Konfliktien sanat
Työ ja vapaa-aika koostuu tapahtumista ja sanoista. Sanoilla tehdään työasioita ja hoidetaan ihmissuhteita. Sanat ovat käyttökelpoisia myös vaikuttamisessa, konflikteissa ja vastapuolen manipuloinnissa.
On tilanteita, joissa on ”sana sanaa vastaan”. On tapahtunut esimerkiksi rikos, ja asianosaiset kertovat poliisille tai oikeudelle aivan eri tarinan eikä muita todistajia ole. Sana voi olla myös sanaa vastaa siten, että vastapuolet kuvaavat samaa asiaa eri sanoin ja käsittein ja/tai harhautuvat vastapuolen esittämistä sanoista. Seuraavaksi esitellään muutamia kielellisiä keinoja tällaisiin tilanteisiin.
Erikoistermit
Oscar Wilden (1854–1900) mukaan ”koskaan ei voi olla ylipukeutunut tai ylikoulutettu”. Viittaus sopii hyvin eräisiin asiantuntija-ammatteihin. Asiantuntijan itsevarmasti pudottelemat ammattitermit saavat sivistyneen maallikon hämmennyksiin.
Kokemus on toisaalta osoittanut, että maallikonkin melko summamutikassa esittämät heitot, joissa on jollakin tasolla uskottava erikoisalan termi mukana, voivat taivuttaa vastapuolen neuvottelupöytään (ja pienissä asioissa saavat vastapuolen luopumaan vaateistaan). Seuraavat ovat todellisia esimerkkejä elävästä elämästä: maallikoiden heittämiä (ja huonosti tuntemia) lakitermejä, jotka hämäsivät vastapuolen.
Sopimuksen pätemättömyys oikeustoimilain pykälän 36 nojalla.
Maksun oikeuttamattomuus yksityistielain pykälän 69 nojalla.
Maksun riidattomuus ja ulosottokelpoisuus.
Asiantuntijan itsevarmasti pudottelemat ammattitermit saavat sivistyneen maallikon hämmennyksiin.
Toki on mahdollista, että vastapuoli huomaa huijausyrityksen, mutta lakitermit ovat maallikolle usein tehokkaita, erityisesti jos niiden merkitystä ei täysin ymmärrä. George Bernard Shaw (1906) viittasi asiantuntijoiden ”salaliittoon maallikkoja vastaan”. Psykologisesti asia on ymmärrettävä: spesifi lakitermi sanoittaa tietyn tilanteen, ja asiaan perehtymätön vastapuoli on taipuvainen manipuloitumaan ja ottamaan asiaintilan annettuna. Lakitermeihin perustuva diskurssi uskottavasti esitettynä, amatööritasollakin, saattaa olla tehokas.
Auktoriteetin itselleen ottaminen
Joskus keskustelun osapuoli (esimerkiksi kollega taituttava) voi esittää epämieluisan asian. Vaikka asia pitäisi paikkansa, kuulijan ei tähän tarvitse ainakaan heti alistua. Tehokas kielipeliliike, jolla saa ostettua lisäaikaa, on reaktio:
Minun täytyy tutkia asian oikeellisuus.
Pronomini meidän saattaa olla vielä tehokkaampi: se vihjaa, että asiaa on tutkimassa useita henkilöitä. Vastapuolelle voi myös kertoa pyytävänsä asiasta lausunnon – keneltä, sitä ei tarvitse kertoa. Tässä otetaan aloite omiin käsiin ja kyseenalaistetaan vastapuolen auktoriteetti asiassa. Strategiaan kannattaa tietysti yhdistää jokunen uskottavan oloinen juridinen aspekti, esimerkiksi asiaan kaukaisesti liittyvän oikeusprosessin pohdinta. Jos vastapuoli ”tähän lankaan menee”, kyseessä on onnistunut red herring -strategia, joka johtaa vastapuolen ignoratio elenchi -virhepäätelmään:
…bevisfel där det bevisas något annat än det som skall bevisas, eller där motståndarens påstående bemöts med en i förhållande till dess innehåll ovidkommande argumentation.
Tapahtunut tosiasia
Viranhaun yhteydessä, esimerkiksi kuntapuolella, tehdään virkavaaleista toisinaan valituksia. Valitukset menevät harvoin läpi. Tällöin valittaja saa kirjeen, jossa kerrotaan, että ”lautakunta katsoo, että valitus on aiheeton” tai että ”päätöksen uudelleentarkastelulle lautakunta ei näe perusteita”. Valittaja tyytyy yleensä tähän – tuntuuhan vastineen sanamuoto vain toteavan tapahtuneen tosiasian. Tarkkaan ottaen vastine ei kuitenkaan kerro, että päätös, josta valitus on tehty, on oikea tai edes perusteltu. Vastineessa näkemys on vain puettu formaalimpaan sanamuotoon. Ilmaisu on modaalinen (suhtautumista asiaan ilmaiseva), ei propositionaalinen (objektiivista asiaintilaa kuvaava).
Opinnäytteet
Sana- ja kielipelit ovat tieteellisessä debatissa käytössä koko ajan. Käyttökelpoisia (ja sopivan epämääräisiä) ovat esimerkiksi ”asemoitua” ja ”viitekehys”. Opponentti voi väittää, että tarkastettava työ ”ei asemoidu alan viitekehykseen”. Pahimmillaan tällainen kommentti lamaa opinnäytetyön puolustajan. Arvottavien, maailmaa näennäisen objektiivisesti kuvaavien termien käyttäjän, ainakin varttuneemman tieteenharjoittajan, on tunnettava vastuunsa.
Lopuksi todettakoon, että yhteisymmärryksessä tapahtuva neuvottelu vaikeistakin asioista on yleensä paras vaihtoehto.
Lähteet
Shaw, G.B. (1906). The Doctor’s Dilemma. Näytelmä.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041236127