Ekososiaalisuus ylittää rajat yhdistääkseen

Ekososiaalisuus liittyy niin yhteiskunnallisiin, poliittisiin kuin sosiaalisiin lähtökohtiimme ja arvoihimme. Lähtökohtaisesti ihminen on osa biodiversiteettiä ja täysin riippuvainen ympäristöstänsä. Sen mitä teemme ja olemme tehneet ympäristöllemme, teemme itsellemme. Tuomalla esille tämän riippuvaisuussuhteen, ekososiaalisuus yhdistää meidät niin mikro- kuin makrotasolla osaksi biodiversiteettiä sekä laajoja sosiaalisia verkostoja.

Tarvitaan eri tieteenalojen yhteistyötä

Ekososiaalisuuden verkostot kurkottavat historiaan ja tulevaisuuteen, katsoen miten vähemmistöjen ja luonnonvarojen riisto ovat vaikuttaneet meistä jokaisen elinmahdollisuuksiin planeetalla. Ekofeminismin oivallus kaksoishallinasta osoittaa meille, kuinka tietyn ihmisryhmän (kuten naisten, alkuperäiskansojen, seksuaalivähemmistöjen) sekä luonnonresurssien sorto kulkevat käsikädessä, näkyen mm. globalisaation sekä jälkikolonisaation muodoissa (Pulkki, 2021, s.13).

Ekologisten haasteiden juurisyyt ja ilmiöiden keskinäiset riippuvaisuussuhteet lisäävät tarvetta eri tieteiden, yksilöiden ja yhteisöjen väliselle yhteistyölle sekä dialogille.

Ekologisten haasteiden juurisyyt ja ilmiöiden keskinäiset riippuvaisuussuhteet lisäävät tarvetta eri tieteiden, yksilöiden ja yhteisöjen väliselle yhteistyölle sekä dialogille. Tämä on erityisen tärkeätä valtasuhteiden, arvojen ja elämäntapojen murroksessa.

Luonnonvarojen kuormitus jakautuu epätasaisesti

Hyvinvointivaltion ja teollisen kapitalismin tämänhetkinen keskinäinen riippuvaisuus toisistaan tuo esiin roolimme modernismin ylläpitäjinä ja tahattomankin osallistumisemme luonnon sekä ihmisoikeuksien väärinkäyttöön. Tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen seuraukset tuntuvat kaikkialla mutta vaikuttavat eniten köyhimpien elämään (Närhi, 2015). Maailman vauraan vähemmistön kulutus vastaa yli 80 prosenttia maapallon luonnonvarojen käytöstä ja saastumisesta (Munasinghe, 2014, s. 260).

Oikeuksien ja mahdollisuuksien rinnalla kulkevat vastuut ja velvollisuudet seuraavat meistä jokaista maailmassa, jossa jokaisella toimella on seurauksensa niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. Omaksumalla selkeän filosofisen perustan, joka korostaa holismia ja keskinäisiä riippuvaisuuksiamme, meidän tulee rakentaa johdonmukaisempaa perustaa, joka edistää muutosta kohti kestävämpää ympäristöä (mm. Boetto, s. 2017.) Tämä kuitenkin vaatii myös poliittisen ja rakenteellisen muutoksen ajamista osana yhteiskunnallista vaikuttamistyötä.

Koulutus tekee riippuvuussuhteet näkyviksi

Koulutus voi parhaimmillaan edesauttaa sellaista kestävän kehityksen mallia, joka näkee ihmisen sekä ympäristön itseisarvon ja näiden molempien oikeuksien tasa-arvoisen toteutumisen ainoana vastuullisena ja elämää säilyttävän toiminnan lähtökohtana.

Koulutuksen asema ilmiöiden ja niiden riippuvaisuussuhteiden ymmärtämisen taustalla on korvaamaton. Vauhtiin päästessään ekososiaalisuus parhaimmillaan yhdistää ilmiöt, ihmiset ja instituutiot yli rajojen toimimaan yhdessä, merkityksellisenä osana tasapuolisemmin jaettua kokonaisuutta.

Lähteet

Boetto, H. (2017). A Transformative Eco-Social Model: Challenging Modernist Assumptions in Social Work. The British Journal of Social Work 47(1), January 2017, 48–67, https://doi.org/10.1093/bjsw/bcw149

Munasinghe, M. (2014). Millenium Consuption Goals MCGs. at Rio+20: A Practical Step Toward Global Sustainability. Teoksessa Robert Costanza and Ida Kubiszewski (toim.) Creating a Sustainable and Desirable Future (s. 255–262). World Scientific.

Närhi, K. (2015). Ekososiaalinen viitekehys sosiaalityössä. Janus 23(3), 322–328.

Pulkki, J. (2021). Ekososiaalinen hyve-etiikka. Aikuiskasvatus 41(2), 102–112. https://doi.org/10.33336/aik.109320

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120030