Palveluintegraation muotoilua rikosseuraamusasiakkaiden päihdepalveluiden kehittämiseksi
Palveluintegraation muotoilu -työskentely selkeyttää hallinnonalat ylittävää verkostoyhteistyötä ja antaa uusia välineitä yhteiskehittämiseen. Diakissa järjestetty palveluintegraation muotoilu -työpaja valottaa yhteiskehittämisen vaiheita rikosseuraamusasiakkaiden päihde- ja kuntoutuspolkujen sujuvoittamiseksi.
Diakin Kalasataman-kampuksella järjestettiin lokakuussa kaksi intensiivistä päivää kestänyt Palveluintegraation muotoilu -työpaja. Sen tavoitteena oli selkeyttää verkostoyhteistyötä niin, että kuntien, Risen ja Vankiterveydenhuollon toimijat muodostavat yhdessä toimivan verkoston, joka tukee lyhytaikais- ja sakkovankeja päihdepalveluihin ja kuntoutuksen polulle. Työpajan järjesti Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen valtakunnallinen sakko- ja lyhytaikaisvankihanke. Tämä on jatkoa alueelliselle SIKSAK-hankkeelle, jonka tueksi järjestimme vastaavan työpajan tammikuussa 2020.
Työskentelyyn osallistui 45 sosiaalityön, terveydenhuollon, päihde- ja mielenterveyspalveluiden, rikosseuraamuslaitoksen ja vankiterveydenhuollon ammattilaista eri puolilta Uuttamaata. Mukana oli työntekijöitä, esihenkilöitä ja johdon edustajia.
Palveluintegraation muotoilu -työskentely on systemaattisesti nykytilan analyysista tavoitetilan muotoiluun etenevä prosessi.
Palveluintegraation muotoilu -työskentely on systemaattisesti nykytilan analyysista tavoitetilan muotoiluun etenevä prosessi. Osallistujat tutustuivat ennakkoon lyhytaikais- ja sakkovankien haavoittuvaan tilanteeseen tutustumalla ”Saken” tarinaan. Tarina loi kuvan yhteisen asiakkaan monimutkaisesta tilanteesta ja monialaisesta tuen tarpeesta, josta huolimatta kontaktit palveluihin ja tukitoimiin olivat ohuet.
Nykytilan yhteinen analyysi
Työpajan aluksi ammattilaiset tutustuivat toistensa ammatillisiin rooleihin sekä loivat yhteistä ymmärrystä ongelmista ja mahdollisuuksista työskennellä asiakasryhmän kanssa.
Nykytilan analyysi koostui toimijaverkoston ja siihen liittyvien päällekkäisyyksien ja puuttuvien vastuiden tunnistamisesta. Lisäksi Saken tarinan avulla kuvattiin vankien nykyinen palvelupolku katkoksineen.
Polkutyöskentelyssä huomio kohdennettiin siirtymävaiheisiin, joissa tuen kokonaisuuteen vaikuttaa siirtymä palvelusta tai elämäntilanteesta toiseen. Saken tapauksessa tämä tarkoitti esimerkiksi siirtymää vankilaan, vankilasta siviiliin tai päihdepalveluista arkielämään. Pohdimme myös polulla toimivia työntekijöitä ja paikansimme avaintoimijat, joilla on erityinen mahdollisuus vahvistaa verkoston yhteistä työtä ja palveluiden yhdistämistä. Nämä ammattilaiset tekivät esimerkiksi etuus- tai palvelupäätöksiä, joiden mukaisesti polku katkesi tai jatkui.
Ongelmien paikantamisen jälkeen olimme valmiimpia siirtymään paikannettujen ongelmien ratkomiseen.
Nykytilaa kuvatessa ammattilaisten erityisosaaminen ja työhön liittyvät kysymykset jaettiin ryhmissä. Tämä lisäsi ymmärrystä yhteistyökumppaneiden roolista ja toimintamahdollisuuksista osana laajempaa verkostoa. Nykytilan analyysi nosti vahvasti esille muutostarpeita. Tälle varasimme oman tilansa tuomalla kaikki verkostotyöhön liittyvät huolet ja ongelmat yhteiseen käsittelyyn. Ongelmien paikantamisen jälkeen olimme valmiimpia siirtymään paikannettujen ongelmien ratkomiseen.
Verkostoyhteistyön tavoitteiden asettelua
Toisena työpajapäivänä visioimme ja muotoilimme toimivaa verkostoyhteistyötä. Ensimmäinen askel oli tavoitepolun rakentaminen. Edellisenä päivänä esiin tulleet ongelmat ja muutostarpeet muuttuivat selkeiksi korjaustoimiksi, kirkastuneiksi vastuiksi ja yhteiseksi työskentelyksi. Huomiota kiinnitettiin esimerkiksi seuraavanlaisiin tehtäviin ja vastuisiin: tuen tarpeen kartoittaminen, päätökset etuuksista ja palveluista, yhteistyön organisointi ja koordinaatio, tiedonsiirto ja viestintä.
Tavoitepolkuja rakennettiin ryhmissä ja yhdistettiin koko verkoston toimintamalliksi. Verkosto muodostettiin nimeämällä ydinvastuussa oleva ammattilaisten tiimi sekä määrittelemällä tukitoimijat, jotka tarjoavat yhteisille asiakkaille ja työntekijäverkostolle täydentävää osaamista. Yhdessä toimivan verkoston kolmas osa-alue oli toiminnan mahdollistajien, kuten päätöksiä tekevän johdon roolin täsmentäminen.
Työskentely tapahtui pääasiallisesti noin 10 hengen ryhmissä, joissa oli mahdollisimman laaja edustus eri ammattilaisia. Huolehdimme kuitenkin, että ryhmien oivallukset ja ajatukset jaettiin koko työryhmälle. Tavoitteenamme oli lisätä eri toimijoiden kohtaamista yli ammatillisten ja kunnallisten rajojen. Tästä syystä työskentelevän ryhmän kokoonpanoa muutettiin tehtäväkohtaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Konkreettiset askelmerkit aikajanalle
Toisen päivän viimeinen tehtävä oli viedä työskentely konkreettisiksi askeliksi aikajanalle. Tätä työskentelyä tehtiin jakamalla osallistujat hyvinvointialuekohtaisiin ryhmiin. Halusimme vahvistaa arjen vuorovaikutusta, tukea ryhmäytymistä ja yhdessä työskentelyä jo suunnitteluvaiheessa. Lopputuloksena syntyi suunnitelmia verkoston ensimmäisistä yhteisistä toimista sekä ideoita toimintaa ja päätösvaltaa tukevien rakenteiden, kuten ohjausryhmien koollekutsumisesta.
Halusimme vahvistaa arjen vuorovaikutusta, tukea ryhmäytymistä ja yhdessä työskentelyä jo suunnitteluvaiheessa.
Fasilitaattorin roolista käsin työskentely näyttäytyi innostuneena ja rakentavana. Toimijoiden välinen vuorovaikutus oli välitöntä, intensiivistä, kuuntelevaa ja kannustavaa. Hyviä käytäntöjä jaettiin ja vaikeista asioista puhuttiin ratkaisukeskeisesti. Yhteinen työskentelymme loi hyvän pohjan alueellisten monialaisten verkostojen konkreettiselle työlle ja antoi tukea johtamiseen niin, että verkostotyötä tukevan projektin on helpompi edetä kohti tavoitettaan.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082544198