Mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumisopinnoilla kohti oman ammatillisuuden vahvistumista

Erikoistumiskoulutus on tarkoitettu jo työelämässä toimivalle ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistäväksi koulutukseksi. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksista tehdyn arvioinnin mukaan erikoistumiskoulutusten vahvuuksia ovat työelämälähtöisyys ja tutkimusperusteisuus. Erikoistumiskoulutusta voi työnantajien näkökulmasta pitää työssä olevien ja samassa työpaikassa jatkavien osalta työnantajaakin hyödyttävänä osaamisen kehittämisenä. Keskimääräistä vetovoimaisempi erikoistumiskoulutus on ollut muun muassa mielenterveyden ja päihdetyön erikoistumiskoulutus. (Rauhala & Urponen, 2019.)

Mielenterveys- ja päihdetyön osaamisen kehittäminen

Mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumiskoulutuksen (30 op) keskeisenä osaamisalueena on mielenterveyden ja mielenterveys- ja päihdetyön laaja-alainen ymmärrys sekä ammatillisen asiantuntijuuden näkökulma. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän ja palveluohjauksen osaaminen sekä asiakaslähtöinen ajattelu muun muassa osallisuuden vahvistamisen, dialogisuuden ja kokemustiedon avulla nousevat opinnoissa keskiöön. Myös digitalisaation tuomat mahdollisuudet mielenterveys- ja päihdetyössä edellyttävät uutta osaamista.

Tärkeää on vahva alan sisällöllinen ja moniammatillisen yhteistyön osaaminen. Ne antavat opiskelijalle koulutuksen jälkeen valmiudet ohjata, tukea ja hoitaa mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä henkilöitä ja heidän läheisiään. Mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisena toimiminen edellyttää omien tietojen, taitojen ja asenteiden tunnistamista ja jatkuvaa kehittämistä oman ammattitaidon ylläpitämiseksi.

Mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisena toimiminen edellyttää omien tietojen, taitojen ja asenteiden tunnistamista ja jatkuvaa kehittämistä.

Ammattikorkeakouluissa erikoistumiskoulutusta edelsivät erikoistumisopinnot, jotka olivat laajuudeltaan 30–60 opintopistettä ja kohdennettu korkeakoulututkinnon suorittaneille. Erikoistumisopintoja toteutettiin erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Korkeakouluilla oli halutessaan mahdollisuus hakea erikoistumisopinnoille akkreditointia Korkeakoulujen arviointineuvoston yhteydessä toimivalta erikoistumisopintojen lautakunnalta. (HE 241/2014.) Diakissa  akkreditoitiin vuonna 2000 mielenterveystyön erikoistumisopinnot.

Mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumiskoulutus Diakissa vuosina 2018-2019

Diakissa toteutettiin Helsingin (20 opiskelijaa) ja Oulun (20 opiskelijaa) kampuksilla ensimmäinen mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumiskoulutus syyslukukaudella 2018 ja kevätlukukaudella 2019 saman opetussuunnitelman mukaisesti kahden muun ammattikorkeakoulun, Satakunnan ja Tampereen ammattikorkeakoulun, yhteistoteutuksena. Erikoistumiskoulutus oli laajuudeltaan 30 opintopistettä (n. 810 tuntia opiskelijan työtä).

Yhteistyö työelämän edustajien kanssa on keskeistä erikoistumiskoulutuksessa, joten jo koulutuksen valmisteluvaiheessa työelämän edustajia oli mukana osaamistavoitteiden määrittelyssä ja antamassa palautetta opetussuunnitelmasta.

Yhteistyö työelämän edustajien kanssa on keskeistä erikoistumiskoulutuksessa.

Erikoistumiskoulutus toteutettiin monimuotokoulutuksena, johon kuului kaksi lähiopetuspäivää kuukaudessa sekä itsenäistä opiskelua. Oppimisprosessi koostui muun muassa luennoista ja oppimiskeskusteluista, kirjallisuuteen ja tutkimukseen perehtymisestä sekä koulutuksen aikana työstettävistä tehtävistä (ennakko- ja oppimistehtävät sekä reflektiopäiväkirja eli portfolio) ja vertaisryhmätyöskentelystä.

Lähityöskentelypäivissä toteutettiin koulutusverkoston yhteisiä asiantuntijaluentoja. Koulutuksen aikana osaamisen kehittymistä seurattiin opintojen aikana täydentyvällä portfoliolla. Oppimispäiväkirjan rakenne noudatteli opintojaksoja niin, että suoritukset arvioitiin opintojaksoittain. Näin osaamisen kehittymisestä saatiin jatkuvaa tietoa ja opiskelija sai jatkuvaa palautetta omasta edistymisestään. Oppimispäiväkirjassa hyödynnettiin näyttöön perustuvan tiedon käyttöä läpileikkaavasti koko koulutuksen ajan.

Erikoistumiskoulutuksen toteutus

Helsingin ja Oulun kampuksella koulutus lähti aktiivisesti liikkeelle sekä omalla kampuksella että kampusten välillä toteutuvana opetuksena. Syyslukukauden ensimmäisten lähiopetuspäivien aikana ryhmäytyminen onnistui hyvin ja käynnistynyt opiskelijoiden monialainen yhteistyö jatkui koulutuksen aikana niin työelämäyhteyksinä kuin etä- ja lähiopetuksien pienryhmätyöskentelyinä.

Suurin osa opiskelijoista koki monialaisen tiimityöskentelyn erittäin tarpeelliseksi oman ammatillisuuden vahvistamiseksi.

Ensimmäisillä lähityöskentelypäivillä tarkasteltiin erikoitumiskoulutuksen suorittamiseen ja tehtävien tekemiseen liittyviä käytännön kysymyksiä. Opiskelijat pohtivat, miten tiiviin koulutuksen läpivienti onnistuu töiden rinnalla tai miten oppimistehtävien kirjoittaminen pitkän opiskelutauon jälkeen luontuu. Oppimistehtävien ohjeita selvennettiinkin yhdessä opiskelijoiden kanssa pitkin koulutuksen toteutusta. Myös virtuaaliyhteyksin toimivuutta jännitettiin, mutta tekniikka toimi hyvin, joskin 1,5 tunnin etäluennot koettiin raskaiksi.

Ensimmäisessä lähityöskentelypäivässä perehdyttiin koulutuksen opetussuunnitelmaan ja organisoitiin monialaisena vertaisryhmätyöskentelynä. Opetussuunnitelmaa pidettiin laajana ja mielenkiintoisena, mutta terveydenhuollon näkökulmaa painottavana. Koulutukseen toivottiin vahvempaa sosiaalialan ja päihdetyön näkökulmaa, mikä huomioitiin muun muassa Diakin ulkopuolisten asiantuntijoiden luentoina opintojaksoilla.

Lähityöskentelypäivät koettiin myös lepohetkinä hektisen työn välissä; mahdollisuus vertaistukeen ja kokemusten vaihtamiseen oli keskeinen lähipäiviin liittyvä asia. Opiskelijat totesivat dialogisuuden olleen mukana heti koulutuksen alusta alkaen vahvistettaessa yhteistoiminnallista oppimista. Suurin osa opiskelijoista koki monialaisen tiimityöskentelyn erittäin tarpeelliseksi oman ammatillisuuden vahvistamiseksi. Koska opiskelijoita osallistui koulutukseen eri puolelta Suomea, tiimityöskentely antoi mahdollisuuden perehtyä työ- ja toimintamalleihin laajemminkin kuin oman alueellisen toiminnan näkökulmasta.

Palautetta ja reflektointia

Yksityiskohtaisempaa palautetta opintojaksoista opiskelijat antoivat seuraavasti.

• Mielenterveys- ja päihdetyön lähtökohdat opintojakso (2 op): Opiskelijat kokivat, että tutuista ammatillisista teemoista käydyt keskustelut tarjosivat paljon uusia näkökulmia, joihin oman työn ja työyhteisön toiminnan reflektointi antoi uutta sisältöä. Ennakkotehtävän ja oppimistehtävän purussa learning cafe -yhteistoimintamenetelmä toimi hyvin. Vertaisryhmätyöskentelyssä paneuduttiin muun muassa oman ammatillisen kasvun vahvuuksiin, mahdollisuuksiin, heikkouksiin ja uhkiin, joita opiskelijat olivat koulutukseen liittyvässä ennakkotehtävässä kuvailleet. Ennakko-oppimistehtävässä opiskelijat pohtivat, mitä omassa työssä merkitsevät asiakaslähtöisyys, asiakkaan osallisuuden edistäminen sekä asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden tukeminen. Osa opiskelijoista koki tehtävän laajaksi ja teeman käsittelyn liian teoreettiseksi.
• Asiakaslähteisyys mielenterveys- ja päihdetyössä (5 op): Opiskelijat pitivät antoisana keskusteluja kokemusasiantuntijoiden kanssa (omaisnäkökulma, vapaaehtoistoiminta) ja mahdollisuudesta tehdä opintokäynti (toipumisorientaatio, päihdetyö). Oppimistehtävän parissa työskentely helpotti työyhteisössä puuttua asioihin ja edistää asiakaslähtöisyyttä.
• Tuen tarpeen arviointi ja mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito (5 op): Opiskelijat arvostivat saamaansa tietoa mielenterveys- ja päihdehäiriöistä kokemusasiantuntijoiden kokemuksina (epävakaa persoonallisuushäiriö; psykiatrisen sairaanhoitajan tarina ja huumeongelma; johtavan pastorin tarina). Vaikka opintojaksolla oli lääkäriluennot mielenterveys- ja päihdehäiriöistä, opiskelijat toivoivat lisää opetusta mielenterveyshäiriöistä. Myös tieteellisten tutkimusten lukemisen osa opiskelijoista koki haastavana. Lisää käytännön hoitotyössä toimivien asiantuntijoiden puheenvuoroja toivottiin.
• Mielenterveys- ja päihdetyön menetelmät (8 op): Opiskelijat kokivat ammatillisesti kehittäväksi muun muassa Lapset puheeksi –menetelmän esittelyn, Sininauha ry:n asiantuntijan luennon esteettömästä mielenterveys- ja päihdetyöstä. Opiskelija ehdottivat, että jokaisessa lähipäivässä voisi olla lyhyet esitykset pienryhmiltä eri menetelmistä, ja lista käsiteltävistä menetelmistä. Opintojaksolla toteutetut taitopajat saivat opiskelijoilta kiitosta.
• Mielenterveys- ja päihdetyön palvelujärjestelmä (5 op): Opiskelijat kokivat oppimistehtävän laajaksi, mutta antoisaksi. Saadun palautteen perusteella tehtävä seuraavissa erikoistumiskoulutuksissa toteutetaan alueellisena työparityötyöskentelynä. Luennot palvelumuotoilusta, palvelujärjestelmäanalyysistä ja palvelujärjestelmän kehittämisestä koettiin mielenkiintoisena. Maahanmuuttajien aseman tarkastelua palvelujen käyttäjinä toivottiin vahvistettavan, ja siitä järjestettiin luento, kuten myös lasten syrjäytymisen teemasta.
• Kehittyvä mielenterveys- ja päihdetyö (5 op): Portfolio-tehtävän opiskelijat totesivat hyvin laajaksi mutta tärkeäksi keinoksi reflektoida omaa ammatillisuutta ja sen kehittymistä. Opiskelijat halusivat työnohjauksen yhtenä ryhmänä, mikä toimi heidän mielestään hyvin. Työnohjauksen teema koettiin tärkeäksi, sillä työnohjauksen tarvetta ei aina tunnisteta työyhteisöissä. Näyttöön perustuvan tiedon luennot opiskelijat totesivat hyviksi, mutta opitun soveltamista käytäntöön haasteellisena itsenäisesti toteutettuna tiedonhakuna.

Erikoistumiskoulutukseen osallistuneet opiskelijat toivat esille, että on ollut palkitsevaa huomata työyhteisön arvostavan opiskelijan hankkimaa osaamista ja mahdollisuutta soveltaa koulutuksessa oppimaansa asiakas- ja potilastyössä. Osa osallistujista jäi edelleen kaipaamaan lisää tietoa mielenterveys- ja päihdeongelmista ja niihin liittyvistä ajankohtaisista hoitomenetelmistä.

Monelle opiskelijalle koulutus tarjosi työkalupakin, jonka menetelmiä on innostettu käyttämään vaikkapa kohdattaessa lapsia, nuoria ja heidän perheitään. Suurimmassa osassa palautteita todettiin, että koulutuksen myötä arvostus omaa työtä kohtaan on noussut ja työn tekemiseen on saanut lisä varmuutta etenkin mielenterveysasiakkaiden kanssa. Kuuntelemisen ja läsnäolon taito asiakastyössä on vahvistunut.

Lähteet

L 932/2013. Ammattikorkeakoululaki. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Korkeakoulutus ja tutkimusvisio 2030-luvulle. Taustamuistio korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyölle 20.

Rauhala, P. & Urponen, H. (2019). Selvitys korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:17. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120032