Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Yleissivistyksestä

Yleissivistystä arvostetaan laajasti, mutta miten yleissivistystä määritellään?

Suomalaisten koulutustaso paranee koko ajan. Opetus- ja kulttuuriministeriön laatiman vision mukaan vuonna 2030 puolet kansasta olisi korkeakoulutettuja https://okm.fi/korkeakoulutuksen-ja-tutkimuksen-visio-2030). Koulutus ei kuitenkaan aina tuo mukanaan yleissivistystä. Mitä yleissivistys voisi tänä päivänä olla, voisiko sitä yrittää määritellä? Aihe on kiistanalainen, joten siitä on pakko kirjoittaa.

Sivistysihanteesta

Sivistysyliopiston idean luoja oli Wilhelm von Humboldt (1767–1835). Sivistys (Bildung) on pyrkimystä ihmisyyden täydellistymiseen. Kyse on ihmisyyden potentiaalin realisoitumisesta, ja sivistys, ihmisyyden muokkaajana, on itsearvoista. Eettisyys ja yhteisöllisyys on osa tätä prosessia. Sivistysyliopiston tärkeä piirre on tieteen ja sivistyksen autonomisuus, mikä tarkoittaa, että se ei ole olemassa palvellakseen ulkoisia tavoitteita (esimerkiksi välitöntä teknistä hyötyä).

Johan Vilhelm Snellmanin (1806–1881) vaikutus koululaitoksen kehittymiseen Suomessa oli merkittävä. Snellman ajatukset loivat perustaa suomenkieliselle oppivelvollisuudelle. Snellmanilta usein siteerattu lainaus on vuodelta 1840 (2000, 459):

Sivistys ei pääty kouluun tai johonkin tiettyyn tutkintoon, vaan koko elämä on sitä koulua, jossa yksilö muokataan ihmiseksi. Tämä sivistysprosessi muodostaa sen, mikä ihmisessä on ihmistä.

Sivistys ei pääty kouluun tai johonkin tiettyyn tutkintoon, vaan koko elämä on sitä koulua, jossa yksilö muokataan ihmiseksi.

Saima-lehdessään Snellman toi esille myös ulkomaankaupan ja teollisuuden merkityksen, mikä on tietysti huomionarvoisen moderni näkemys.

Lähtökohta yleissivistykselle löytyy edelleen von Humboldtin ja Snellmanin ajatuksista. Sivistykselle ja tieteellä on luovuttamaton itseisarvo (von Humboldt), mutta se tapahtuu yhteiskunnallisessa kontekstissa, johon kuuluu talous ja teollisuus (Snellman). Ilman toimivaa taloutta ei voi olla sivistynyttä yhteiskuntaakaan. Yleissivistykseen, erityisesti humanisteilla, kuuluu tieto siitä, että pienessä maassa ulkomaanvienti rahoittaa kaiken, myös tutkimuksen ja sivistyksen sekä kulttuurin institutionaalisen harjoittamisen. Yleissivistyksen instituutioiden rahoitus ei voi kasvaa nopeammin kuin teollisuuden ja viennin tuottavuus.

Humanistinen yleissivistys

Yleissivistyksen perusta on oma äidinkieli ja sen arvostaminen. Äidinkieltään tulee käyttää siten, että viesti välittyy – tarvittaessa sarkastisesti, ironisesti, hyperbolamaisesti tai lakonisesti. Suomen kielen käytön taitureita ovat esimerkiksi Paavo Haavikko ja Cheek.

Yleissivistykseen kuuluvia asioita voisi yrittää luetteloida klassisen musiikin, maalaustaiteen ja kirjallisuuden alueilta. Listasta tulisi toivottoman pitkä. Ehkä voisi sanoa, että jotakin kaikilta näiltä aloilta tulisi tietää, ehkäpä esimerkiksi siten, että keskustelussa pysyy mukana viittaamalla säveltäjään, taidemaalariin tai kirjailijaan, jolla on jonkinlaista relevanssia keskustelun kontekstissa. Juuri keskusteltavasta taiteilijasta ei välttämättä tarvitse tietää mitään. Osviittaa tähän saa Bayardin kirjasta How to Talk About Books You Haven’t Read (2007).

Oman maan historiaa on tunnettava. On ymmärrettävä, miksi maamme on sellainen kuin se on. Euroopan historiaa pitäisi tuntea kohtuullisesti ja maailmanhistoriasta olisi syytä tietää jotakin. Historiastahan voimme oppia sen, että historiasta emme voi oppia mitään. Tämän maksiimin perustelu vaatii kuitenkin hiukan historiantuntemusta.

Uskonnoista olisi tiedettävä ainakin se, että uskontoon liittyvät asiat ovat sensitiivisiä. Spesifin uskontotuntemuksen sijaan on syytä ymmärtää, että uskonnoista ei kannata puhua epäkunnioittavasti. Sama pätee kulttuureihin ja tapoihin. Tapojen ja etiketin tunteminen globaalisti on mahdotonta, mutta kunnioittavan asenteen ylläpitäminen ei. Jos ei tiedä tapasäännöistä, aina voi kysyä. Ehkä mielen teorian muistaminen voisi olla ohjenuora: meillä tulee olla ymmärrys, että muillakin ihmisillä on oma tietoisuus, omat ajatukset ja tunteet sekä omat arvot (Baron-Cohen, 1991).

Tapojen ja etiketin tunteminen globaalisti on mahdotonta, mutta kunnioittavan asenteen ylläpitäminen ei.

Mielen teorian soveltamisessa on kysymys siitä, että pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan. Pienen lapsen tervehtiminen siten, että itse asettuu lapsen korkeudelle, on esimerkki. Samoin omasta erityisosaamisestaan puhuminen siten, että maallikko ei tunne itseään ulkopuoliseksi. Näitä esimerkkejä olen ilokseni nähnyt myös omalla työpaikallani Diakonia-ammattikorkeakoulussa.

Luonnontieteellinen yleissivistys

Edellä esitetty kuuluu humanistiseen yleissivistykseen. Se on tärkeä osa sivistystä – mutta vain osa. Talouden ymmärtämiseen viitattiin jo edellä. Luonnontieteiden perusteita ymmärtämätön ei voi uskottavasti väittää omaavansa yleissivistystä. Prosenttilasku on hallittava jo oman taloudenpidon vuoksi. Tilastolliset perustunnusluvut (esimerkiksi p-arvo) on ymmärrettävä, jotta voisi lukea muutakin kuin kvalitatiivista tutkimusta. Parametriset testit sekä varianssianalyysi ja regressioanalyysi esiintyvät joka toisessa kvantitatiivisessa artikkelissa. Käsitteiden perusteet ymmärtääkseen ei toki itse tarvitse pystyä tilastoajoja suorittamaan.

Polynomifunktiot ovat koulumatematiikkaa, ja niiden kuvaajilla (x- ja y-akselilla) voidaan havainnollistaa tavallisia ilmiöitä, vaikkapa oman painon vaihtelua suhteessa ihannepainoon. Kyse ei ole rakettitieteestä. Funktionkin  käsitteen ymmärtämisen voi aloittaa latinan sanasta fungere, toimia.

Maailmankaikkeuden teologisesta ja filosofisesta luonteesta humanisti osannee keskustella. Entäpä numeraaliset selitykset? Olisi ainakin tiedettävä, että Isaac Newton (1642–1726) loi perustan painovoiman ja liikkeen matemaattiselle kuvaamiselle. Omena putosi Newtonin päähän jossakin vaiheessa. Sen tietämisen ohella yleissivistynyt henkilö tietää, että Newtonin differentiaali- ja integraalilaskenta kuvaa aivan arkipäiväisiä asioita maailmassa (vaikka auton kiihtyvyyttä tai ajettua matkaa). Kaavat ovat monimutkaisia, perusajatus ei. Eivätkä kaikki kaavatkaan niin monimutkaisia ole.

James Clerk Maxwell (1831–1879) oli modernin yhteiskunnan teknologian taustahahmo. Maxwellin yhtälöt kuvaavat sähkömagnetismia. Suuri osa sähkötekniikasta (sähkön tuotanto, radio, televisio, tutkat jne.) perustuu Maxwellin yhtälöihin. Maxwell oli Newtonin ohella yksi kolmesta fysiikan jättiläisestä; Maxwellin nimen tietäminen on kaikille suositeltavaa.

Einstein ja suhteellisuusteoria on useimmille ainakin nimenä tuttu. Suhteellisuusteoriasta kannattanee ymmärtää se, että sen avulla monet nykypäivän teknologiat, vaikkapa ydinvoima ja GPS, ovat tulleet mahdollisiksi. Toinen ymmärrettävä asia on, että Einstein oli ihmiskunnan suurin nero. Kolmas ymmärrettävä asia on, että jos omassa kvalitatiivisessa haastattelututkimuksessa informanttien käsitykset ovat kovasti toisistaan eroavia, työn pohdintaosuudessa ei tule vedota Einsteinin teorioihin ja todeta että kaikki on suhteellista.

Yleissivistyksen ulottuvuuksia

Yleissivistykseen kuuluu globaali aspekti. Asioihin suhtaudutaan eri tavoin eri puolilla maailmaa, ja sivistynyt henkilö on avoin esimerkiksi monelle Afrikan maalle ominaiselle näkemykselle ajasta, perheestä sekä hyvästä ja viisaasta elämästä. Länsimaista näkemystä yleissivistyksestä voi perustella parhaansa mukaan, mutta se ei tietenkään tarkoita muunlaisen ajattelun vähättelyä. Yleissivistynyt henkilö kykenee dialogiin. Olisiko dialogisuuden arvostaminen yleissivistyksen universaali minimiehto?

Yleissivistynyt henkilö kykenee dialogiin.

Globaalisuuteen liittyy myös luonto ja ilmasto. Ilmaston lämpenemisestä ja sademetsien tuhoamisesta viisas henkilö ei voi olla huolestumatta. Iloinen hän voi olla siitä, että Suomessa metsänhoito on erinomaista: tavalliset (syrjäseudulla asuvat) suomalaiset haluavat huolehtia kenties tärkeimmästä omaisuudestaan hyvin. Goan-lennollakaan he tuskin kovin usein ovat fossiilisia polttoaineita tuhlaamassa.

Yleissivistymättömyyttä kuvaa Ronald Reaganin kommentti vuodelta 1981:

                          Trees pollute more than automobiles do.

Tietämättömyydelle on helppo naureskella. Toisaalta yleissivistys on myös ymmärtämystä, ja sitä Reaganilla taisi olla. Silloisen Neuvostoliiton olemuksen Reagan ymmärsi syvällisesti (sitaatteja ei tässä tohdi esittää), mutta ymmärsi hän jotain olennaista elämästäkin:

                          Live simply, love generously, care deeply, speak kindly, leave the rest to God.

Käytöstavat ja kohteliaisuus voitaneen lisätä dialogisuuden lisäksi yleissivistyksen minimiehdoiksi.

Lopuksi on tietysti mainittava fiktiivinen hahmo, James Bond – humanisti. Bond sopii yleissivistystä omaavan henkilön esikuvaksi vallan mainiosti. Myös globaalin ajattelun osalta. Bondin osaamisen aseiden, teknisten laitteiden, maailmanpolitiikan ja savoir vivren aloilla tunnemme. Bond on enologi, horologi, sartoriaalisesti sivistynyt ja myös imperialistinen tai ancien regime -sympatioita omaava herrasmies. Kaikki eivät kuitenkaan tietäne sitä, että Bondilla on syvällistä ymmärrystä muista kulttuureista. Onhan hänellä prestiisiylipistotutkinto Cambridgesta – itämaisista kielistä https://getyarn.io/yarn-clip/d59dd166-b4b4-4c21-920a-69db2db7e74b.

Lähteet

Baron-Cohen, S. (1991). Precursors to a theory of mind: Understanding attention in others. Teoksessa A. Whiten, (toim.). Natural theories of mind: evolution, development, and simulation of everyday mindreading, 233–251. Blackwell.

Bayard, P. (2007). How to Talk About Books You Haven’t Read. Bloomsbury.

Snellman, J. V. (2000). Kootut teokset 2: lokakuu 1839–elokuu 1840. Teoksessa R. Savolainen, S. Linnavalli & J. Selovuori, (toim.) J. V. Snellmanin koottujen teosten suomenkielinen editio. Opetusministeriö.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061346080