Koira lukiossa toi iloa ja helpotti puhumista

Eläinavusteisuus on tuttua jo monilla aloilla. Eläinavusteinen työskentely (eng. Animal Assisted Interventions, AAI) on Ikäheimon (2020, s.81–99) mukaan kattotermi kaikelle toiminnalle yhteistyössä eläimien kanssa. Ammatillinen eläinavusteinen työ voi olla hyödyksi oppimisessa. Silloin eläin on osa tavoitteellista toimintaa ja työprosessia.

Koirat ovat työskennelleet erityisopetuksessa, kirjastoissa, eri oppiaineiden tunneilla ja jopa lukukoirina. Jyväskylän yliopiston kampuksella on kokeiltu koiran apua yksinäisyyden, sosiaalisen arkuuden, opiskeluun liittyvän stressin ja mielenterveyden haasteiden kohtaamisessa. Koiraa hyödynnettiin onnistuneesti myös opiskelijoiden esiintymisvarmuuden kursseilla. Koiran aitous ja spontaanius veivät huomion jännittämisestä. (Winston koulutyössä i.a.)

Eläinavusteinen toiminta voi Ervastin ja Raukola-Lindblomin (2022, s.13–26) mukaan olla tavoitteellista ja strukturoitua tai vapaamuotoisempaa toimintaa eläinten kanssa. Tässä artikkelissa keskitytään koiran vierailuihin lukiossa, mitä voi kuvata vapaamuotoiseksi ja kokeilevaksi toiminnaksi. Koira on Ikäheimon (2020, s. 81–99) mukaan kouluun sopiva eläin herkkyytensä ja kokonsa puolesta.

Tässä artikkelissa kuvataan eläinavusteista oppimista osana oululaista Opas – opiskelukykyä ja osallisuutta lukioihin -hanketta. Siinä kehitetään opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä tukevia menetelmiä lukioihin. Yhtenä toiminnan muotona on ollut koiran tuominen oppimisympäristöön.

Lukioissa kaivattiin kuuntelevaa korvaa

Keskusteluissa ja mielipidekyselyissä lukiolaisten ja koulun henkilökunnan kanssa hankkeen alussa tuli ilmi, että lukioihin kaivataan kuuntelevia ja helposti lähestyttäviä aikuisia, joiden kanssa pääsee keskustelemaan ilman ajanvarausta ja odottamista. OPAS kuuntelee -menetelmä vastaa tähän tarpeeseen.

Menetelmän taustalla on Sokrateen filosofia. Sokrates (n. 427–347 eKr.) oli ateenalainen filosofi antiikin Kreikassa. Sokrates piti itseään ”ajatusten kätilönä”. Hän ei opettanut yhtä oppijärjestelmää tai yrittänyt voittaa kannattajia filosofialleen. Hän kyseli keskustelukumppaniltaan tarkkoja ja johdattelevia kysymyksiä niin, että keskustelukumppani sai itse rakentaa tavoitellun teorian tai ehdotuksen.

OPAS kuuntelee -menetelmä oli aluksi käytössä Kastellin, Laanilan ja Kiimingin lukioissa Oulussa. Syksystä 2022 alkaen toiminta keskittyi Kastellin lukioon, jossa koira oli toisen artikkelin kirjoittajista apulaisena.

Eläimet tuovat ihmisille hyvinvointia

Tutkimus koiran merkityksestä on lisääntynyt samanaikaisesti, kun koirien hyödyntäminen erilaisissa tehtävissä on lisääntynyt. Koirilla on vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, kuten emotionaaliseen tarpeeseen olla yhteydessä eläimiin ja luontoon.  Parhaimmillaan eläimet vähentävät psyykkistä stressiä, edistävät positiivista vuorovaikutusta ja vahvistavat resilienssiä. (Ervast & Raukola-Lindblom, 2022, s.13-26.)

Mickelsonin (2022) mukaan aikuisen luo on helppo tulla puhumaan, jos hänellä on koira tai muu eläin mukanaan. Koira kuuntelee kritisoimatta ihmistä. Lisäksi eläimet vaikuttavat läsnäolollaan ihmisen hormonitoimintaan, vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

Eläin vaikuttaa ihmiseen myönteisesti ja vastavuoroisesti ihminen eläimeen. Lisäksi eläimen kanssa touhuaminen rauhoittaa ihmisen parasympaattista hermostoa, laskee verenpainetta ja vähentää stressihormonien määrää (Beetz ym., 2012, s. 352).

Tutkimus koiran merkityksestä on lisääntynyt samanaikaisesti, kun koirien hyödyntäminen erilaisissa tehtävissä on lisääntynyt.

Oksitosiinia nimitetään kiintymissuhde-, rakkaus- ja hoivahormoniksi. Oksitosiini muokkaa ihmisen käytöstä varhaisista vuorovaikutussuhteista lähtien. Lisäksi oksitosiini kehittyy varhaisissa kiintymyssuhteissa (Kortesluoma & Karlsson, 2011, s. 911–918).

Oksitosiini auttaa sosiaalisten tilanteiden hallitsemisessa, vähentää ahdistusta, edistää luottamuksen syntymistä yksilöiden välille ja vaikuttaa parinvalinnassa ja oman ryhmän puolustamisessa. Eläimen läsnäolo sekä erityisesti eläimen silittäminen ja koskettaminen lisäävät oksitosiinin eritystä sekä ihmisellä että silitettävällä eläimellä. Lisäksi koiran ja ihmisen katsekontakti lisää oksitosiinin eritystä. (Ervast & Raukola-Lindblom, 2022, s. 13–26.)

Ikäheimon (2020, s. 81-99) mukaan on myös todettu, että koiran ele- ja tunnekielen tunnistaminen lisää myös ihmisen ele- ja tunnekielen ymmärtämistä kaikissa ikäluokissa.

Koiran persoonalla on iso merkitys

Ennen koiran tuomista lukioon piti miettiä, millainen koira olisi sopiva apulaiseksi OPAS kuuntelee -toimintaan. Tämän artikkelin kirjoittajalla on kaksi mopsirotuista koiraa, Väinö ja Viljo. Väinö on väriltään musta ja Viljo vaaleanruskea.

Mopsia luonnehditaan seuraavasti: mopsi on ihastuttava, tasainen koira, joka on lemmikkinä iloinen ja seurallinen. Pienellä koiralla on suuri luonne, ja mopsia rakastavat kaikenikäiset. Se on rauhallinen ja hiljainen, mutta sillä on myös ilkikuriset hetkensä. Koira on huippukumppani, jos sen vain ei tarvitse olla liian paljon erossa rakkaistaan. Mopsi tulee hyvin toimeen lasten ja nuorten kanssa.

Kirjoittajan mopsit ovat erilaisia persoonia. Seuraavassa taulukossa luonnehditaan erot.

Taulukko 1. Väinön ja Viljon erilaiset persoonat (mukaillen Tiira, 2022, s. 120–141)

Mopsit tulivat lukioon

Kun mopsit aloittivat lukiossa, siitä sovittiin lukion rehtorin kanssa. Aluksi molemmat koirat olivat yhtä aikaa lukiossa ja kaksi tuntia kerrallaan. Koirien saapumisesta kerrottiin koulussa osana OPAS kuuntelee -menetelmää.

Kastellin aikuislukiossa opiskelee monikulttuurisia opiskelijoita. Se tuli ottaa huomioon, koska joissain kulttuureissa koira on likainen eläin ja koiran koskeminen ei ole hyväksyttävää. Koiran läsnäolo voi siten aiheuttaa hämmennystä. (Järvi, 2020, s.10–80.)

Koira ja hänen omistajansa olivat lukiossa opiskelijoiden tiloissa, joissa ei järjestetty opetusta. Väinö stressaantui helposti ja istui vain omistajansa tuolin alla eikä ottanut juuri kontaktia. Siksi Väinö vieraili lukiossa vain yhden kerran.

Viljon läsnäololle ei laadittu erityisiä kriteereitä, eikä Viljoa ole erikseen koulutettu OPAS kuuntelee -koiraksi. Viljon ensimmäinen vierailu sujui kuitenkin niin hyvin, että Viljo jatkoi vierailuja.

Lukion tiloissa Viljo oli kytkettynä ja omistajansa hallinnassa, sillä kaikki eivät halua olla tekemisissä koirien kanssa. Lukiolaiset saivat halutessaan lähestyä Viljoa. Toiminnassa huomioitiin myös eläimiin liittyvät allergiat ja se, että eläinten omistajat usein kantavat niiden karvoja mukaan joka paikkaan (Haahtela 2016, s. 1252–8).

Viljo toi iloa ja helpotti puhumista

Kastellin lukion opiskelijoille lähetettiin Wilman kautta Webropol-kysely, jossa kysyttiin opiskelijoiden kokemuksia OPAS kuuntelee -koiran eli Viljo-mopsin vierailuista ja niiden vaikutuksista mielialaan, vuorovaikutukseen aikuisen kanssa ja kanssakäymisen luontevuuteen toisen ihmisen kanssa koiran läsnä ollessa.

Kyselyyn vastasi yhteensä 59 opiskelijaa. Opiskelijoista 93 prosenttia oli sitä mieltä, että koiran kohtaaminen paransi mielialaa. Vastaajista 87 prosenttia koki, että koira voi helpottaa puhumista aikuisen kanssa. Lisäksi 90 prosenttia oli samaa tai jokseenkin samaa mieltä, että koiran seurassa kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa on luontevaa.

Vastausten perusteella koiran läsnäololla lukiossa oli useita positiivisia vaikutuksia. Havaintomme paikan päällä vahvistavat saatuja tuloksia. Opiskelijat kommentoivat koiran läsnäoloa myönteisesti. Viljoa lähestyttiin matalalla kynnyksellä, minkä seurauksena myös aikuisen kohtaaminen ja vuorovaikutus hänen kanssaan oli luontevaa. Monen kasvoille nousi hymy, kun he näkivät Viljon.

Lähteet

Beetz, A., Julius, H., Turne, D., & Kotrschak, K. (2012).  Effects of social support by a dog on stress modulation in male children with insecure attachment. Front. Psychol., 28(3), 352.

Ervast, L., & Raukola-Lindblom, M. (2022). Johdanto. Teoksessa L. Ervast, & M. Raukola-Lindblom (toim.), Hevoset ja koirat eläinavusteisessa työssä – tutkittua tietoa ja kokemuksia (s.13–26). Sanasilta Oy.

Haahtela, T. (2016). Eläinallergiasta. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 132(13), 1252–8.

Ikäheimo, K. (2020). Ripaus teoriaa ja uusi luokittelu. Teoksessa T. Järvi, & K. Ikäheimo K. (toim.), Koira koulutyössä:  Toimintaa ja teoriaa eläinavusteisuudesta (s. 81–99). Books on Demand (BoD).

Järvi T. (2020) Voihan Winston. Teoksessa Järvi, T., Ikäheimo, K., & Aho, A.. Koira koulutyössä: Toimintaa ja teoriaa eläinavusteisuudesta (s.10–80).  Books on Demand. (BoD)

Winston koulutyössä. (i.a.) koti (Facebook-sivu) saatavilla 11.1.2023.

Kortesluoma, S., & Karlsson, H. (2011). Oksitosiini, kiintymyksen ja sosiaalisuuden neuropeptidi.  Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 127(9), 911–918.

Mickelsson, R. (2022). Hyvinvointia ja luottamusta eläinavusteisella oppimisella. Teoksessa L. Ervast, & M. Raukola-Lindblom (toim.), Hevoset ja koirat eläinavusteisessa työssä – tutkittua tietoa ja kokemuksia (s. 55–75). Sanasilta Oy.

Tiira, K. (2022). Millainen on koira-avusteiseen työskentelyyn sopiva koira. Teoksessa L. Ervast, & M. Raukola-Lindblom (toim.), Hevoset ja koirat eläinavusteisessa työssä – tutkittua tietoa ja kokemuksia (s. 120–141). Sanasilta Oy.

Vainio, I. (2022). Riskien hallinnalla kohti turvallista toimintaa. Teoksessa L. Ervast, & M. Raukola-Lindblom (toim.), Hevoset ja koirat eläinavusteisessa työssä – tutkittua tietoa ja kokemuksia (s.179–198). Sanasilta Oy.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021046