Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ihmiset

”Hyvä elämä on yhteisöllisyyttä” 

Marttaliiton pääsihteerin Marianne Heikkilän mielestä hyvä elämä on sen oivaltamista, että elämän merkitys ja tarkoitus on läsnä tässä hetkessä. Yhteisöllisyys ja toisten auttaminen avartaa omaa maailmankuvaa ja tuo syvyyttä elämään.

Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä kokee saavansa tehdä arvojensa mukaista työtä. 

”Hyvä elämä syntyy olennaiseen keskittymisestä, asioista, jotka juuri nyt merkitsevät enemmän kuin muut.”

 En voisi ajatella parempaa työtä kuin kolmannen sektorin kenttä. Järjestöjohtaminen on merkityksellistä työtä, jossa saa olla tekemässä isoja ja pieniä muutoksia sekä yksilöiden elämässä että yhteiskunnassa.  

Heikkilän mielestä hyvä elämä on juuri omien arvojen ja uskon mukaista elämää, sisältäpäin nousevaa ja vähemmän ulkoa ohjautuvaa. Tämä käsitys vahvistuu iän myötä. 

– Hyvä elämä syntyy olennaiseen keskittymisestä, asioista, jotka juuri nyt merkitsevät enemmän kuin muut. Itselleni hyvän elämän lähde on hengellisyys ja henkisyys sekä kauneus, mystiikka, arkinen ja matalan kynnyksen kristillisyys. 

 Itseä innostavien asioiden löytyminen ja positiivisen elämänasenteen edistäminen on tärkeää myös siksi, että unelmien eteen on maltettava tehdä työtä, ne eivät vain tapahdu itsestään. Myös unelmat ohjaavat tietä oman näköiseen hyvään elämään. 

”Suuntaa katse itsestä muihin” 

Marianne Heikkilän vanhemmat ovat yrittäjiä. Äiti loi uraa mallitoimiston johtajana. Heikkilä itse valitsi täysin toisenlaisen uran. 

 Elämässäni on ollut paljon erilaisia taitekohtia, jotka ovat määritelleet sitä, minkälaiseksi ihmiseksi olen saanut kasvaa. Yksi sellainen oli opiskelupaikan valinta. Halusin opiskella teologiaa ja humanistisia aineita, jotka ovat sekä yleissivistäviä että ihmisenä olemista koskettavia.  

Marianne Heikkilä seisoo rantakalliolla keltaisessa takissa, ja aurinko paistaa hänen takaa.
Monet valinnat ovat määritelleet elämäni suuntaa, sanoo Marianne Heikkilä.

Teologian opiskelu auttoi ymmärtämään tutkimuksen kautta hahmottuvaa ihmisyyttä. Käytännön elämässä Heikkilä koki haluavansa palvella muita. Niinpä hän valmistumisensa jälkeen päätyi hakemaan pappisvihkimyksen. 

 Katseen suuntaaminen itsestä toiseen avartaa myös omaa maailmankuvaa ja tuo syvyyttä elämään. Empaattisuus, inhimillisyys, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeassa olemisesta toisen kuulemiseen siirtyminen antavat myös voimavaroja etsiä itselle hyvän elämän lähdettä. 

Kaikkien olisikin hyvä pysähtyä aika-ajoin kysymään itseltään, mitä minä tarvitsen, odotan ja toivon tulevaisuudelta.  

Heikkilä muistuttaa, että ihmisen on kuitenkin tunnistettava myös omat tunteensa ja odotuksensa. Se on tärkeää, jotta pystyy kunnolla palvelemaan muita. 

– Olen 60-luvulla syntynyt, avioeroperheen ja uusperheiden kasvatti. Vanhempani erosivat, kun olin yhdeksänvuotias. Silloin minusta tuli myös pieni aikuinen, kiltti tyttö, joka kuuliaisesti tekee asioita, jotka ovat muille tärkeitä kuuntelematta aina omaa sisintä ja omia tarpeita. 

Kaikkien olisikin hyvä pysähtyä aika-ajoin kysymään itseltään, mitä minä tarvitsen, odotan ja toivon tulevaisuudelta.  

– On muistettava, että auttajan tai esimerkiksi vapaaehtoistoimijan on välillä itsekin päästävä lepäämään ja otettava irtiotto ”palvelemisesta”, jotta voi olla läsnä saavana, tarvitsevana ja hauraana.

Yhteisö on tärkeä 

Heikkilän mukaan ihmisen perusolemukseen kuuluu laumaan kuulumisen tarve. Emme tule toimeen ilman toisia ihmisiä, ja kokemusta kuulluksi tulemisesta ja hyväksyttynä olemisesta. Vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja vertaistuki ovat tutkimusten mukaan hyvinvointia vahvistavia tekijöitä, joilla voidaan ehkäistä yksinäisyyttä ja osattomuuden sekä toivottomuuden kokemusta. 

On myös tärkeää, että tulemme toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja voimme jakaa kaikkea sitä hyvää, mitä itse olemme elämäämme saaneet kaikenlaisille ihmisille.  

On todettu, että yhteistyö ja jakaminen jopa pidentävät elinikää. Sellainen antaminen, josta ei odoteta vastavuoroista palvelusta, on erityisen palkitsevaa. 

Emme tule toimeen ilman toisia ihmisiä, ja kokemusta kuulluksi tulemisesta ja hyväksyttynä olemisesta.

 Toisten kanssa toimeen tuleminen ja yhteinen jakaminen ovat pilareita, joilla kasvatamme sosiaalista pääomaa, ja olemme näin kokonaisvaltaisesti ihmisyyttä toteuttavia. Hyvän jakamista ja antamista on elämässä paljon läsnä, vaikka se on usein kätkettyä ja kiitoksien tavoittamattomissa.  

Yksi esimerkki siitä, miten antamisessa ja jakamisessa on vain mielikuvitus rajana, on Heikkilän mielestä korona-ajan Facebook-ilmiö Lotan ja Papan yhteiset lauluhetket. Lapsenlapsi Lotta on kerännyt isoisänsä evakkotarinoita lauluiksi, kirjaksi ja viikoittaisiksi lähetyksiksi, jotka ovat tavoittaneet 100 000 ihmisen yleisön. 

Heillä on ollut ahdistavana korona-aikana uskomaton kyky jakaa hyvää muille mahdollistamalla muistelemista ja kohtaamisia.

Marianne Heikkilä hymyilee auringonpaisteessa ja pitää käsiään puun oksilla.
Vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja vertaistuki lisäävät hyvinvointia, Heikkilä muistuttaa.

”Vaikeuksissa olevat tarvitsevat rinnalla kulkemista” 

Marianne Heikkilä muistuttaa, että keskiluokkaisena ja hyvin toimeentulevana ihmisenä hänen on luultavasti mahdotonta ymmärtää sitä todellisuutta, jossa jotkut ihmiset joutuvat elämään. 

”Kehotan meitä jokaista kysymään aina ja kaikkialla toisiltamme: miten voit, mitä kuuluu? Ja kehotan aina hakemaan apua.”

– Oman suvun yrityksien alasajon, itsemurhien, erojen, omavelkaisten takausten, sairauksien ja päihteidenkäytön näkeminen on antanut minulle kuitenkin hyvin realistisen elämänasenteen. Olen myös tehnyt työtä heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien kanssa koko ikäni.  

Heikkilä sanoo, että ihmiselle, jolla asiat eivät ole hyvin, hän haluaisi antaa enemmän kuin pelkkiä sanoja.  

– Haluaisin kulkea rinnalla ja auttaa asioissa, joissa hän tarvitsee tukeaKehotan meitä jokaista kysymään aina ja kaikkialla toisiltamme: miten voit, mitä kuuluu? Ja kehotan aina hakemaan apua. Kukaan ei saa jäädä yksin, apua on saatavilla.  

Päätoimensa ohella Heikkilä johtaa Sininauha Oy:ssä asunnottomia päihdekäyttäjiä avustavaa toimintamuotoa. 

– Tapaamani päihdekäyttäjänuoret ovat usein näköalattomia ja elämän alkuvaiheet lastensuojelussa eivät ole antaneet hyvää alkua itsenäiseen elämään. Mutta samassa työssä olen kohdannut myös uskomattoman hienoja työntekijöitä, jotka ovat itse entisiä asunnottomia, mutta tekevät nyt työtä sydämellä nostaakseen näitä nuoria takaisin yhteiskuntaan ja elämään.  

Marianne Heikkilän mielestä niissä kohtaamisissa tiivistyy olennaisin: elämän tärkein asia on suhde toisiin ihmisiin. 

Kuvat: Meeri Utti

Sana-assosiaatio: 

Diak = Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kristillinen lähimmäisen rakkaus 

Talvi = Suomen neljä ihanaa vuodenaikaa  

Joulu = Sydämen joulu on siellä, missä rakkaat ovat  

Lumi = Suomalaisen sielun elementti 

Ystävyys Elämää ylläpitävä voimavara ja ilon lähde 

Toivo = Ilman toivon näköalaa ei ole elämää  

Kirkko = Yhteisö, johon kaikkia tulisi kutsua kokemaan Jumalan läheisyyttä, armoa, anteeksiantoa ja rakkautta 

Itsenäisyys = Vapaus tehdä omat valinnat ja päätökset sekä kantaa niiden seuraukset 

Loma = Mitä se on?  

Usko Usko Jumalaan on olemassaoloni syy ja merkitys 

Kaamos = Lupa hidastaa, rauhoittua, kiirehtiä hitaammin