Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Pääkirjoitus

Tunne kuulumisesta yhteisöihin on hyvinvointimme kantava voima

Diakissa opiskelijoiden hyvinvointi on ollut kehittämistoiminnan keskiössä läpi pandemia-ajan. Iso osa hyvinvointia on yhteisöllisyys, joka on ollut poikkeusaikoina koetuksella.

Yli vuoden olemme tehneet opintoja ja töitä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Opiskelijoille ja meille Diakin henkilökunnalle se on tarkoittanut läppärin ääressä istumista viikoista ja kuukausista toisiin. Samalla olemme oppineet Teams- ja Zoom-ajan uudet lauseet, kuten: ”Näkyykö kuva? Onko uusi vai vanha käsi? Ääni ei nyt kuulu. Laita kuva vielä päälle! Ja ääni myös.”

Jokainen on kokenut tämän pandemia-ajan omalla tavallaan.

Osa opiskelijoista on joutunut tekemään lujasti töitä sen eteen, että on saanut elämänsä olosuhteet ja esimerkiksi toimeentulonsa järjestymään monien muutosten keskellä. Jatkuva etäopiskelu, opiskeluyhteisöllisyyden mahdollinen heikkeneminen ja muut elämän muuttuneet tekijät ovat vaikuttaneet jokaisen arkeen. Ne ovat vaikuttaneet jaksamiseen sekä opiskeluintoon ja -motivaatioon. Epävarmuus tulevaisuudesta on saattanut askarruttaa kovasti. Jokainen on kokenut tämän pandemia-ajan omalla tavallaan. Osalle se on ollut helpompi ja osalle vaikeampi.

Opiskelijamme ovat kertoneet, että yksi suurimmista omaan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä on ollut kokemus yksinäisyydestä. Kun ryhmään kuulumisen tunne heikkenee ja sosiaalisia kontakteja on vähän, ne viiltävät syvästi koko opiskelijan identiteettiä. Ihmisen identiteetti rakentuu merkittävissä määrin ryhmäjäsenyyksien ja sosiaalisen kuulumisen kautta. Opiskeluajan tarjoamat mahdollisuudet uusiin yhteisöihin ja ryhmiin liittymisiin sekä omien sosiaalisten roolien muodostamisiin, ovat kaventuneet. Monelle nuorelle opiskelijalle tämä voi merkitä myös haasteita lähteä rakentamaan omaa itsenäistä kasvuaan kohti syvempää aikuisuutta ja ammatillisuutta.

Diakissa opiskelijoiden hyvinvointia on aina pidetty tärkeänä

Diakissa opiskelijoiden hyvinvointia on aina pidetty tärkeänä, ja pandemian aikana se on ollut kehittämistoimintamme keskiössä. Olemme panostaneet paljon etäopetukseen, etävuorovaikutukseen, verkkoyhteisöllisyyteen ja opiskelijoiden jaksamisen tukemiseen. Vaikuttavinta kehittämistyötä olemme tehneet yhdessä opiskelijoiden kanssa, sillä heidän näkemyksensä ohjaavat toimiamme niin, että ne ovat tarkoituksenmukaisia.

Työntekijöille työskentely pandemiaolosuhteissa on tarkoittanut monien uusien ratkaisujen etsimistä ja löytämistä, työn uudelleen muotoilua, venymistä ja joustavuutta. Osa on kertonut hyvinvointinsa vahvistuneen etätyöaikana, ja osalle tilanne on ollut kuormittavampi. Jokainen taidamme jakaa kokemuksen siitä, kuinka ihanaa on nähdä kollegoita kampuksella käydessä ja saada jutella kasvotusten fyysisessä tilassa. Tunne kuulumisesta yhteisöön on hyvinvointimme kantava voima.

Meidän on pidettävä huolta siitä, että haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien elämän edellytykset turvataan tulevina vuosina.

Pandemia-aika ja sen jälkeinen aikaa tietää paljon töitä Diakille ja diakilaisille. Olosuhteet ovat erityisen vaikeita heille, joilla on ollut jo entuudestaan vaikeaa. Meidän on pidettävä huolta siitä, että haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien elämän edellytykset turvataan tulevina vuosina. Se ehkäisee epätasa-arvoa ja vähentää näin yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Monet Diakista valmistuneet ja tulevat ammattilaiset vaikuttavat keskeisessä roolissa pandemian jälkeisen yhteiskunnan, hyvinvoinnin ja terveyden rakentamisisessa. Se työ edellyttää ihmisten yhdistämisiä sekä negatiivisten ja polarisoivien kehityskulkujen kääntämistä.

Toivon kaikille hyvää kesää ja levollista lomaa!

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021053132329