Luterilainen työetiikka
Luterilainen työetiikka ja protestanttinen etiikka eivät ole samoja asioita, vaikka muistuttaisivat toisiaan. Saksalaisen historioitsijan ja sosiologin Max Weberin (1864–1920) tutkimus protestanttisesta etiikasta on jatkuvasti tärkeä, vaikka sen ensimmäisen osan ilmestymisestä tulee kuluneeksi pian 120 vuotta. Sen pääteesi ymmärretään usein väärin.
Aina joskus kuulee väitteen, jonka mukaan luterilainen työetiikka synnytti kapitalismin. Luterilaisuuteen ja kapitalismiin sain uusia näkökulmia opiskeluvuotenani 1980, jolloin Max Weberin klassikko Protestanttinen etiikka ja kapitalismin synty ilmestyi Timo Kyntäjän suomennoksena.
Luultavasti silloin ensimmäisen kerran oivalsin, miten luterilaisuuden ja protestanttisuuden käsitteet sekoittuvat ja kuinka luterilaiset teologit määrätietoisesti torjuivat sen, että luterilainen työmoraali mahtuisi Weberin teesiin. Vasta myöhemmin opin, että Weberin teesikin tarkoitti muuta kuin luulin.
Protestanttinen ja luterilainen työetiikka
Luterilaisuus samastuu Suomessa suomalaisuuteen. Lauseen ”luterilaiset ovat tunnollisia” voisi kirjoittaa muotoon ”suomalaiset ovat tunnollisia”. Luterilaisen työetiikan sanotaan olevan velvollisuudentuntoista raatamista, jonka alle muu elämä tallautuu.
Varmasti on työhulluja suomalaisia. Silti tämänkaltainen työn yliarvostus ei ole luterilaisuutta.
Protestanttiseksi etiikaksi kutsutaan ahkeraa mutta ilotonta suhtautumista työntekoon, työn itseisarvoisuutta ja työtä askeesina.
Protestanttiseksi etiikaksi kutsutaan ahkeraa mutta ilotonta suhtautumista työntekoon, työn itseisarvoisuutta ja työtä askeesina. Työtä pitää tehdä, koska muuten voitaisiin sortua syntisiin haaveisiin tai kevytmielisiin nautintoihin. Myös luterilainen työmoraali kuvataan usein näin, eikä ole ihan väärin sanoa luterilaista työnteon ihannetta totiseksi puurtamiseksi tai jopa askeesiksi.
Weberin väärin ymmärretty teesi
Weberin Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki vaikutti ratkaisevasti 1900-luvun historiantutkimukseen ja sosiologiaan. Weberiä ymmärretään kuitenkin usein väärin ja hänen käsitteitään käytetään ilman yhteyttä hänen tekstiinsä.
Weberille oli tuttua, että protestanttisuuden ja kapitalismin välisestä läheisestä suhteesta oli tehty havaintoja jo 1600-luvusta alkaen.
Tavallisin Weberin teesiä koskeva väärä väite on se, että kalvinismi olisi luonut kapitalismin. Väite on tyhmä. Weber oli kirjoittanut väitöskirjansa Etelä-Euroopan keskiaikaisesta taloushistoriasta. Hän ei voinut harhautua uskonnollisten ilmiöiden vaikutuksesta talouteen eikä erehtyä vuosisadoissa.
Kapitalismi syntyi keskiajalla Italian kaupungeissa, reformaatio alkoi paljon myöhemmin. Kapitalismin vahvistuminen Hollannissa ja Englannissa 1600-luvulla ei ollut riippuvainen protestanttisesta uskonnollisuudesta. Tämän Weber nimenomaan totesi.
Weber korosti, että oli typerää pitää ”kapitalismin henkeä” reformaation vaikutuksesta syntyneenä tai ajatella kapitalismin talousjärjestelmää reformaation tuotteena.
Vuosikymmenet on arvosteltu väitettä, että puritaaninen kalvinismi olisi synnyttänyt kapitalismin. Tätä kansanomaista ajatusta Weber siis itsekin arvosteli. Hän tuomitsi vanhan uskonto ja kapitalismi -teorian ”typerän doktrinääriksi” ja ”kulttuurihistorian lastenkamariin kuuluvaksi”.
Vertaileva uskontojen tutkimus – uskonnon vaikutus käyttäytymiseen
Max Weberin elämänikäisen tutkimustyön johtoajatus oli halu ymmärtää länsimaiden erityispiirteitä verrattuna muihin kulttuuripiireihin, etenkin aasialaiseen. Pohdinta uskonnon vaikutuksesta ihmisen käyttäytymiseen liittyi tähän hänen laajaan tutkimustavoitteeseensa.
Syynä Euroopan menestykseen Weber piti rationalismia, joka ilmeni niin tieteessä ja taiteessa kuin hallinnossa ja talouselämässä. Koska hän oletti uskonnon vaikuttavan taloudellisen rationalismin syntyyn, Weber alkoi tutkia kristinuskon muotojen ja talousetiikan suhdetta ja laajensi tutkimuksiaan maailmanuskontojen vertailuun.
Pääoman tietoista kasvattamista, voitontavoittelua ja rahanhimoa, oli ollut aina ja kaikissa kulttuureissa. Uutta kapitalismia oli kuitenkin vain länsimaissa esiintyvä vapaan työn rationaaliseen organisaatioon perustuva yrityskapitalismi.
Modernia länsimaista kapitalismia Weber piti ainutlaatuisena ilmiönä. Vain länsimaissa voiton tavoittelu oli kehitetty kurinalaiseksi toiminnaksi.
Weber luetteli muista kulttuureista eroavia länsimaisen kulttuurin saavutuksia ja totesi sitten, että ”nykyisen merkityksensä kaikki nämä länsimaisen kapitalismin erikoisuudet ovat kuitenkin viime kädessä saaneet vasta yhteydestään kapitalistiseen työorganisaatioon”. Lähtökohtana oli Weberin ajattelussa työ, mutta toisaalta myös uskontojen erilaisuuden avulla avautuva kulttuurien erilaisuus.
”Protestanttinen etiikka” ja ”kapitalismin henki”
Weber piirsi kuvan kapitalistin ideaalityypistä, johon kuului laskelmointi ja riskien ottaminen, mutta myös maltti ja luotettavuus, omistautuminen työlle ja periaatteellisuus. Ihannekapitalisti ei tuhlannut eikä kerskaillut vaan nolostui ulkonaisista tunnustuksista. Hän ei tarvinnut kuin tunteen siitä, että oli tehnyt työnsä hyvin.
Protestanttiseen etiikkaan kuuluivat tehokkuus, tulosvastuu ja määrätietoinen voiton tavoittelu. Työnteon ainoaksi mittariksi muodostui rahallinen tuotto. Tällaisen protestanttisen etiikan sankari on menestyvä liikemies, ei korvessa raatava tai kivistä peltoa kyntävä suomalainen maamies.
Luterilaisuus ei Weberin mielestä edustanut protestanttista etiikkaa. Yritteliäisyys, tehokkuus ja voiton maksimoinnin tavoittelu puuttuivat luterilaisesta yhteiskuntamoraalista.
Weber otti pohdittavakseen täsmennetyn hypoteesin protestanttisen uskonnollisuuden ja modernin kapitalismin välisestä suhteesta. Hän otti käyttöön käsitteet ”protestanttinen etiikka” ja ”kapitalismin henki”. Niissä yhdistyivät perinteinen voittoa tavoitteleva rahanhimo ja epäsystemaattinen seikkailuhenki sekä rationaalinen, laskelmoiva ja suunnitelmallinen yrittäjyys, jonkinlainen itsekäs järkevyys.
Amerikkalaisen puritaanisen kirjailijan ja poliitikon Benjamin Franklinin nuorille liikemiehille kirjoittamista opaskirjoista hän löysi kapitalismin ”henkeä” kuvaavia iskulauseita, sellaisia kuin ”Aika on rahaa”, ”Luottamus on rahaa” ja ”Rehellisyys on paras politiikka”.
Kapitalismin henki sopi yhteen modernin kapitalistisen talousmuodon kanssa. Weber pohti rationalismia modernin talouden perusmotiivina mutta hylkäsi sen liian yksinkertaisena ongelmanasetteluna. Hän lähti pohtimaan kapitalistiseen henkeen sisältyvää irrationaalisuutta ja sitä, miksi oman edun tavoittelun kannalta irrationaalinen elementti liittyi ammatilliseen kutsumukseen.
Kalvinistinen predestinaatio-oppi
Weberin mukaan kapitalismin henkeen saattoi vaikuttaa vain sellainen uskonnollisuus, joka oli vapaa ”traditionalismista”, millä hän tarkoitti katolisuutta. Luterilaisuudessa tällaista vapautumista oli nähtävissä vain pietistisissä ryhmissä ja niissäkin epätäydellisenä. Siksi oli keskityttävä lähinnä kalvinismiin ja etenkin puritanismiin.
Vapaan työn pohjalta tapahtunut rationaalinen ja systemaattinen tuotannon organisointi, moderni kapitalismi, alkoi saada hahmoa 1600- ja 1700-luvun vaihteen manufaktuuriteollisuudessa.
Lähtökohdaksi ei kelvannut pilakuvamainen ”maailmallisen” ja ”työteliään” protestanttisuuden ja ”maailmasta vieraantuneen” ja ”laiskan” katolisuuden vastakkainasettelu, koska siitä ei ollut kyse.
Hän pohti kalvinismin oppia ennaltamääräämisestä eli predestinaatiosta ja käytännön kirkkokuria. Predestinaatio synnytti ahdistusta siitä, kuuluiko valittuihin vai hylättyihin. Joillekin syntyi varmuus valittuihin kuulumisesta, mutta kaikki eivät olleet varmoja vaan tarvitsivat ulkoisia merkkejä. Puuttuvaa varmuutta pidettiin heikkona uskona. Paras keino itsevarmuuden lisäämiseen oli kova työnteko. Sen tuloksissa nähtiin merkkejä Jumalan suopeudesta.
Aikaisemmin kristillinen ihanne oli ollut maailmasta yksinäisyyteen ja luostariin pakenemista, askeettisuutta. Katolinen kristinusko oli jättänyt arkielämälle luonnollisen viattoman luonteen. Nyt askeesi tuli elämän markkinoille ja otti tehtäväkseen kyllästää maailmallisen arkielämän rationaalisuudella.
Puritanismi raivaa tien ”kapitalismin hengelle”
Weberin käyttämään ”kapitalismin hengen” käsitteeseen sisältyvät sekä ihmisten käyttäytyminen että asenteet ja arvorakenteet. Puritanismin eettinen käyttäytymismalli oli rationaalinen ja metodinen elämäntavan käytäntö, tienavaaja modernin kapitalismin ”hengelle”.
Askeettisten elämäntapojen uskonnollinen perustelu johti puritaanisten lahkojen piirissä elämäntyyliin, joka raivasi tietä kapitalistisen talousjärjestelmän kannalta mielekkäälle käyttäytymiselle, askeettiselle ammattietiikalle, työn ja yrittämisen itseisarvoiselle arvostamiselle.
Weber korostaa, että modernin elämänkäytännön synnyssä oli muitakin tekijöitä. Hän halusi selvittää ne sosiaaliset prosessit, joiden kautta uskonnollisesti perusteltu askeettinen käyttäytyminen muuttui kapitalistisen talouden markkinakilpailun ahdistamaksi ammattietiikaksi.
Puritaanien käytännön elämästä Weber etsi konkreettisia sosiaalisia prosesseja, joissa uskonnollisesti perusteltu käytäntö muuttui kapitalistiseen talouteen sopeutuneeksi elämäntavaksi. Erityistä huomiota hän kiinnitti ehtoolliselle pääsyn säätelyyn ja yhteisöjen jäsenyyden ja jäsenkriteerien sosiaaliseen merkitykseen. Ehtoolliselle pääsyä kontrolloitiin maallisen vaelluksen nuhteettomuuden mukaan. Uskoa arvioitiin siis vain ulkoisen käytöksen perusteella.
”Protestanttinen etiikka” on siis elämäntavan käytäntö, jota määrittävät uskonnolliset opit ja kirkkokuri.
”Protestanttinen etiikka” on siis elämäntavan käytäntö, jota määrittävät uskonnolliset opit ja kirkkokuri. Arvojen ja päämäärien rationaalisuus muodostavat siinä kokonaisuuden. Puritaanisten yhteisöjen jäsenyys oli Amerikassa sosiaalisesti tärkeää, ja se teki asiakkaan, kauppiaan tai pankkiirin luotettavaksi.
Tutkimus uskonnollisten tekijöiden vaikutuksesta elämäntavan käytäntöihin oli siis Weberin tutkimustyön pääidea. Benjamin Franklin oli hänen esimerkkihenkilönsä siitä, että ”kapitalismin henki” voi olla olemassa ilman modernin kapitalismin ”muotoa”. Weber kirjoitti myös siitä, miten työnantajat arvostivat pietistityttöjä ahkerimpina ja tunnollisimpina tehdastyöläisinä.
Uskovaisuus tuottaa maallistumista
Kovan työnteon ja säästäväisyyden arvostaminen nimenomaan hengellisen epävarmuuden takia merkitsi Weberille alkua läntisen elämäntavan lopulliselle maallistumiselle.
Kapitalismi ei lopulta tarvinnut sen uskonnollisen etiikan tukea, joka oli edistänyt sen vakiintumista. Modernissa maailmassa oli jäljellä uskonnollisten käsitysten jäänteitä, mutta niiden henki oli väistynyt lattean hyötyajattelun tieltä. Se korvasi uskonnolliset hyveet, ja materialismi askeesin. Kapitalismi toimi ilman teologisia perusteluja. Tätä lopputulosta Weber halveksi. Hän kutsui kapitalismia rautahäkiksi, jota hallitsivat hengettömät asiantuntijat ja sydämettömät nautiskelijat.
Luterilaisuutta Weber piti perinnesidonnaisena ja kohtaloon alistuvana. Sen mukaan työ ei ollut itsetarkoitus vaan väline tarpeiden tyydyttämiseen ja lähimmäisen palvelemiseen eli hyvän elämän turvaamiseen. Luterilaisen käsityksen mukaan työn arvo perustuu pelkästään siihen hyvään, jonka se tuottaa toisille.
Vaikka puritaanit painottivat rehellisyyttä, heidän moraalinsa ja velvoitteensa koskivat omia eli uskovien yhteisöä. Yleisinhimillistä sosiaalista vastuuta sen pohjalle ei voinut rakentaa.
Oma kysymyksensä on, miten paljon suomalaisessa nykyluterilaisuudessa ja sen työetiikassa on pietististen herätysliikkeiden teologian siihen kuljettamia puritaanisia piirteitä.
Uskonto ja kulttuuri vaikuttavat käyttäytymiseen
Weber on niin tärkeä, että häntä on tutkittu paljon ja arvosteltu paljon. Pääosa kritiikistä on kohdistunut väärin ymmärrettyyn Weberin teesiin, mutta myös hänen tarkempaa uskonnollista analyysiaan on kritisoitu.
Kritiikin suunta kuitenkin muuttui 1990-luvulla. Yksityiskohdista voidaan olla monta mieltä, mutta nykyisin hyväksytään laajemmin se, että uskonto ja kulttuuri vaikuttavat asenteisiin ja käytännön toimintaan. Moraalinen motivaatio tarvitsee tuekseen jotakin, joka saa ihmisen noudattamaan moraalia siksi, että hän ymmärtää sen velvoitteet itsessään arvokkaiksi, ei vain käytännön kannalta hyödyllisiksi.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041236120