Matrix ja Descartes

Elokuvassa tietokoneohjelmoija Neo saa kuulla ikävän totuuden: maailma, jossa ihmiset kuvittelevat elävänsä on virtuaalinen, eräänlainen tietokonepeli, jossa ihmisten kokema ”elämä” on heidän aivoihinsa syötettyä dataa. Todellisuudessa ihmiset ovat eräänlaista karjaa ja heidät on kytketty tuottamaan sähköenergiaa koneille. Ihmiset, fyysisinä hahmoina, ovat olosuhteistaan ei-tietoisia olentoja jättiläismäisissä biovarastoissa. Kaikkea hallitsee ”Matrix”. Jatkaako (miellyttävää) virtuaalielämää vai herätäkö synkkään todellisuuteen – siinä elokuvan esittämä dilemma.

Elokuva tunnetaan häkellyttävistä tehosteistaan ja toimintakohtauksistaan, ja niitäkin kriittinen katsoja arvostaa. Samalla hän pohtii, missä Matrixin dilemma on esitetty aiemmin. Descarteshan se oli.

Descartesin dilemma

René Descartes (1596–1650) oli matemaatikko, filosofi ja kirjailija. Häntä on kutsuttu uuden ajan filosofian perustajaksi. Järjestelmällinen epäily oli hänen metodinsa.

Descartesin uniesimerkki on kuuluisa: ihminen uneksuu ja havaitsee asioita unessaan. Unessa hänestä tuntuu kuin hän olisi fyysisessä todellisuudessa. Miten ihminen voi olla varma siitä, että kaikki todellisuus ei ole unta ja kuvitelmaa? Entä jos ilkeä demoni syöttää hänen aivoihinsa dataa, joka tuottaa täysin väärän (joskus miellyttävänkin) kuvan todellisuudesta? Miten voimme olla mistään varmoja?

Miten ihminen voi olla varma siitä, että kaikki todellisuus ei ole unta ja kuvitelmaa?

Descartesin mukaan havainnot eivät ole luotettava tiedonlähde riippumattomasta (objektiivisesta) todellisuudesta; demoni saattaa nimittäin hypnotisoida meidät luulemaan esimerkiksi matematiikankin ilmiöt kiistattomiksi.

Mielen, järjen, on oltava olemassa. On oltava joku entiteetti, joka voisi olla ilkeän demonin huijausyrityksen kohteena. Sielutonta/järjetöntä olentoa ei voi (edes) yrittää huijata. Mielen, järjen, on oltava olemassa, koska vain sen avulla voimme epäillä aistiemme antamia havaintoja. Cogito, ergo sum (ajattelen, olen siis olemassa).

Simuloitu todellisuus?

Matrix toi Descartesin filosofisen dilemman suuren yleisön tietoisuuteen. Mutta voisiko Matrixin ja Descartesin simulaatiohypoteesi olla oikeasti mahdollinen? Periaatteessa kyllä. Miten voisimme vakuuttavasti todistaa, että emme elä simulaatiossa?

Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) tutkija Rizwan Virk (2019) väittää, että simuloitu todellisuus on vakavasti otettava skenaario. Virkin mukaan todellisuutemme voisi olla kehittyneen sivilisaation luoma tietokonepeli tai virtuaalitodellisuus – samaan tapaan kuin nykyisin on saatavilla vaikkapa toisen maailmansodan taisteluja simuloivia tietokonepelejä.

Kaikkien ihmisten, sinun ja minun, kaikkien kokemusten ja muistojen simuloiminen olisi tietysti käsittämättömän laskentatehon vaativa toimenpide, mutta kehittyneellä sivilisaatiolla sellaista teknologiaa saattaisi olla. Tukea hypoteesille on antanut myös tulevaisuudentutkija Nick Bostrom (2003). Bostromin mukaan huiman kehittyneet sivilisaatiot todennäköisesti käyttävät teknologiaansa myös kehittyneiden simulaatioiden luomiseksi, ja on mahdollista, että ihmiskunnan kokema todellisuus ja historia on yksi tulevaisuuden tietokonepeleistä.

Jos hetkeäkään uskomme simulaatiohypoteesia, monet suuret kysymykset ratkeavat tai muuttuvat merkityksettömiksi. Alkuräjähdyksen syytä tai jumalien luonnetta emme voi selvittää, koska käsityskykymme kapasiteetti on vain se, miksi se on ohjelmoitu.

Fermin paradoksi on fyysikko Enrico Fermin (1901–1954) Los Alamosissa 1950-luvun alussa käymää pohdintaa, jossa hän laski todennäköisyyttä elinkelpoisille planeetoille maailmankaikkeudessa ja niissä olevan teknologian mahdollista edistyneisyyttä. Fermin mukaan ”niiden olisi pitänyt olla täällä jo kauan sitten”.

Fermin paradoksi kysyy: But where is everybody? Jos maailmankaikkeudessa on rajattomasti planeettoja, elinkelpoisiakin planeettoja täytyy olla lähes rajattomasti, ja todennäköisesti jossakin niistä on kehittynyt meille käsittämättömän korkean tieteellisen ja teknologisen tason omaava sivilisaatio. Miksi sieltä ei ole (todistettavasti) jo tultu maapallolle vierailemaan? Missä kaikki ovat?

Matrixin vastaus: ne ovat jo täällä, ovat olleet jo pitkään. Meitä sen sijaan ei varsinaisesti ole; elämme simulaatiossa, emmekä sitä itse pysty ymmärtämään.

Lähteet

Bostrom, N. (2003). Are We Living in a Computer Simulation? The Philosophical Quarterly 53(211), 243–255.

Virk, R. (2019). The Simulation Hypothesis. Barnes & Noble.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061346077