”Etiikan ydintä on toisia varten oleminen”

Strategiansa mukaan Diakin ytimessä on uudistuva eettisyys. Mikko Malkavaara kuitenkin painottaa, että eettisyyden ydin on muuttumaton.

– Eettinen harkinta ja pohdinta pysyy varsin samanlaisena, vaikka yhteiskunta muuttuu, siksi olen kriittinen termin uudistuva etiikka suhteen. Kaiken perusta on, että elämä on ensimmäinen arvo, se ei muutu. Jos niin ei ole, ei ole mitään muutakaan.

Toisaalta olemme myös ison mullistuksen äärellä. Malkavaaran mukaan noin viimeiset 300 vuotta olemme eläneet ihmisen keskiöön asettavaa valistushumanismin aikakautta. Molempien, sekä valistuksen että humanismin, takana on kristinusko, vaikka ne ovatkin olleet sitä kohtaan kriittisiä. Kristinusko on varsin ihmiskeskeinen uskonto.

Nyt se makrotason konteksti, jossa ihminen on kaiken keskiössä, on horjumassa ja ihmisen paikkaa luonnossa on ruvettu pienentämään.

– Kristinuskon vaikutus on syvä, ja se vaikuttaa niihinkin, jotka eivät ole uskovaisia. Vanhasta testamentista taas juontuu ajatus viljelemisestä ja varjelemisesta. Se kuulostaa kauniilta, mutta se viittaa myös siihen, että ihmisellä on erityisasema luonnossa, hän voi käyttää luontoa hyväkseen.

Nyt se makrotason konteksti, jossa ihminen on kaiken keskiössä, on horjumassa ja ihmisen paikkaa luonnossa on ruvettu pienentämään.

– Ekologisen ajattelutavan myötä voimme alkaa nähdä ihmisen vain yhtenä lajina ja olla kriittisiä sen suhteen, mikä oikeus ihmisellä on täyttää maapallon pinta asfaltilla ja betonilla ja ottaa haltuunsa kaikki luonnonvarat. Tällaisiin asioihin liittyy uudistuva etiikka. Se ei silti poista sitä, että ikiaikaiset kysymykset hyvästä ja pahasta säilyvät.

Myös muunlaisia uusia kysymyksiä tulee eettisen pohdinnan piiriin.

– Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana esimerkiksi digitaalisuuden ja tekoälyn käytön piiristä on noussut uudenlaisia eettisiä kysymyksiä. Miten digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat esimerkiksi hoitoalaa ja miten tekninen kehitys ylipäänsä muuttaa yhteiskuntaa? Nämä ovat myös eettisiä kysymyksiä.

– On myös vaihtuvia, elämää voimakkaasti muuttavia kysymyksiä, kuten Venäjän sota. Sota herättää aina eettisiä kysymyksiä oikeasta ja väärästä. Kenellä on oikeus tappaa tai tulla toisen alueelle? Ne ovat kymmenessä käskyssä olevia kysymyksiä, joita joudutaan aina uudestaan kohtaamaan.

Etiikka liittyy ihmisten kohtaamiseen

Diakin uudessa visiossa painotetaan kohtaamista. Malkavaaran mukaan se on yksi etiikan ydinasioista.

– Eihän etiikkaa tarvita, jos ihminen elää täysin yksin! Silloin ei ole ketään, jota kohdella oikein tai väärin. Etiikka liittyy ihmisten kanssa olemiseen joko kahden välisissä tilanteissa tai laajemman joukon keskuudessa.

– Kohtaamisen ongelmana voi ehkä pitää sitä, että se korostaa niin paljon kahden välisyyttä ja yksilökeskeisyyttä. Toisaalta hoidollisissa kysymyksissä avustaminen kohdistuu aina yhteen tiettyyn henkilöön, pohtii Malkavaara.

Pitkän linjan diakilainen

Mikko Malkavaara siirtyi viime joulukuussa yliopettajan toimestaan eläkkeelle. Hänellä on kuitenkin edelleen osa-aikainen työsuhde Diakiin erityisasiantuntijana.

Diakissa Malkavaara aloitti vuonna 2002 ensin silloisen Järvenpään yksikön johtajana. Sen jälkeen hän toimi kuusi vuotta Diakin tutkimusohjelmissa, ensin tutkimuspäällikkönä, sitten pitempään tutkijayliopettajana. Viimeiset runsaat viisi vuotta hänen nimikkeensä oli yliopettaja.

Ennen Diakia Malkavaara toimi pitkään kirkon Yhteisvastuukeräyksen johtajana ja Kirkkopalvelujen diakoniajohtajana.

– Koulutustaustaltani olen kirkkohistorioitsija, mutta yhteisvastuukeräysaika teki minusta diakonia-ammattilaisen. Sen johtajakauden aikana tein väitöskirjan ja erikoistuin kirkkojen avustustoimintaan ja toinen toisistaan välittämiseen.

Yhteisvastuuaikoina Malkavaara tutustui Intiassa dalit-teologiaan, jota on myös kutsuttu intialaiseksi vapautuksen teologiaksi. Sen kautta hän kiinnostui kastisyrjinnän kysymyksistä. Intian ja sen naapurimaiden dalitien eli kastittomien ihmisoikeuskamppailun tukemisesta tuli hänelle elinikäinen harrastus.

– Rupesin siis käsittelemään suuria rakenteellisia kysymyksiä. Olen jatkanut laajoista aihepiireistä kirjoittamista Diakissa työskennellessäni.

Vuodesta 2000 Malkavaara on ollut myös Helsingin yliopiston yleisen kirkkohistorian dosentti. Monen vuoden ajan hän opetti yliopistossa ja esimerkiksi ohjasi graduja.

Malkavaara toteaa, ettei oikeastaan osaa vastata siihen, miksi hän alunperin valitsi teologian opinnot.

– Koulutusala on varmaankin kodin perintöä. Kun aloitin opinnot, kirjoittauduin ensin historian opiskelijaksi, mutta hankin myös teologian opinto-oikeuden, josta sittemmin tuli pääaineeni. Teologian opintoihin oli jotenkin helppo sujahtaa, ne tuntuivat tutulta ja kotoisalta. Suuria uskonratkaisuja ei ole taustallani, olen vain kasvanut siihen ympäristöön, josta olen lähtöisin.

Etiikka ei ole vain kirkon asia

Malkavaara painottaa, että Diakin koulutuksissa etiikka ei ole erityisesti kirkon alan koulutusten kysymys.

– Etiikka ei ole mikään uskonnon erityisala, vaan se on kaikkien asia, eikä kukaan välty elämässään jatkuvasta ja jokapäiväisestä eettisestä harkinnasta. Toiset ovat siinä harjaantuneempia kuin toiset, mutta kaikki teemme eettisiä arviointeja ja ratkaisuja koko ajan.

Etiikka ei ole mikään uskonnon erityisala, vaan se on kaikkien asia.

Malkavaaran mukaan diakilaisten työ- ja harjoittelupaikoilta, esimerkiksi sairaaloilta, on tullut viestiä, että Diakin opiskelijat ovat erityisen osaavia kohtaamisissa. Diakin opiskelijat katsovat avoimesti silmiin, he esittävät enemmän kysymyksiä ja heidän keskusteluvalmiutensa ovat hyviä.

– Nehän ovat juuri sellaisia taitoja, joissa suomalaisten väitetään olevan huonoja. Itsekin ihmettelemme, miten sen teemme, mutta vertaisoppiminen voi olla yksi vastaus. Opiskelijat vaikuttavat toisiinsa. Toki myös opetuksessa tiettyjä asioita tähdennetään. Toisaalta on vaikea uskoa, että luennoimisella ja muulla opettamisella saataisiin näin olennainen muutos aikaan.

Selittävä tekijä voi olla aito kiinnostus opiskelijaa kohtaan.

– Opiskelijat joutuvat varsin paljon peilaamaan itseään, esimerkiksi kirjoittamaan siitä, mitä minulle itselleni kuuluu. Jotkut ovat sitä mieltä, että itseen liittyviä pohdintoja on jopa liikaa. Luulen kuitenkin, että jatkuvalla itsereflektiolla on merkitystä asiakkaiden kohtaamisessa.

Malkavaarasta on erityisen hienoa, että kaikki diakilaiset jakavat tämän yhteisen ominaisuuden, eli he ovat keskimäärin avoimempia kuin muut.

– Diakista valmistuvista vain neljäsosa tekee kirkollisen tutkinnon. Näyttää siltä, että aivan kaikkien alojen opiskelijat uskaltavat katsoa toisen haavaan, hänen kärsimykseensä eli siihen ongelmaan, jota varten he ovat paikalla. Siinä tullaan luterilaisen etiikan ytimeen, sitä voisi luonnehtia toisia varten olemiseksi.