Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Oppimishaaste ei ole este etenemiselle

Oppimiseen liittyvät haasteet tunnistetaan tänä päivänä jo aiempaa paremmin. Yhä vaaditaan kuitenkin toimia eri lailla oppivien osallisuuden kokemusten lisäämiseksi.

”Tätä olen aina epäillyt, mä oon tiennyt, että mulla on jotakin.” Näen edessäni opiskelijan, jonka silmissä on kyyneleitä. Häntä itkettää. Kyseessä on opiskelija, joka on aloittanut opintonsa ja saanut lukiseulan tulosten pohjalta vahvistuksen lukivaikeudestaan. Opiskelija vaikuttaa miettivän sitä, mitä tällä tiedolla nyt kannattaa tehdä. Hän ei osaa sanoa, haluaako hän paljastaa asiaa opettajalle saadakseen lisäaikaa tenttiin vai pitääkö hän tämän asian meidän välisenä salaisuutena.  

Monella opiskelijalla oli ikäviä kokemuksia kouluajoilta, jolloin opettajat eivät ole ymmärtäneet heitä.

Tällainen tilanne oli erityisen tuttu vielä muutamia vuosia sitten. Omaan oppimiseen liittyvät haasteet nostivat vahvat tunteet pintaan. Monella opiskelijalla oli ikäviä kokemuksia kouluajoilta, jolloin opettajat eivät ole ymmärtäneet heitä. Eri tavalla oppivaa ei huomioitu eikä kukaan puhunut oppimisvaikeuksista. 

Tänä päivänä tietoa oppimiseen liittyvistä haasteista on jo paljon enemmän. Moni opiskelija on saanut erityistä tukea esimerkiksi lukivaikeuksiinsa. Yhä kuitenkin on kouluja, joissa eri tavalla oppijoita ei tunnisteta tai heitä ei huomioida.  

Lukiseula tunnistaa lukemisen ja kirjoittamisen pulmia 

Diakonia-ammattikorkeakoulussa on tehty lukivaikeutta tunnistavaa lukiseulaa jo usean vuoden ajan. Lukiseula on Niilo Mäki Instituutin tuottama testi, joka antaa alustavan ja suuntaavan tiedon siitä, onko henkilöllä lukivaikeus. Tarkempaa diagnoosia seulalla ei tehdä.  

Mikäli seulan tulokset viittaavat lukivaikeuteen, opiskelijan on mahdollista saada erityisjärjestelynä esimerkiksi lisäaikaa tenttiin tai hänelle voidaan suositella äänikirjastoon liittymistä. Joka lukukausi uusissa opiskelijoissa on niitä, jotka kokevat tarpeelliseksi osallistua tähän seulaan ja joilla ilmenee sen pohjalta tarvetta näille tukitoimille. 

Erilainen oppijuus on uusi normaali 

Yhä useammalla on opinnot aloittaessaan erityisopettajan tai neuropsykologin lausunto oppimiseen liittyvistä haasteista.

Alussa kuvaamani tilanne toistuu tällaisenaan harvoin nykypäivänä. Opintonsa aloittavat opiskelijat, olivat he sitten nuoria aikuisia tai jo vähän iäkkäämpiä, ovat tietoisempia eri tavoin oppimisesta ja he osaavat kysyä mahdollisuudesta saada lisätukea tai erityisjärjestelyjä opintoihinsa. Yhä useammalla on opinnot aloittaessaan erityisopettajan tai neuropsykologin lausunto oppimiseen liittyvistä haasteista. Monenlainen tai erilainen oppijuus on uusi normaali. Tämä ilmiö tunnistetaan myös muissa ammattikorkeakouluissa.  

Osa meistä ammattikorkeakoulujen lehtoreista on kouluttautunut myös ammatillisiksi erityisopettajiksi. Varsinaisesti palkattuja erityisopettajia on ammattikorkeakouluissa harvassa.  

Ammattikorkeakouluissa ei opiskelijoille tehdä virallisia, yksilöllisiä opetuksen mukauttamissuunnitelmia, kuten toisella asteella. Kaikki opiskelijat saavat kuitenkin opintoihinsa ohjausta. Myös tukitoimia on tarjolla. Sellaisia ovat esimerkiksi erilaiset tukipajat, joita kaikki opiskelijat voivat halutessaan hyödyntää.  

Oppimisvaikeuden tunnistaminen tuo helpotusta 

Yhä useampi opiskelija on nykyisin iloinen ja helpottunut saadessaan vahvistuksen oppimisvaikeudestaan. Opiskelija tietää, että ei ole muita huonompi tai vähemmän älykkäämpi, vaikka lukeminen tai kirjoittaminen onkin hitaampaa ja työläämpää. Hän tietää, että voi oppia, vaikka joutuukin etsimään ja opettelemaan itselleen sopivia tapoja opiskeluista suoriutuakseen. Usein se vaatii paljon työtä, mutta se ei ole este etenemiselle. Esimerkiksi lukivaikeuden kanssa voi edetä halutessaan vaikkapa professoriksi asti.  Moni lukivaikeudesta kärsivä tunnistaa itsessään myös erityistä luovuutta, mikä voi olla vahvuus työelämään siirtyessä.  

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082544182