Näin voitat väittelyn – tai et sitä ainakaan häviä
Seminaariesitelmien ja opinnäytetyön opponointi on korkeakouluopiskelijoiden arkea. Työelämässä suuri osa toimenkuvasta sisältää tilanteita, joissa joku pitäisi saada jostakin vakuutettua. Onko argumentoinnissa yleispäteviä konsteja, joita voisi käyttää hyväkseen?
Väittelijät väittelevät yliopistolla, vastaväittäjät inttävät vastaan, ja yleisön reaktiot vaihtelevat innostuksesta horrostilaan. Väittelyä tapahtuu kotioloissa ja vapaa-ajalla. Työelämä on nykyisin suurelta osalta vaikuttamista ja argumentointia, samoin opiskelu. Asiansa osaavia väittelijöitä seuraamalla hahmottuu muutama perusstrategia, joista on hyvä olla tietoinen. Hyvä väittelijä ei välttämättä ole väittelyn tietoviisain ihminen, eikä argumentointi ole rakettitiedettä.
Uusimmat tutkimukset ja poikkeavat havainnot
Eduskunta hyväksyi translain helmikuussa vuonna 2023. Asiasta käytiin eri foorumeilla kuumentunutta väittelyä. Keskustelussa oli paljon asiattomia piirteitä. Asiallisissa väittelyissä vastapuolina oli asiantuntijoita, jotka edustivat esimerkiksi ihmisoikeusjuridiikkaa, sosiaalialaa, psykologiaa ja lääketiedettä. Väittelyssä vedottiin lainkohtiin, diagnooseihin ja tutkimustietoon. Mielenkiintoista oli, että asiantuntijan esittämille faktoille löytyi usein vastapuolelta omat faktat: juuri julkaistu tieteellinen tutkimus tai tilastotieto, jotka osoittivat asiasta aivan päinvastaista.
On ilmeistä, ettei parhainkaan asiantuntija voi olla perillä kaikesta alansa tutkimustiedosta tai artikkelista, joka on julkaistu edellisenä päivänä.
On ilmeistä, ettei parhainkaan asiantuntija voi olla perillä kaikesta alansa tutkimustiedosta tai artikkelista, joka on julkaistu edellisenä päivänä. Hyvin perehtynyt vastapuolen väittelijä saattaa olla juuri näihin perehtynyt.
Tilastoista on myös mahdollista siteerata todellisia mutta harvinaisia tapahtumia, poikkeavia havaintoja eli niin sanottuja outlier-ilmiöitä, jotka ovat vastapuolen väitteiden kanssa ristiriidassa. Vaikka asiantuntija pystyisi esittämään tieteenalansa vallitsevan näkemyksen, vastapuoli pystyy niitä vähintään uskottavasti kyseenalaistamaan: maailmaan mahtuu tutkimusta ja tilastoja. Usein myös tulkinnalla on merkitystä: löydetty tilastotieto vahvistaa omaa näkemystä. Suurelle yleisölle väittelystä saattaa tällöin jäädä vaikutelma, että ”eipä taida asia niin selvä ollakaan”.
Kärsivät vähemmistöt
Poliittiset päätökset, vaikkapa verotus, pyrkivät yleisen hyvän edistämiseen. Yleinen hyvä koskee nimenomaan (oletettua) ihmisten enemmistöä. Lähes jokaisen poliittisen päätöksen osalta voidaan osoittaa jokin väestöryhmä, joka siitä mahdollisesti kärsii.
Kävelykatujen laajentaminen kaupunkien keskustoissa, ravintoloiden aukioloaikojen sääntely, korkeakoulujen tenttisääntöjen uudistaminen ja opiskelijapalautejärjestelmän kehittäminen tiettyyn suuntaan – kaikissa näissä voidaan perustellusti osoittaa olevan ”voittajia” ja ”häviäjiä”. Debateissa taitavat väittelijät tietävät nämä seikat tarkasti. Taitava väittelijä onnistuu aikaansaamaan vaikutelman, että tehty uudistus on tietyn henkilöryhmän kannalta kohtuuton.
Ongelman purku väittelytaktiikkana
Amerikkalaisen kansallisen kivääriyhdistyksen, NRA-etujärjestön (National Rifle Association), tunnettu iskulause on
Guns don’t kill people, people kill people.
Väite on nerokas ja myös (lähes) totta. Ase, ladattu ja varmistamaton kivääri, vaikka siihen ei kukaan koske, voi toki tappaa ihmisen laukeamalla vahingossa, mutta tapaukset ovat tietenkin hyvin harvinaisia. NRA:n iskulause ei luonnollisestikaan tarkoita tätä, vaan sen mukaan aseita ihmisten vahingoittamistarkoituksessa käyttävät ihmiset ottavat tietoisesti aseen käteensä ja tappavat toisiaan. Ei autokaan lähde pihasta itsekseen ihmisiä murhaamaan.
Argumentointi on ongelman dekonstruktiota: uhkaava asia puretaan osiin siten, että sitä ei voi tulkita ainakaan yksiselitteisesti pahaksi itsessään (an sich). Dekonstruktio osoittaa käsitteissä olevia sisäisiä epäloogisuuksia ja tuo esiin merkityksen perimmäisen häilyvyyden. Käsitteissä on useita yhtäaikaisia ja ristiriitaisia näkökulmia: väite voi olla tosi ja epätosi samaan aikaan.
Suomen koululaisten Pisa-menetys ei ole samaa tasoa kuin ennen, mutta sen sijaan vahvasti opettajajohtoiseen opetukseen ja internetin sangen rajattuun käyttöön luottava Viro menestyy Euroopassa parhaiten (Puttonen, 2022). Digilähtöisyyttä on silti helppo puolustaa argumentilla, jonka mukaan digitaalisuus on erittäin tärkeää mutta sitä on ehkä toistaiseksi käytetty epätarkoituksenmukaisella tavalla. Vähintään on niin, että digi ”ei sinällään ole hyvä eikä paha”. Taitava väittelijä saa tarvittaessa asian jälleen näyttämään epäselvältä.
Hyvä väittelijä
Hyvä väittelijä muistaa KISS-periaatteen: keep it simple stupid, joka kannustaa ilmaisemaan asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Perusohje tunnetaan myös hienommalla nimellä Occamin partaveitsi: asiat on selitettävä niin yksinkertaisesti kuin mahdollista muttei yksinkertaisemmin. Debatissa vaikkapa tietyn päihteen laillistamisesta ei kannata luoda teemaan historiallista katsausta tai esittää spekulatiivisia tulevaisuudenkuvia. Parasta on tuoda esille tilastot laillistamisen vaikutuksesta rikollisuuteen, kansalaisten terveydentilaan ja sosiaaliseen hyvinvointiin maissa, joissa laillistaminen on tehty. Debatin seuraajat muistavat tällöin väittelijän asiantuntijana, ei ennustelijana.
Hyvä väittelijä ei koskaan käytä henkilöön meneviä (ad hominem) argumentteja ja suhtautuu aina vastapuoleen kunnioittavasti (tai ei ainakaan provosoidu). Aina väittelyssä ei tarvitse ottaa selkävoittoa: vastapuolen argumenttien horjuttaminen tai outoon valoon saattaminen saattaa riittää.
Lähteet
Puttonen, M. (28.9.2022). Koulutuksen uusi mallimaa. Helsingin Sanomat.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052547918