Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Artikkeli

Tilastotiedot hyötykäyttöön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön (hyte) on perustuttava monipuoliseen tietoon. Tilastojen pohjalta Pohjois-Savo näyttäytyy Suomen huono-osaisimpiin kuuluvana maakuntana. Miten tilastoja sitten kannattaisi hyödyntää kuntien ja maakuntien hyte-työssä?

Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeessa (Sokra) on määritelty huono-osaisuusuus inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden kautta, jolloin huono-osaisuutta on pystytty tarkastelemaan tilastollisesti erilaisilla mittareilla. Diak on julkaissut karttasivuston huono-osaisuuden tarkasteluun ja vertailuun maakunta-, seutukunta- ja kuntatasoilla.

Karttasivustolta ja muista lähteistä saatava tilastotieto tekee mahdolliseksi tietoon pohjautuvan päätöksenteon ja kehittämistoiminnan. Tässä artikkelissa käsittelemme tiedon hyödyntämistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä (hyte), jonka olisi perustuttava käytettävissä olevaan tieteelliseen näyttöön. Esimerkkinä toimii Pohjois-Savo, jossa tilastojen hyödyntämistä pitäisi vahvistaa sekä kuntien että maakunnan toimintojen suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Pohjois-Savossa huono-osaisuus kasautunut

Diakin karttasivustolla Pohjois-Savo näyttäytyy Suomen huono-osaisimpiin lukeutuvana maakuntana. Tähän vaikuttaa erityisesti muuta maata heikompi tilanne lastensuojelussa: kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sekä lastensuojeluilmoitusten määrät ovat muuta maata korkeampia. Pohjois-Savo sijoittuu huonosti muillakin mittareilla arvioituna. Esimerkiksi Kuopiossa ja Varkaudessa toimeentulotuen asiakkuuksia on muuhun maahan verrattuna paljon enemmän, mikä kuvastaa pitkittyneitä toimeentulovaikeuksia ja moninaisia haasteita ihmisten elämässä.

Pohjois-Savo näyttäytyy Suomen huono-osaisimpiin lukeutuvana maakuntana.

Joissain kunnissa, kuten Suonenjoella ja Tervossa, huomion kiinnittää muuta maata suurempi päihdepotilaiden määrä terveyskeskusten vuodeosastoilla. Tämä kertoo myös päihdepalvelujen saatavuudesta. Koko Suomen tasolla etenkin syrjäisissä maaseutukunnissa näyttää olevan yleistä, ettei tarjolla ole päihdehuollon avopalveluita, vaan päihdepotilaita hoidetaan samoilla vuodeosastoilla muiden potilaiden kanssa. Tällöin lähestulkoon ainoa päihderiippuvaiselle tarjottava päihdehuollon palvelu on katkaisuhoito.

Erot kuntien välillä suuria

Kuten missä tahansa maakunnassa, myös Pohjois-Savossa on kuntien välillä suuria eroja. Pelkät maakuntatason tilastot usein piilottavat maakuntien välisiä sisäisiä eroja. Kuviossa 1 nähdään Pohjois-Savon osalta Diakin laatima inhimillisen huono-osaisuuden indikaattori, joka pitää sisällään työttömyyttä, toimeentulotuen pitkäaikaiskäyttöä ja koulutuksen ulkopuolisuutta kuvastavia mittareita. Indikaattorilukema 100 kuvastaa Suomen keskitasoa.

Kartta huono-osaisuuden jakautumisesta

 

 

Kuvio 1. Inhimillinen huono-osaisuus Pohjois-Savossa.

Kuviosta 1 näkee, että Varkaus ja Tuusniemi lukeutuvat Suomen huono-osaisimpiin kuntiin. Suhteellisen hyvin pärjääviäkin kuntia löytyy. Esimerkiksi Vieremän ja osin muidenkin Ylä-Savon kuntien tilanne näyttää Pohjois-Savon mittapuulla hyvältä, mitä osaltaan selittää seudun hyvin pärjäävä yritystoiminta.

Suuri ei ole kaunista, muttei pienikään

Suurissa kaupungeissa on omat ongelmansa, kuten työttömyys, rikokset ja toimeentulotuen tarve, mutta pienikään ei aina ole kaunista. Nuorisotyöttömyys ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus on Pohjois-Savossa suurempi niillä paikkakunnilla, joilla on muita vähemmän 0–17-vuotiaita. Myös lastensuojeluilmoitusten ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen alaikäisten määrät ovat näissä korkeampia. Kyseiset kunnat ovat asukasluvultaan pieniä ja syrjäisiä. Niissä on myös vähän työpaikkoja ja paljon ikäihmisiä.

Nuorisotyöttömyys ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus on Pohjois-Savossa suurempi niillä paikkakunnilla, joilla on muita vähemmän 0–17-vuotiaita.

Lisäksi pikkukunnissa pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden osuudet ovat korkeita. Osuudet kasvavat kunnan syrjäisyyden myötä. Osaltaan tähän vaikuttaa kunnan asukkaiden koulutustaso, joka on matala syrjäisissä pikkukunnissa. Päihdepalveluitakaan ei näissä kunnissa saa juuri muualta kuin terveyskeskuksen vuodeosastolta. 75-vuotiaiden asukkaiden osuus on näissä kunnissa suuri, mistä voi olettaa, että niukkoja resursseja joudutaan kohdentamaan ikäihmisten palveluihin.

Muutostrendien tarkkailu tarpeen

Tilastoja kannattaa tarkastella pidemmällä aikavälillä, jolloin voidaan tunnistaa trendejä, ja mahdollisesti tulossa olevia hyvinvointivajeita. Ideaalitilanteessa pystytään toimimaan ennakoivasti, ettei hyvinvointivaje pääse täyteen vauhtiin. Tänä päivänä olisi tärkeä paneutua esimerkiksi nettiriippuvuuden sekä lasten ja nuorten lisääntyvän univajeen ennaltaehkäisyyn.

Ideaalitilanteessa pystytään toimimaan ennakoivasti, ettei hyvinvointivaje pääse täyteen vauhtiin.

Diakin tilastotarkasteluissa on katsottu 2010-luvun muutoksia. Esimerkiksi Varkaus näyttäytyy koko maan huono-osaisimpana kuntana, mutta siellä on ollut positiivista kehitystä: esimerkiksi nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyydet ovat laskeneet. Rautalammillakin pitskäaikaistyöttömyys on laskenut, kuten myös kunnan osarahoittaman työmarkkinatuen määrä. Voi pohtia, onko kyseisissä kunnissa tehty työllisyyden hoidossa jotain, jota voitaisiin hyödyntää muualla.

Joissain kunnissa, kuten Tuusniemellä, on taas ollut huolestuttavia muutostrendejä. Siellä muun muassa lastensuojelun sijoituksissa, ja nuoriso- sekä pitkäaikaistyöttömyydessä on ollut kasvua. Jos tähän ei onnistuta puuttumaan, voi kysyä tuleeko Tuusniemestä uusi Varkaus. Sekä julkisten viranhaltijoiden ja päättäjien, mutta myös kolmannen sektorin toimijoiden olisi hyvä hyödyntää tällaisia trenditietoja suunnittelun apuna, jotta asioihin pystyttäisiin puuttumaan mahdollisimman varhain.

Visuaalinen tarkastelu helpottaa muutosten hahmottamista

Eri tilastojen tarkastelu kuvioina voi tuottaa kiinnostavia huomioita. Kuviossa 2 on esimerkkinä kodin ulkopuolelle sijoitetut alaikäiset sekä lastensuojelun laitos- ja perhehoidon nettokäyttökustannukset vuosina 2010–2018. Verrokkeina on kolme kuntaa Pohjois-Savosta, sekä Imatra Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä (Eksote), jossa on merkittävästi uudistettu lasten ja perheiden palveluja. Tervo on kiinnostava tapaus: kodin ulkopuolelle sijoitettuja on paljon, mutta lastensuojelun kustannukset ovat alhaiset.

Kaavio lastensuojelun sijoituksista ja kustannuksista kunnittain

Kuvio 2. Lastensuojelun sijoitusten ja kustannusten kunnittainen vertailu 2010–2018.

Laitossijoitusten ollessa merkittävästi kalliimpia kuin perhesijoitusten, kannattaisi pohtia, voisiko näistä kunnista ottaa mallia.

Tämä juontuu lastensuojelun sijoitusten tyypistä. Sotkanet.fi -palvelun tilastojen mukaan Tuusniemellä hieman yli 60 prosenttia sijoitetusta lapsista on sijoitettu laitoksiin, kun Tervossa osuus on nolla.

Imatralla taas sekä sijoitettujen että laitoksiin sijoitettujen lasten osuus on puolittunut 2010-luvun aikana. Laitossijoitusten ollessa merkittävästi kalliimpia kuin perhesijoitusten, kannattaisi pohtia, voisiko näistä kunnista ottaa mallia. Kuntien kannattaakin tehdä yhteistyötä ilman kuntarajojen rajoituksia, ottaa oppia toistensa kokemuksista, jakaa hyviä käytänteitä, ja miettiä yhdessä ratkaisuja yhteisiin hyvinvointiongelmiin.

Tieteellinen näyttö vahvemmin mukaan hyte-työhön

Kuntatalouden kurjistuessa entisestään kunnissa tulee pohtia, olisiko parempi tehdä kohdennettuja toimenpiteitä, ja suunnata resursseja sinne, missä on suurin tarve. Jo terveydenhuoltolain mukaan hyte-työn yhtenä tavoitteena on väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen, sekä suunnitelmallinen voimavarojen kohdentaminen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävällä tavalla. Kuntien on lain mukaan asetettava strategisessa suunnittelussaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet, ja määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet.

On tärkeää tunnustaa asioiden tila kehittämistyötä varten. Tilastotiedon pohjalta tulee selvittää, mitkä ovat kunnan suurimmat hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät ongelmat. Tietoa pitää tarkastella asuinalueittain, sosioekonomisen aseman, koulutustaustan ja sukupuolen mukaan. Tavoitteiden asettelussa kannattaa nostaa esille suurimmat hyvinvointivajeet ja keskittyä niihin tai valita muutamia. Tilastotietojen lisäksi on hyödynnettävä muun muassa kokemusasiantuntijoita ja asiakaspalautteita; laadullinen tieto täydentää määrällistä.

Tilastotiedon pohjalta tulee selvittää, mitkä ovat kunnan suurimmat hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät ongelmat.

Tilastojen analysoinnin pohjalta on mahdollista tunnistaa suurimmat hyvinvointivajeet, ja mihin vähäisiä resursseja tarvitaan. Väheneviä resursseja kannattaa käyttää viisaasti valitsemalla vaikuttavaksi todettuja menetelmiä. Esimerkiksi ehkäisevässä  päihdetyössä voi hyödyntää paikallista alkoholi-, tupakka-, ja rahapelihaittojen ehkäisyyn kehitettyä Pakka-menetelmää. Tehtyjä toimenpiteitä ja toiminnan vaikutuksia tulee aktiivisesti seurata ja arvioida pitkällä aikavälillä.

Yhteistyötä kuntien ja maakuntien sisällä

Hyte-tavoitteiden tulee olla kaikille kunnan toimijoille yhteisiä, jotta voidaan kulkea kohti yhteistä suuntaa. Tähän avun tarjoaa hyvinvointikertomus ja -suunnitelma -työkalu, joka kokoaa valtakunnallisesti eri toimijoiden tilastotietoa. Siksi kuntien on tärkeä vastata niille osoitettuihin kyselyihin, jotta vertailtavaa tilastotietoa olisi olemassa. Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma ohjaa strategiatyössä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osiota, ja myös kunnan sekä maakunnan muita ohjelmia ja suunnitelmia. Tällöin kaikki toimivat hyte-työssä  yhteisvoimin, samoin tavoittein ja yhteisin suunnitelmin.

Kuntalaisille hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen konkretisoituu, kun he pääsevät kertomaan kokemuksistaan, suunnittelemaan ja toimimaan vapaaehtoisena tai vertaistukena erilaisten hyvinvointivajeiden korjaamiseksi.

Kuntalaisten osallistaminen ja järjestöyhteistyön vahvistaminen ovat keskeisiä kehittämiskohteita hyte-työssä. Kuntalaisille hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen konkretisoituu, kun he pääsevät kertomaan kokemuksistaan, suunnittelemaan ja toimimaan vapaaehtoisena tai vertaistukena erilaisten hyvinvointivajeiden korjaamiseksi. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta ovat muun muassa vertaisliikunnan ryhmät, osallistuva budjetointi ja kokemuksellinen hyvinvointikysely.

Muutos on kuitenkin hidasta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Hyvinvointityö ja huono-osaisuuden vähentäminen eivät ole kärsimättömän ihmisen työtä, vaan yhteistyössä kaikkien kanssa tehtyä suunnitelmallista osallisuustyötä.

Kuvitus: Nelli Ahosola
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091169325