Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Harjoittelujakso toi työpaikan

Hoitotyön opiskelijat ovat usein valintojen edessä, kun he miettivät tulevaisuuttaan ja harjoittelupolkuaan. Millaista työtä haluaa tulevaisuudessa tehdä? Onko itsellä riittävästi tietoja ja taitoja harjoittelupaikkaa valitessa? Blogissa Diakin opiskelija ja harjoittelun ohjaaja reflektoivat harjoitteluprosessia.

Harjoittelua ohjaavat opettajat oppivat tuntemaan opiskelijoiden vahvuuksia, ja voivat antaa vinkkejä siitä, millainen harjoittelupaikka tukee opiskelijan tulevaisuuden suunnitelmia työllistyä. Valintaa ohjaavat usein kuitenkin opiskelijan omat kiinnostuksenkohteet.

Oli kevät vuonna 2021. Olin valinnut syventävät opinnot nopeuttaakseni opintojeni etenemistä. Kriittisesti sairaan hoitotyö kiinnosti minua jo silloin. KRI-teoriat alkoivat ja kauhistelin, miten vaikeista asioista kurssilla puhuttiin. Itkin tehtävien laajuutta ja vaativuutta.

Seuraavaksi oli aika varata Jobiilista harjoittelupaikka syventäviin opintoihin. Olin jo aiemmin ollut kiinnostunut Satasairaalan päivystyksestä ja teho-osastosta, mutten uskonut saavani paikkoja. Kun kuitenkin sain viiden viikon harjoittelujakson teho-osastolle riemastuin, mutta samalla pelkäsin. Olisi kuitenkin kyse samoista vaikeista asioista, joita KRI-opinnoissa olin itkien lukenut ymmärtämättä niistä juuri mitään.

Osaava ohjaaja tietää perehdytyksen arvon

Hyvällä perehdytyksellä autetaan opiskelijaa omaksumaan tarkoituksenmukaiset toimintatavat, lisäämään tyytyväisyyttä harjoittelujaksoon, poistamaan jännitystä sekä kokemaan itsensä tervetulleeksi työyksikköön. Perehdytys on merkittävä tekijä harjoitteluun sitoutumiselle ja sen onnistumiselle. Tehohoito- ja valvontaosastolla hoidetaan kriittisesti sairaita potilaita. Potilaat saavat laaja-alaista hoitoa, jossa turvaudutaan lääkkeisiin, lääkintätekniikkaan ja laitteisiin sekä erilaisiin toimenpiteisiin, mutta ei unohdeta inhimillistä läsnäoloa ja vuorovaikutusta.

Perehdytys on merkittävä tekijä harjoitteluun sitoutumiselle ja sen onnistumiselle.

Tuli elokuu ja harjoittelu teholla lähestyi. Mietin useasti, selviänkö tulevasta työstä. Menin työpaikalle ensimmäisenä aamuna täynnä jännitystä ja pelkoa. Tapasin heti ohjaajani, joka oli ystävällinen ja empaattinen. Kuljimme yhdessä jakson tiiviisti. Hän antoi heti sen vaikutelman itsestään, että on valmis ja halukas auttamaan. Potilaiden hoitoon osallistuimme toisena päivänä, ensimmäinen päivä oli varattu perehdytykseen.

Teoriatieto ja käytännön tiedot alkavat yhdistyä

Teoriatiedon avulla opiskelija voi ohjata omaa oppimistaan ja ammatillista kasvuaan. Teoriatiedon kertaaminen voi olla harjoittelun aikana kuormittavaa ja harjoittelun ohjaajalla on tärkeä tehtävä keskustella opiskelijan kanssa ja osoittaa teoriatiedon ja käytännön tiedon yhteys.

Ensimmäisinä päivinä kirjoittelin asioita muistiin, joita sitten kotona selvittelin harjoittelupäivien jälkeen. En nukkunut juuri ollenkaan. Päässäni pyörivätuudet sanat, diagnoosit, hoitotoimet ja koneet.Kerroin asiasta ohjaajalle, joka kielsi avaamasta oppikirjoja harjoittelupäivien jälkeen. Hän sanoi, että harjoittelu opettaa minua riittävästi ja teoriatiedot tulevat loksahtelemaan käytäntöön viikkojen aikana. Pala palalta oudot aiemmin oppimani sanahirviöt ja asiat saivat konkreettisia merkityksiä käytännössä, ja anatomian ja fysiologian opit yhdistyivät pikkuhiljaa esimerkiksi hengityslaitehoitoon. Kerroin ohjaajalle ”lampun syttymisistä” innoissani sisäistäessäni aiemmin vaikeilta tuntuneita asioita päivä päivältä enemmän. Oivallukset ja onnistumisen kokemukset tuntuivat hyviltä meistä molemmista.

”Minä osaan!”

Harjoittelun ohjaajalla on suuri merkitys opiskelijan harjoittelun onnistumisessa. Hän on perehdyttäjä, kannustaja, palautteen antaja ja hyvä esimerkki osaavasta hoitajasta.

Viimeisen kahden viikon aikana tiedot syvenivät sille tasolle, että sain tehdä testin, jonka yleensä tekevät vuoden teholla työskennelleet valmiit sairaanhoitajat. Yllätyin omista tiedoista ja taidoista positiivisesti. Ohjaaja kertoi, kuinka osaamiseni oli jo syvempää kuin valmistuneilla sairaanhoitajilla siellä. Hän kannusti minua hakemaan tehohoitajan töihin valmistuttuani. Tehohoitojakson ansiosta aloitan ohjaajani suosituksesta sairaalassa työt joulukuussa muilla osastoilla, kunnes valmistun ja pääsen teho-osastolle töihin.

Muutos itsessä ja ajattelussa

Oikeanlainen tuki ja ohjaus lisäävät itseluottamusta ja harppaus opiskelijasta ammattilaiseksi pienenee. Kun on päässyt hyödyntämään hankittua osaamista harjoittelussa, tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat selkeiltä.

On edelleen hämmentävää ja pelottavaakin hyväksyä oma osaaminen. Itsetuntoni sai vahvistusta laadukkaan ohjauksen, hyväksytyksi tulemisen ja onnistumisen kokemuksista. Saan käyttää terveysporttia ja muita hoitotyötä ohjaavia lähteitä tarpeen vaatiessa. Niin ne valmiit, kokeneetkin sairaanhoitajat tekevät. Asiantuntijuus syventyy kokemuksen myötä.

Oikeanlainen tuki ja ohjaus lisäävät itseluottamusta ja harppaus opiskelijasta ammattilaiseksi pienenee.

Työyhteisön yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen oli ihailtavaa. Opiskelijan ohjaukseen oli todella panostettu. Opiskelijaa yhteisössä arvostettiin, joka näkyi mm. siinä, että opiskelijaa kutsuttiin aina omalla nimellä eikä opiskelijaksi, niin kuin monissa muissa paikoissa.

Ihmisenä ja ammattilaisena

Opiskelijat omaksuvat opintojensa aikana ammatin vaatimia työtehtäviä, toimintatapoja, työkulttuureja ja arvoja. Opiskelijan hahmottaessa uudella tavalla toimintaansa hän muuttaa vaiheittain sekä työskentelyään että määrittää ammatillisen identiteettinsä uudelleen.

Kriittisesti sairaan potilaan ja hänen omaistensa kohtaaminen on herkkää, kunnioittavaa ja empaattista. Miten lohduttaa esimerkiksi  tehohoidossa makaavan nuoren vanhempia? En surua pysty poistamaan, mutta läsnä voin olla.

Pelkään silti valmistumista ja vastuuta. Jokin olisi pielessä, jos näin ei olisi, sanoi ohjaajani viimeisenä päivänä. Rinta siis rottingille ja kohti viimeisiä harjoitteluviikkoja. Sisäinen puhe itsensä solvaamisesta ja ammattitaidottomuudesta on jätettävä taakse ja luotettava omaan osaamiseen.

(Kursiivilla merkityt tekstit ovat sairaanhoitajaopiskelija Nina Pärnän kokemuksia harjoittelusta.)

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121060064