Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Kielitaito ja ammattitaito ovat kaksi eri asiaa

Maahanmuuttajien työllistymisen esteenä nähdään usein puutteellinen kielitaito. Liian korkeat vaatimukset kielitaidolle kuitenkin pikemminkin heikentävät mahdollisuuksia hyödyntää maahanmuuttajien asiantuntemusta, kirjoittaa kielen opettaja, maahanmuuttajana suomen kielen opetellut Szilvia Simon-Nagy.

Opin portailta työelämään Satakunnassa -hankkeen eräässä viime vuonna pidetyssä tilaisuudessa TE-palveluiden asiantuntija piti esityksen maahanmuuttajien työllistymistilanteesta Satakunnassa.

Tuoreisiin tilastoihin viitaten hän totesi, että maahanmuuttajat työllistyvät kantaväestöä heikommin ja pääsevät harvoin kotimaastaan hankitun ammattinsa vastaavaan työhön. Työllistymisen suurimpana esteenä nähdään yleisesti riittämätön suomen kielen taitoa, asiantuntija korosti.

Olen alkuperäiseltä ammatiltani kielen opettaja ja opetellut maahanmuuttajana suomen kielen. Tässä blogissa pohdin kielitaidon vaatimuksia ja suhdetta maahanmuuttajien työllistymiseen.

Vaatimukset itsenäiselle kielitaidon kehittäjälle liian suuret

Kokemukseni perusteella voin sanoa, että aikuisena maahan muuttaneet voivat päästä riittävän hyvän suomen kielen tasolle, mutta täydellisen suomen kielen saavuttaminen on epärealistinen vaatimus heitä kohtaan.

Työpaikoilla monesti vaaditaan täydellistä suomen kieltä, myös maahanmuuttajilta.

Silti työpaikoilla monesti vaaditaan täydellistä suomen kieltä, myös maahanmuuttajilta. Kuitenkaan pelkästään keskittymällä kielitaidon kehittämiseen emme ratkaise maahanmuuttajien työllistymiseen liittyviä ongelmia. On valittava muita lähestymistapoja, jotta työelämän mahdollisuudet avautuisivat paremmin myös maahanmuuttajille.

Yksi keskeinen asia olisi asennemuutos. Asennemuutoksen tarvetta kuvastaa tarina, jonka kuulin filippiiniläisestä opiskelijasta. Tämä opiskelija pääsi harjoittelupaikkaan, koska hänen ohjaajansa oli käynyt kyseisen työpaikan johtajan kanssa epävirallista kahvikeskustelua harjoittelusta. Keskustelun myötä ohjaaja sai työnantajan vakuuttumaan, että opiskelija pärjää harjoittelussa, vaikka ei puhu täydellistä suomea.

Tarvittaisiin keinoja, joiden avulla kielitaidon sijaan ammattitaito saisi ykköspaikan työnantajan silmissä silloin, kun hakijana on maahanmuuttajataustainen ihminen. Koulutuksella ja sen myötä työhön pääsyllä on keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos ihminen ei pääse työelämään, hän ei voi kokea osallisuutta eikä kotoutuminen välttämättäonnistu.

Vastuu kielitaidon kehittämisestä siirtyy kielen oppijalle

Vieraan kielen oppiminen on prosessi, joka toteutuu eri ihmisten kohdalla eri tavalla. Tiedämme, että ei ole kahta täysin samanlaista tapaa oppia uutta kieltä.

Kun ihminen muuttaa uuteen maahan, hän haluaa tulla osaksi sen yhteiskuntaa, eli kotoutua sinne. Kotoutumisen tärkein ensimmäinen vaihe on maan kielen oppiminen. Suomessa viranomaisilla on velvollisuus järjestää suomen kielen koulutusta kotoutumisvaiheessa oleville maahanmuuttajille. Lisäksi oppilaitokset, järjestöt ja muut tahot tarjoavat kielen opiskelun mahdollisuuksia erilaisissa muodoissa.

Kun ihminen muuttaa uuteen maahan, hän haluaa tulla osaksi sen yhteiskuntaa, eli kotoutua sinne.

Ei riitä, että Suomi haluaa opettaa suomea tänne tulleille ihmisille. Ei riitä, että maahanmuuttajilta edellytetään kielikoulutuksiin osallistumista erilaisten etuuksien saamiseksi. Ihmisen, joka on tullut tähän maahan, täytyy myös itse haluta oppia suomea.

Vaikka kielikoulutuksia ja opiskelun erilaisia tukimuotoja kehitetään kuinka paljon, jossain vaiheessa maahanmuuttajan pitää itse alkaa huolehtia oman kielitaitonsa kehittämisestä. Hänen pitää harjoitella ja olla aktiivinen etsiessään mahdollisuuksia käyttää uutta kieltä.

Järjestelmällisellä kielen opetuksella on luonnollisesti omat rajansa. Maahanmuuttajan on mahdotonta saavuttaa vieraassa kielessä äidinkielen tasoa, ainakaan pelkästään käymällä viranomaisten vaatimat kielikurssit. Tämä tosiasia pitää vain hyväksyä.

Maahan muuttaneiden oma-aloitteellisuus on keskeinen tekijä kielen kehittämisessä. On tärkeä pohtia puolin ja toisin, millä keinoilla voisi lisätä niitä kohtaamisia ja vuorovaikutustilanteita, joissa suomen kieltä opiskeleva maahanmuuttaja voisi syventää osaamistaan.

Aktiivinen kielenkäyttö luo osallisuutta

Minä puhun suomea hyvin ja erilaisissa tilanteissa pärjään useimmiten ongelmitta. En ole koskaan käynyt suomen kielen kursseja. Olen ollut onnekas, että eteeni on osunut mahdollisuuksia oppia kieltä puhumalla sitä.

Kielen opettajana uskon siihen, että kielen oppimisen tehokkain tapa on harjoitella kieltä arkitilanteissa. Silti välillä kohtaan tilanteita, joissa koen, että kielitaitoni puutteet laittavat minut epätasavertaiseen asemaan suomea äidinkielenä puhuvien kanssa.

Kielen opettajana uskon siihen, että kielen oppimisen tehokkain tapa on harjoitella kieltä arkitilanteissa.

Olen huomannut, että eri tilanteissa arvioin omaa kielen osaamistani eri tasoiseksi riippuen siitä, olenko keskustelemassa valtaväestöön kuuluvien kanssa tai monikielisessä ympäristössä.

Joku viisas joskus on sanonut, että ”omalla kielellä ihminen sanoo, mitä haluaa, ja vieraalla kielellä sanoo sitä, mitä osaa.” Maahan muuttaneen on hyväksyttävä, että puutteellinen kielitaito johtaa välillä epätasavertaisiin tilanteisiin suomalaisten kanssa. Ajan ja harjoittelun myötä tilanne kuitenkin paranee.

Puhuminen vieraalla kielellä monesti tarkoittaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle lähtemistä. Puhuminen on toisaalta edellytys jatkuvalle kielen kehittymiselle,. Epätäydellisyys on vain hyväksyttävä.

Minä opiskelen uutta ammattia suomeksi. Tavoitteena on työllistyä uutta ammattiani vastaavaan työhön. Jännittää. Mietin usein, pystynkö todistamaan, että ammatillisesti olen riittävän pätevä, vaikka kielitaitoni ei vastaa äidinkielen tasoa. Onnistunko vakuuttamaan työyhteisöäni, että ammattitaito ja kielitaito ovat kaksi eri asiaa?

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101222365