Yksilöllistynyt eettisyys edesauttaa ihmisoikeuksien toteutumista

Historiassa ei tarvitse mennä kauas taaksepäin, kun jo huomataan, että Suomessa eettisyys ja moraalinen toiminta perustuivat sille ajatukselle, että kaikkien tulee olla samanlaisia.

Avioliittoa ja perheen perustamista pidettiin itsestäänselvyytenä, ja sukupuolirooleihin suhtauduttiin luonnollisina tosiasioina. Erilaisuutta vaadittiin vain naisten ja miesten välillä, mutta tämän tuli tapahtua perinteisten sukupuoliroolien kautta.

Yhteiskunnallista toimintaa katsottiin biologisen linssin läpi, eli esimerkiksi ihmisen persoonallisuuden, käyttäytymisen, mielenkiinnon kohteiden ja päämäärien uskottiin olevan suoraa seurausta biologisista sukupuoliominaisuuksista. Näin ollen sukupuolinormien sosiaalinen luonne ja kulttuurisidonnaisuus ei ollut yhtä selvästi yleisessä tiedossa kuin nykyään.

Maailmassa ei ollut tilaa muille kuin heteroseksuaalisille cismiehille ja -naisille. Cis-etuliitteellä viitataan siihen, että henkilö identifioituu siihen sukupuoleen, joka hänelle on fyysisten ominaisuuksien perusteella syntyessä määritelty.

Heteronormatiivisen järjestyksen haurastuminen

Sateenkaarevia henkilöitä eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistön jäseniä, jotka haastavat tätä heteronormatiivista järjestystä, ei vielä 2000-luvun alussa ollut olemassakaan. Todellisuudessa heitä totta kai oli, ja on aina ollut, mutta heidät oli lakaistu maton alle.

Ensimmäisen kerran kuulin myönnettävän, että heteroseksuaalisuus ei ole ainoa seksuaalinen suuntaus, kun olin lukiossa ensimmäistä vuotta vuonna 2011. Tosin opettaja esitti asian niin, että muut seksuaaliset suuntaukset ovat jollain tavalla normaalista poikkeavia.

Sateenkaarevuudesta on tullut aidosti näkyvä ja hyväksytty asia vasta noin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Transsukupuolisuudesta olin joskus kuullut etäisesti, mutta esimerkiksi muunsukupuolisuuteen törmäsin ensimmäisen kerran vasta yliopistossa. Sekin oli oman tiedonhankinnan tulosta.

Sateenkaarevuus on ollut pitkään piiloteltu asia, josta ei yleisesti puhuta. Siihen on suhtauduttu epänormaalina ja moraalisesti epäilyttävänä asiana. Sateenkaarevuudesta on tullut aidosti näkyvä ja hyväksytty asia vasta noin viimeisen vuosikymmenen aikana. Sateenkaarevat ovat saaneet cisheteroiden kanssa samoja oikeuksia vasta viime vuosien aikana. Esimerkiksi tasavertainen avioliittolaki tuli voimaan vuonna 2017.

Eettisyyden ja moraalin yksilöllistyminen

Mikä on mahdollistanut tämän kehityssuunnan? Miten ennen läpeensä heteronormatiivinen yhteiskunta on hiljalleen muuttunut yhä myönteisemmäksi sateenkaarevuutta kohtaan?

Sen lisäksi, että sateenkaarevat ovat taistelleet oikeuksiensa puolesta, yksi merkittävä tekijä on eettisyyden muuttuminen aikaisempaa yksilöllisemmäksi asiaksi. Ennen ihmiset tukeutuivat selvästi enemmän yhteisöjen normeihin ja auktoriteetteihin moraalisissa kysymyksissä.

Toki näin on edelleen, mutta tiedon lisääntymisen ja sen saatavuuden parantumisen myötä yksilöt ovat tulleet tietoisemmiksi sosiaalisten asioiden suhteellisesta luonteesta. Tämä on johtanut siihen, että ihmiset ovat yhä enemmän alkaneet hyödyntää omaa harkintakykyään.

Näiden muutosten myötä sosiaalisesta todellisuudesta on tullut hieman avoimempi paikka, ja yksilöllisyys on saanut enemmän tilaa. Normista poikkeavuus on saanut näkyvyyttä ja hyväksyntää, ja inhimillistä monimuotoisuutta on alettu arvostaa. Tämän seurauksena myös yksilöllisiin erityispiirteisiin kiinnitetään huomiota, ja yksilötason hyvinvointiin suhtaudutaan koko yhteiskunnan kantavana voimana.

Uskallan väittää, että ennen moraalinen hyvä tarkoitti normeista poikkeamattomuutta ja itsensä asettamista taka-alalle yhteiskunnan hyväksi. Nykyään eettisesti hyvä toiminta perustuu päinvastoin siihen, että yksilö saa olla avoimesti oma itsensä ja toteuttaa itseään luontevalla tavalla. Vaikka yleiset normit ja säännöt eivät ole kadonneet minnekään, ja näin ollen ei ole pelkoa eettisyyden muuttumisesta täysin subjektiiviseksi kysymykseksi, yksilöstä on tullut arkielämän tasolla oman toimintansa ja moraalisuutensa merkittävin arvioija.

Nykyinen eettisyys translakiuudistuksen mahdollistajana

Eettisyyden ja moraalisen toiminnan yksilöllistyminen on mahdollistanut sen, että ihmisillä on entistä paremmat mahdollisuudet ja oikeudet määritellä itsensä. Ennen varsin pitkälti se yhteisö, johon yksilö sattui syntymään, määritteli yksilön identiteetin – halusipa hän sitä tai ei. Vaikka nykyäänkin yhteisöillä on suuri merkitys yksilön identiteetin ja minuuden kannalta, viime kädessä yksilö määrittelee itse itsensä.

Biologiaan ja uskontojen syrjiviin tulkintoihin perustuvan maailmankatsomuksen vähittäisen murtumisen takia yksilöihin on alettu suhtautua yhä enemmän sosiaalisina tuotoksina. Seurauksena länsimaalaiseen kulttuuriin pinttynyt uskomus kaksijakoisesti sukupuolijärjestelmästä ja sen universaaliudesta on vihdoin joutunut kritiikin kohteeksi. Näin ollen ihmisille on avautunut mahdollisuus määritellä sosiaalisesti itsensä muillakin sukupuolikategorioilla kuin mies ja nainen, vaikka tällainen määrittely ei vielä lain tasolle yllä. Valitettavan moni ei asian tähdellisyyttä ymmärrä tai hyväksy, mutta sateenkaareville henkilöille kyseessä on erittäin merkittävä asia.

Muuttuvasta ilmapiiristä kertoo ennen kaikkea translakiuudistuksen vireillepano ja sen saama kannatus. Vaikka monet eri tahot ovat yrittäneet estää uudistuksen toteutumista, saimme uuden translain 1.2.2023. Uudistuksen ansiosta suomalaiset täysi-ikäiset Suomen kansalaiset sekä ne, joilla asuinpaikka on Suomi pystyvät itse omalla hakemuksellaan vaihtamaan virallisen sukupuolensa.

Vanhentuneet asenteet ovat ristiriidassa nykyisten yksilöiden hyvinvointia ja tasa-arvoa korostavien moraalikäsitysten kanssa.

Laki uudistuksia tarvitaan vielä, että suomalaiset täysi-ikäiset pystyvät muuttamaan sukupuolensa virallisiin papereihin miehen tai naisen sijaan ”muuksi”. Kyse on loppujen lopuksi varsin pienestä asiasta, mutta sillä on suuri symbolinen merkitys niille, joiden sukupuolen perustana ei toimi sukupuolibinääri. Kolmas virallinen sukupuoli symboloi sitä, että myös muiden kuin cissukupuolisten identiteetit hyväksytään ja että he ovat osa yhteiskuntaamme. Esimerkiksi muunsukupuolisten hyvinvoinnin kannalta on ehdotonta, että heidän papereihinsa on merkitty oikea sukupuoli eikä biologisten ominaisuuksien perusteella oletettu sukupuoli.

Translakiuudistus hyväksyttiin eduskunnassa äänin 113–69. Vaikka selkeä enemmistö oli uudistuksen puolella, merkittävä osa oli sitä vastaan. Mitä tämä tulos kertoo Suomen eettisestä tilasta ja suhtautumisesta itsemäärittelyoikeuteen?

Se kertoo, että suomalaisten moraalimaailmassa muhii vielä niin syvä ennakkoluuloisuus sateenkaarevia kohtaan, että heidän ihmisoikeuksiaan ja itsemäärittelyoikeuttaan ollaan valmiita polkemaan. Vanhentuneet asenteet ovat ristiriidassa nykyisten yksilöiden hyvinvointia ja tasa-arvoa korostavien moraalikäsitysten kanssa.

Onneksi enemmistöltä saatu kannatus osoittaa, että kaikesta huolimatta Suomen kehityssuunta on positiivinen. Näin ollen translain uudistus ei ole riemuvoitto vain sateenkaareville, vaan myös koko Suomelle.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021091