Diak 25 vuotta: Diakin oma linja muotoutuu

Uuden ammattikorkeakoulun ongelmana pidettiin aluksi sen liian pientä kokoa, mitä vahvistunut omistajapohja vähitellen kasvatti. Päättäjissä oli myös niitä, jotka vierastivat ”kristillistä korkeakoulua” tai sen ”ihmissuhdekoulutuksia”. Lopulta kuitenkin kirkollisen taustan omaavan ammattikorkeakoulun rooli nähtiinkin voimatekijäksi, kun ymmärrettiin Diakilla olevan valtakunnallinen erityistehtävä kirkollisen alan ammattikorkeakouluna. Pidettiin viisaana, että siihen keskitettäisiin kirkollinen koulutus mahdollisimman tarkasti.

Sosiaalialan suurin kouluttaja

Vaikka joillekin teknis-käytännöllisiä taitoja arvostaneille Diakin linja oli aluksi outo, sen korostunut syrjäytyneiden ja hädänalaisten aseman parantamisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon linja alkoi kuitenkin nopeasti hallita mielikuvia Diakista. Opetusministeriön piireissä tuli jopa tavaksi puhua ”kurjien korkeakoulusta”.

Diakista tulikin sosiaali- ja terveysalan korkeakouluna suuri, vaikka se muuten on pieni tai hädin tuskin keskisuuri. Sosiaalialan aloituspaikkoja Diakilla on ylivoimaisesti eniten verrattuna muihin ammattikorkeakouluihin ja esimerkiksi enemmän kuin kaikilla Suomen yliopistoilla yhteensä. Terveysalan korkeakouluna se on keskisuuri.

Diakista tulikin sosiaali- ja terveysalan korkeakouluna suuri, vaikka se muuten on pieni tai hädin tuskin keskisuuri.

Taloudelliselta kannalta yksialaisuus on haaste: sosiaali- ja terveysala on sijoitettu alimmaksi ammattikorkeakoulujen yksikköhintaluokituksessa, minkä mukaan Diak saa valtionrahoituksensa. Tänä päivänäkin valtio maksaa muiden alojen koulutuksesta ammattikorkeakouluille enemmän.

Diakia muodostettaessa 1990-luvun alkupuolella painopiste syrjäytymisen torjunnassa häiritsi kirkollisia kumppaneita. Omassa lausunnossaan Seurakuntaopiston kokonaisuuteen kuuluneen Luther-opiston johtokunta piti sitä nuorisotyön kannalta yksipuolisena.

Kaksoiskelpoisuus ja kirkon ohjaus

Nykyisen Diakin näkökulmasta on hämmästyttävää, miten kirkolliset Diakin lähtökohdat olivat ja miten suoraa kirkollinen ohjaus oli perustamisvaiheessa.

Diakin synnytti ajatus liittää toisiinsa kirkon diakonia- ja nuorisotyöhön johtavat koulutukset. Koulutusuudistus nähtiin välttämättömäksi, jotta kirkon tehtävälle ja itseymmärrykselle tärkeät tutkinnot eivät olisi jääneet ammatillisen toisen asteen koulutukseksi.

Diak pyrki luomaan kirkon kasvatustyölle ja diakonialle yhteisen orientaatioperustan. Se halusi luoda uudenlaisen mahdollisuuden aiemmin erillisten koulutusten (diakoni, diakonissa, nuorisotyönohjaaja) integraatiolle ja vuoropuhelulle. Samalla se tähtäsi mahdollisimman joustavaan ammatilliseen liikkuvuuteen kirkon ja yhteiskunnan tehtävissä sekä tuki laaja-alaisen diakonaatin syntymistä.

Diakille valtion myöntämä toimilupa oli välttämätön, mutta olennaista oli myös saada kirkon hyväksyntä diakonian ja kasvatuksen ammattikorkeakoulututkinnolle, joka tuottaisi kelpoisuuden kirkon diakonian ja nuorisotyönohjaajan virkoihin.

Kirkon piirissä ammattikorkeakouluun suhtauduttiin myönteisesti.

Kirkon piirissä ammattikorkeakouluun suhtauduttiin myönteisesti. Ydintavoite, pelastaa kirkolliset opistoasteen tutkinnot ammattikorkeakoulutasolle ja näin huolehtia, etteivät ne jäisi toisen asteen koulutuksiksi, oli yhteinen. Kirkon johdossa suhtauduttiin myönteisesti ajatukseen rakentaa kirkolliseen koulutukseen erikoistunut valtakunnallinen ammattikorkeakoulu, jossa koulutus toteutuisi paremmin kuin alueellisten ammattikorkeakoulujen pienissä toimintayksiköissä maan eri puolilla.

Merkittävä syy sekä omistajien liikkeellelähtöön että kirkon uudistukselle antamaan tukeen oli talous. Ammattikorkeakoulut olivat valtion rahoittamia. Ammattikorkeakoululle valtiolta saatu toimilupa varmisti yhtenäisen rahoituspohjan, jollaista ei ennen ollut.

Kirkon johdossa korostettiin kaksoiskelpoisuuden periaatetta. Diakonien koulutus oli jo ennen ammattikorkeakoulua tuottanut kelpoisuuden sekä kirkon diakonian virkaan että yhteiskunnallisiin tehtäviin ja se oli toteutettu valtion rahoituksella. Nyt oli pääteltävissä, että kaksoiskelpoisuus oli toteutettavissa 140 opintoviikon ammattikorkeakoulututkinnolla. Diakonien tutkinto oli ollut 180 opintoviikon laajuinen.

Diakonissakoulutukseen sisältyi kuitenkin ongelmia. Diakonissat olivat myös sairaanhoitajia, ja siksi sairaanhoitokoulutuksen erityissäädökset oli otettava huomioon, jolloin teologisia ja kirkollisia opintoja oli sovitettava koulutusohjelmaan eri tavoin ja supistettava hieman.

Ilmiölähtöisyys ja muut pedagogiset oivallukset

Koulutusohjelmassa korostuivat moniammatillisuus, monitieteellisyys, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Tutkinnot tähtäsivät kaksoiskelpoisuuteen. Diakonissat pystyivät toimimaan sairaanhoitajina, diakonit sosionomeina. Merkittävä linjavalinta oli se, että kirkon nuorisotyönohjaajat valmistuivat sosionomeiksi eli he saivat diakonien tapaan sosiaalialan koulutuksen ja kelpoisuuden.

Koulutusohjelmassa korostuivat moniammatillisuus, monitieteellisyys, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus.

Kasvatusalan keskustelussa uutta olivat ilmiölähtöiset opetussuunnitelmat, joista Diakissa kiinnostuttiin. Samaa ilmiötä voitiin käsitellä useasta näkökulmasta ja eri tieteiden käsittein. Sosiaali- ja terveysalalla oli virinnyt keskustelu tarpeesta alojen väliseen lähempään yhteistyöhön, mikä tuki ilmiöpohjaisuuden valintaa. Sitä tuki myös arvopohja, jonka mukaan Diakin koulutuksessa ja kehittämistoiminnassa tuli erityisesti huomioida haavoittuvimmassa asemassa olevat.

Ilmiöpohjainen opetussuunnitelma osoittautui kunnianhimoiseksi ja siitä oli osin tingittävä, mutta tavoitteena oli, että kursseista, usein jopa luentototeutuksesta vastasi moniammatillinen opettajatiimi. Joskus opiskelijat moittivat, etteivät he monien näköalojen takia pääse heti kiinni omaa substanssialaan. Monet muut pitivät sitä rikkautena. Opettajille ilmiöpohjainen valinta osoitti eri alojen välisen vuoropuhelun merkitystä ja sitä, miten opettamalla oppii.

Ammattikorkeakoulujen ongelma alkuvaiheessa oli, että kaikki opettajat eivät olleet maistereita ja tohtoreita oli liian vähän. Diakissa opettajien jatkokoulutus päätettiin toteuttaa moniammatillisina ryhminä. Mukaan seminaareihin tulivat yliopistoista hoitotieteen, kasvatustieteen, sosiaalityön ja teologian professorit.

Vaikka tämä jatkokoulutuksen muoto hiipui melko pian, usko moniammatillisiin tiimeihin sotealan työssä ja moniammatillisuuteen ei hiipunut. Diakissa elivät vahvoina aikakauden kärkiteemat, ja aallonharjalla olivat milloin varhainen puuttuminen, milloin työuupumus ja milloin monikulttuurisuus. Suosikkiteemojen nousuja ja laskuja voi tarkastella opinnäytetöiden otsikoista.

Diak 25 vuotta -blogisarja käy läpi Diakonia-ammattikorkeakoulun vaiheita aina perustamisesta nykyhetkeen ja tulevaisuudennäkymiin.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021102752556