Miten opimme asioita?

Pari vuotta sitten Diakissa syntyi tarve päivittää ja tuoda esiin koko talon yhteiset pedagogiset suuntaviivat. Haluttiin, että koko henkilöstö tietää, mistä lähtökohdista Diakissa opetusta ja oppimisen ohjausta tehdään. Myös työelämän yhteistyökumppaneille esimerkiksi harjoittelujen yhteydessä tämä olisi tärkeää tietoa. 

Sosiaalialan yliopettaja Jari Helminen sekä digitaalisen pedagogiikan ja sulautuvan oppimisen yliopettaja Olli Vesterinen aloittivat pohjatyöt kahdessa työpajassa, joihin osallistuivat yliopettajat, koulutuspäälliköt sekä kehitysjohtaja ja vararehtori-koulutusjohtaja. Näissä työpajoissa muotoiltiin myös termi pedagogisille valinnoille: dialoginen muutospedagogiikka. 

Myöhemmin kerättiin kyselyillä Diakin opetushenkilökunnalta kokemuksia, ideoita ja näkemyksiä siitä, millaista on Diakin arvojen mukainen hyvä pedagogiikka. Dialoginen muutospedagogiikka pohjautuu etenkin kahteen teoriaan: suomalaisten oppimisen tutkijoiden Sami Paavolan ja Kai Hakkaraisen kehittämään trialogisen oppimisen malliin sekä brasilialaisen kasvatusfilosofi Paolo Freiren pedagogisiin näkemyksiin. 

Neljä oppimisen kivijalkaa 

Tietoa tulee osata hakea erilaisista lähteistä, ja tiedollisesta aineksesta tulee muodostaa kokonaiskuva.

Mitä tämä parin vuoden kehitystyön tuloksena syntynyt kehys sitten pitää sisällään? Dialogisessa muutospedagogiikassa oppimista katsotaan tapahtuvan neljällä tavalla: dialogisuuden, tiedonhankinnan, tiedon luomisen ja muutoksen kautta. 

Näistä tiedonhankinta tapahtuu eniten oppijan oman pään sisällä, kun hän hankkii ja muokkaa tietoa itsenäisesti. 

– Tietoa tulee osata hakea erilaisista lähteistä, ja tiedollisesta aineksesta tulee muodostaa kokonaiskuva. Oppijan tulee siis ymmärtää ja sisäistää, mistä on kysymys ja saada liitettyä tieto aikaisemmin oppimaansa, Jari Helminen kuvailee. 

– Näin oppija kykenee luomaan henkilökohtaista ”käyttöteoriaa”, jota sitten soveltaa esimerkiksi sosiaalialan muuttuvissa asiakastyön tilanteissa. 

Oppimista vuorovaikutuksessa 

Siinä missä tiedonhankinta tapahtuu paljolti oppijan oman pään sisällä, muilla dialogisen muutospedagogiikan osa-alueilla oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, ”päiden välillä”. 

– Kaikilla Diakin edustamilla aloilla keskeisin ammatillinen osaaminen tulee esiin juuri vuorovaikutuksen ja kohtaamisen taidossa, Olli Vesterinen sanoo.  

– Dialogisuuden sisäistäneet ihmiset osaavat pyrkiä tasaveroisesti ja toisiaan kunnioittaen eteenpäin, kohti yhteistä uutta oppimista ja toimintaa. Dialoginen osaaminen näkyy siis siinä, miten hyvin yksilö pärjää ammattiyhteisönsä vuorovaikutuksessa; miten hän osaa ammattitaitoaan käyttää ja jakaa ja miten paljon hän osallistuu yhteiseen osaamisen luomiseen. 

Tiedon luomisen osiossa oppijoiden tavoitteena on hioa yhdessä kehittämisen taitojaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tässä menetelmässä opiskelijat tutkivat yhdessä jotakin ilmiötä ja arvioivat omia ja toistensa ajatuksia, kokemuksia ja näkemyksiä suhteessa tutkittuun tietoon kriittisesti ja hyvällä tiedonhankinnan osaamisellaan. Tämän yhteiskehittämisen tuloksena syntyy vaikkapa esitys, opas tai kenties uusi toimintamalli tai käytäntö alalle. 

– Harjoitteluaikanaan opiskelija luonnollisesti voi soveltaa näitä samoja dialogisia menetelmiä opiskelutovereidensa lisäksi työtovereittensa tai asiakkaidensa kanssa esimerkiksi opinnäytettä valmistellessaan, Helminen lisää. 

Dialogisen muutospedagogiikan perimmäisenä tavoitteena on tarjota opiskelijoille hyvät valmiudet toimia työelämässä innovatiivisina, aktiivisina ja yhteiskehittämiseen kykenevinä työntekijöinä, Jari Helminen visioi. 

– Uskon vakaasti, että kun opiskelijat jo opiskeluaikanaan saadaan rohkeasti osallistumaan ja luomaan yhdessä, samaa toimintatapaa on helpompi jatkaa myös työelämässä, Helminen sanoo.  

Muutoskykyä  

Entä mitä muutoksen käsite tuo dialogiseen muutospedagogiikkaan? Tällä viitataan oppijan kykyyn olla valmis muutokseen itsessään ja ympäristössään silloin, kun siihen on tarvetta, Vesterinen kertoo.  

Dialoginen muutospedagogiikka ei ole tiukka dogmi.

– Muutoksen kohdalla puhutaan usein transformatiivisesta oppimisesta: Jos oppiminen jää hyvin pinnalliseksi, oppimansa kykenee ehkä toistamaan. Sen sijaan muutosvalmiiksi oppineella ihmisellä uusi asia voi pyöräyttää koko aiemmin opittua tietorakennetta ja muokata hänen näkemyksiään, tietoja ja taitojaan uuteen kulmaan, Olli Vesterinen sanoo. 

Dialoginen muutospedagogiikka ei ole tiukka dogmi. Kyse on lähtökohdista, joiden toteutustapoja on lukuisia.  

– Opettajille on tietoisesti jätetty paljon liikkumavaraa. Tavoite on tarjota heille tällä mallilla perusteluita ja uusia rakennuspalikoita oman opetustyön suunnitteluun, Jari Helminen sanoo. 

– Halusimme jättää kehykseen avoimuutta, jotta opettajien pedagogiset valinnat olisivat myös ajassa eläviä ja kehittyviä: toivomme opetushenkilöstöltä rohkeutta kokeilla ja testata sitä, miten kukin voi tämän pedagogiikan mukaisia tavoitteita itse parhaiten toteuttaa. 

Opiskelumuodot tasapainoon 

Diakoniatyön sosionomiopiskelija Pauliina Jalola-Korhosaari on toiminut opiskelijaedustajana yliopettajien pedagogiikka ja kehittäminen –tiimissä. Hän on tyytyväinen suuntaan, mihin Diakin opetusta ollaan kehittämässä. 

Opiskelijat ovat arvokkaita viestintuojia siinä, mikä opetuksessa toimii ja mikä ei.

– Minusta Diak on tehnyt erittäin hyviä pedagogisia valintoja. Opiskelijana olen ennen kaikkea todella iloinen siitä, että Diakissa pedagogiikan kehittäminen otetaan tosissaan ja siihen satsataan, Pauliina Jalola-Korhosaari sanoo. 

Jalola-Korhosaari kiittää siitä, että Diakissa opiskelijoiden ääni otetaan vakavasti.  

– Opiskelijat ovat arvokkaita viestintuojia siinä, mikä opetuksessa toimii ja mikä ei. Tätä resurssia Diakissa on ansiokkaasti selvitetty ja hyödynnetty esimerkiksi erilaisin opiskelijakyselyin, Jalola-Korhosaari sanoo. 

– Jossakin vaiheessa omissa opinnoissamme ryhmätyöskentelyä alkoi olla aivan liikaa. Kun se kyselyvastausten perusteella selvisi johtoportaalle, he reagoivat ja vähensivät ryhmätöiden määrää. Näin eri opiskelumuodot saatiin tasapainoon.  

Rohkeus haastaa itseään on tärkeää 

Jalola-Korhosaari kokee, että Diakissa käytetään jo nyt monipuolisesti eri pedagogisia menetelmiä.  

– Toivon toki silti, että dialoginen muutospedagogiikka entisestään rohkaisee opettajia lisäämään opetuskokeilujaan ja menetelmien variaatioita. 

– Opiskelijathan ovat hyvin heterogeeninen joukko. Ketteryyttä siis tarvitaan kaikilla aloilla, että yksilöt pääsevät oppimaan vahvuuksiensa mukaisesti, olivat vahvuudet sitten vuorovaikutuksessa tai yksin asioiden tutkimisessa. 

Omien opintojensa opetusilmapiirin Jalola-Korhosaari on aina kokenut kannustavana, keskustelevana ja turvallisena erilaista oppimista ja oppijoita kohtaan. 

– Kun samalla kurssilla käytetään usein erilaisia metodeja, jokainen opiskelija on päässyt käyttämään vahvuuksiaan – ja mikä myös on hyvin tärkeää, joudumme haastamaan itseämme hieman mukavuusalueittemme ulkopuolella. Jos tekee mielellään asioita yksin, on hyvä päästä koulimaan kohtaamistaitojaan ja toisinpäin. 

Mitä työelämässä tarvitaan? 

Ammattikorkeakoulun pedagogiikassa työelämälähtöisyys ja opiskelijoiden työelämään verkostoituminen on luonnollisesti hyvin tärkeää. Harjoittelujaksojen lisäksi Diakin opiskelijat saavat kontakteja työelämätahoihin muun muassa suoraan näille tehtyjen opinnäytetöiden kautta.  

Jalola-Korhosaari on tullut opiskelemaan uutta alaa jo vahvan työelämäkokemuksensa jälkeen. Hän työskentelee samanaikaisesti opintojensa ohessa tällä hetkellä Uudenmaan TE-toimistossa ja työllisyyden kuntakokeilussa palvelusesimiehenä.  

Kun dialogisen muutospedagogiikan linjauksia katsoo käytännön työelämän vinkkelistä, ne vaikuttavat tarjoavan hyviä valmiuksia tämän päivän työelämää varten, Jalola-Korhosaari miettii. 

– Itse palkkaisin varsin mielelläni töihin juuri näiden pedagogisten linjausten kuvaamia sosionomeja: osallistuvia persoonia, jotka uskovat siihen, että heillä on uusinakin annettavaa ja jotka omaavat hyvät vuorovaikutustaidot ja ovat innokkaita kehittämään asioita.  

Jalola-Korhosaaren mielestä turhan usein ajatellaan, että uuden työntekijän pitäisi ensin tutustua ja omaksua työpaikan kulttuuria puoli vuotta tai pitempään ennen kuin on oikeutettu avaamaan suunsa ja osallistumaan. 

– Sellainen on puppua. Totta kai uudella työntekijällä pitää olla nöyryyttä ymmärtää ja oivaltaa työpaikkansa hyvät käytännöt ja rutiinit, mutta koska itse koen, että yhteiskuntamme rakenteet ja työnteon tapamme kaikkinensa ovat ainaisessa muutoksessa, uusilla ajatuksilla on aina paikkansa tulla huomioiduiksi.  

Rohkeutta ja omanarvontuntoa  

Diakin edustamille aloille hakeutuu usein ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet hyvästä vuorovaikutuksesta, auttamisesta ja yhteistyöstä.  

– Kun näitä valmiuksia rohkaistaan ja vahvistetaan hyvillä pedagogisilla valinnoilla, lähtökohdat hyvien osaajien tuottamiseen yhteiskuntaan ovat erinomaiset, Jalola-Korhosaari katsoo. 

Jalola-Korhosaari sanoo olevansa koulustaan erittäin ylpeä. Onko silti jotain, mitä hän toivoisi lisää Diakin pedagogiselle puolelle työelämän näkökulmasta? 

– Jos jotain, niin ehkä vielä rohkeammin vahvistaisin opiskelijoissa sitä, että he vastavalmistuneinakin uskaltavat heti hyvällä itsetunnolla viestiä omasta osaamisestaan ja ottaa oman paikkansa. Samalla toki nöyrästi tiedostaen ne kohdat, missä vielä itse kukin kaipaa lisää oppia. Meiltä valmistuu osaavaa väkeä!