvelujen käyttäjiä. Olemme saaneet moneen otteeseen kuulla kapulakielisistä lomakkeista, lakijargonia täynnä olevista viranomaispäätöksistä ja paljon palveluja tarvitsevista ihmisistä, jotka eivät saakaan tarvitsemiaan palveluita koska eivät ymmärrä saamiaan ohjeistuksia.

Pitkään työtään tehnyt ammattilainen ei välttämättä edes tiedosta, että hänen käyttämänsä ammattikieli saattaa olla hyvin erilaista kuin asiakkaiden käyttämä ja ymmärtämä, ja hän saattaa puhua asiakkaalleen kuin toiselle ammattilaiselle. Samoin hänen kirjoittamansa teksti saattaa olla enemmänkin toisen asiantuntijan kuin tavallisen ihmisen luettavaksi tarkoitettua.

Paljon puhutaan asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaiden osallisuudesta, mutta voiko tämä toteutua, jos vastuu ”sote-kielen” ymmärtämisestä jätetään asiakkaille? Positiivisia suuntauksia on kuitenkin nähtävillä. Esimerkiksi Kelaan on palkattu kielenhuollon ammattilaisia uudistamaan lomakkeita selkeämmiksi. Samoin sote-ammattilaisten koulutuksessa on alettu enemmän huomioida asiakaslähtöistä toimintaa, jossa asioita ei tehdä asiakkaan puolesta vaan yhdessä asiakkaan kanssa.

Toisten ymmärtäminen tärkeää osallisuudelle

Kielen tuottamat erilaiset jakolinjat eivät ole osallisuuden näkökulmasta suotavia.

Osallisuus on sitä, että ihminen kokee olevansa merkityksellinen osa kokonaisuutta: tulee kuulluksi itsenään sekä vaikuttaa elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin. Kielen tuottamat erilaiset jakolinjat eivät ole osallisuuden näkökulmasta suotavia.

Olipa kyse ammattilaisten välisistä jakolinjoista tai ammattilaisten ja asiakkaiden välisistä jakolinjoista, niin palvelujärjestelmän toimivuus heikkenee, jos ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Ja tällöin eniten kärsivät ne, jotka ovat jo entuudestaan muita heikommassa asemassa.

Vaikka positiivisia merkkejä paremmasta on näkyvillä, niin paljon on vielä tehtävänä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten pitäisi tiedostaa, etteivät kaikki ammattilaiset käytä samoja termejä, ja että termien sisällöt vaihtelevat. Ja heidän pitäisi ehdottomasti muistaa, että oma ammatillinen kieli ei noin vain avaudu asiakkaalle. Alan perus- ja täydennyskoulutuksissa onkin hyvä tuoda esille, kuinka monin eri tavoin kieli voi yhdistää mutta myös erottaa ihmisiä.

Kuvitus: Sirpa Anundi